Uusia muistoja, paljon naurua, tärkeitä ihmisiä ympärillä ja yhdessä olemista, siitä on maatapaaminen tehty. Joka vuosi järjestetystä Intia-tapaamisesta on tullut meidän perheelle perinne, ja tapahtuma on minulle tärkeä. Sinne meneminen on kuitenkin ollut hyvin erilaista joka vuosi.
Pienempänä tapahtuma oli ainakin minulle kesän kohokohta, koska oli aina yhtä jännittävää mennä näkemään ystäviä ja osallistua erilaisiin ohjelmiin heidän kanssaan. Silloin myös ihailtiin niitä vanhempia tyttöjä ja leikittiin yhdessä. Teini-iän alussa maatapaamiseen meneminen taas oli jonkin verran vastenmielistä, koska monet ystävistäni eivät menneet sinne, mutta meidän perheemme meni. Kavereiden jääminen pois harmitti, koska he olivat sitä omaa porukkaa, joiden kanssa olisin halunnut viettää aikaani.
Muutama vuosi sitten pyysin parhaan ystäväni mukaan maatapaamiseen, että hän näkisi, millaisesta tapahtumasta olisi kyse. Siitä lähtien hän on aina tullut mukaan, sillä hänkin tykkäsi siellä olemisesta. Nyt, kun on itse niitä vanhempia tyttöjä, huomaa, että saa paljon huomiota nuoremmilta adoptoiduilla. Maatapaamisessa tulee itsellekin sellainen olo, että on nyt oikeasti vanhempi. Ehkä joku nuorempi vuorostaan ihailee meitä niin kuin itse ihailin pienenä isompiani.
Mitä ohjelmaan tulee, nuorempana oli tärkeää osallistua kaikkiin mahdollisiin aktiviteetteihin. Paras osuus oli, kun lauantaina sai pukea intialaisen mekon ja laittaa paljon koruja käsiin. Nykyään pidän eniten ensimmäisestä illasta, kun voi vaan hengata kavereiden kanssa ja puhua tyttöjen jutuista.
Yhteishenki on maatapaamisessa niin hyvä, että ikäerot muiden kanssa eivät haittaa, koska kaikki tulevat toimeen kaikkien kanssa. Varmaan myös siksi, että meitä kaikkia yhdistää ainakin yksi asia, adoptio. Siisteintä koko jutussa on se, että maatapaamisesta voi löytää ystäviä loppuelämäksi. Jos itse päättäisin adoptoida lapsen, veisin hänet ehdottomasti maatapaamisiin, että hänkin saisi kokea jotain niin suurta elämässään.
Kirjoittaja, Nivya Uhtio, on 17-vuotias helsinkiläinen, joka on kesällä 2017 ollut vapaaehtoistöissä Adoptioperheet ry:n toimistolla.
