Kategoria Blogi

Tänään olimme katsomassa Princess Alice -lastenkotia, josta minut adoptoitiin. Siellä oli paljon pikkulapsia. Kaikki halusivat syliin. Nuorimmat lapsista olivat kaksikuisia vauvoja. Paikka oli hieno. En muistanut siitä mitään, mutta sain tutustua paikkaan uudelleen. Äiti sen sijaan muisteli kymmenen vuoden takaisia tapahtumia ja itkeskeli liikutuksesta.

Paikalla oli yksi lastenhoitaja, joka muisti minut ja jonka mielestä en ollut muuttunut yhtään siitä kun 11-kuisena lähdin. Paikalle tuli myös senaikainen lastenkodin johtaja Jackie ja hänen tyttärensä. Jackie kertoi, että hän aina syötti minut. Jos hän ei ollut paikalla, olin mennyt pöydän alle odottamaan, että Jackie tulee. Lastenkotivierailusta jäi hyvä fiilis.

Kävimme myös katsomassa sitä taloa, jossa perheeni asui, kun he hakivat minut. Matkamme jatkui siitä Rosebankin kauppakeskukseen, jossa vietimme iltapäivän shoppaillen. Kävin myös laitattamassa kynteni. Kynsihoitajat puhuivat eri kieliä ja olivat eri paikoista kotoisin ja he kyselivät paljon Suomesta. Suomessa mietin pitkään, haluanko käydä lastenkodissa. Oli hyvä juttu, että lähdin.

Kirjoittajana Kiara 11v.

 

 

X