Kategoria Blogi

Kenia-perheiden vuosittainen tapaaminen pidettiin tänä vuonna Lasten Kesän leirikeskuksessa Akkimaassa Hauhon kupeessa. Vaikka ajankohta oli syyskuu, hellittiin meitä mitä upeimmalla säällä. Aurinko paistoi ja jopa lämmitti. Koolla oli 26 perhettä ja meno oli vauhdikasta. Järjestelyvastuussa oli tänä vuonna pääkaupunkiseutu ja homma pelitti, kiitos siitä teille.

Ohjelma oli rakennettu laid back -tyylillä, mikä sopi kaikille paremmin kuin hyvin. Jotta ihan ilman asiapläjäystä ei oltaisi oltu, kuultiin päivällä Eeva-Liisa Junnola-Nyströmin luentoa traumaperäisen lapsen vanhemmuudesta ja mentalisaatiosta. Luento herätti paljon ajatuksia ja puhetta, siis loistava ja tärkeä aihe. Itse toin kotiin tältä luennolta vaakakupin kaksi puolta: Yhtäältä se, että vanhempi pystyy pohtimaan ja tiedostamaan lapsen mielessä olevia tunteita ja toisaalta vanhemman kyky tiedostaa omat kokemukset ja niiden vaikutus lapsen vuorovaikutukseen. Lupasin itselleni pyhästi, että yritän muistaa nämä paremmin arjen kurahousukaaoksessa ja jokapäiväisessä kysely-vastaustoimistossa eläessämme.

Iltaa vietettiin oikein suomalaisittain tietysti saunoen ja leirinuotiolla makkaraa paistaen. Aikuisten fiilis oli rento ja lasten riehakas. Nämä viikonloput ovat mielestäni yhtä aikaa väsyttäviä ja voimauttavia. Niitä odotetaan kovasti jo etukäteen, sitten nähdään, lapset villiintyvät ja ottavat toisistaan kirjaimellisesti kaiken ilon irti. Aikuiset saavat vihdoinkin jutella taas niiden Kenian aikojen ystävien ja naapurien kanssa. Niiden ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät puolestakin sanasta, mistä puhutaan. Se on helpottavaa ja ihanaa. Silti ja ehkä juuri kaikesta tästä johtuen on takki hyvin tyhjä, kun kotiin pääsee ja päiväunet maittavat.

Vaikka tunnelma oli tapaamisessa iloinen, aiheuttaa nykyinen Kenian tilanne huolta perheissä. Tilanne maassa on vaikea ja Kenian hallitus on toistaiseksi päättänyt keskeyttää kansainväliset adoptiot kokonaan. Illalla nuotiolla pysähdyimme miettimään, että onkohan meidän Kenia-perheet nyt tässä? Ehkä joukko ei kasva enää juurikaan suuremmaksi. Se on surullista.

Sunnuntaina perheet suuntasivat lounaan jälkeen koteja kohti ja eräästä autosta tuli heti matkalta viestiä, josko ensi vuonna tapaaminen olisikin kaksiöinen! Nyt ei ehtinyt puhua kaikkien tuttujen kanssa.

Tapaamisiin siis ensi vuonna ja tsemppiä tiimi Hämeenlinna, hyvin te sen vedätte! Me odotamme tapaamista jo!

 

Kirjoittajana Sanna-Maria Röör.
Kirjoittaja on yhdistyksen jäsen, joka on osallistunut mm. hallitustyöhön ja kuuluu lehtiryhmäämme.

 

Ensi kesänä järjestetään taas monta suosittua maatapaamista eri puolilla Suomea vapaaehtoisten voimin.

Adoptioperheet ry järjestää koulutusta adoptiomaatapaamisten järjestäjille helmikuussa 2016. Tule mukaan maksuttomaan koulutukseen Jyväskylään 20.2. tai Helsinkiin 17.2. (sisältö sama) kuulemaan vinkit ja tutustumaan muiden järjestäjien toimintatapoihin.

X