Perheleirin iloa

posted in: Yleinen | 0

 

2016-09-03-10-35-42

Syyskuun alussa pääsin kokemaan perheleirin iloa Hauhon lomakeskuksessa.

Perheleiriin kuuluu mielestäni vahvasti rohkeus, yhdessäolo, ilo, oma aika ja rakkaus. Näitä ihania tunteita ja asioita sain seurata yhden vuorokauden ajan leirillä.

 

Rohkeus

Näin vuorokauden aikana paljon rohkeita leiriläisiä. Lapsia, jotka niin luonnollisesti tutustuivat toisiinsa ja uskalsivat lähteä ilman omaa aikuista metsäretkelle. Aikuisia, jotka rohkeasti tutustuivat toisiinsa, ja jotka jakoivat tunteitaan ja kokemuksiaan toisillensa. Rohkeutta oli jokaisella.

”Tullaan ensi vuonnakin!”

 

Yhdessäolo

Vertaistuki adoptoiduille, heidän vanhemmilleen ja läheisilleen on erittäin tärkeää. Leirin yhdessäolo mahdollistaa vertaistuen aivan omalla tasollaan. Siellä ollaan yhdessä kaksi vuorokautta, aamusta iltaan.  Leiriläiset solmivat suhteita toisiinsa, enkä epäile hetkeäkään, etteikö leiriltä syntynyt uusia, koko iän kestäviä ystävyyssuhteita.

”Ensi vuonna pitää taas päästä näkemään uusia kavereita!”

 

Ilo

Lauantaina leirillä oli ryhmäskaba. Koko leiriporukka jaettiin neljään ryhmään, ja jokaisen ryhmän piti tehdä erilaisia tehtäviä yhdessä. Eräässä tehtävässä vanhempien piti kantaa lapsiaan ja juosta koko ryhmä yhtenä letkana määränpäähän. Etenkin tämä tehtävä sai minut nauramaan aivan valtoimenaan. Ei, en nauranut siksi, että tehtävän suorittaminen näytti aika hauskalta. Vaan nauroin siksi, että ilo tarttuu. Niin monet iloiset ja nauravat kasvot olivat edessäni. Ilo kesti koko ajan kun olin leirillä, enkä hetkeäkään epäile, etteikö se olisi jatkunut vielä viimeisenä leiripäivänäkin.

”Siellä oli hauskaa! Siellä oli tosi kivaa!”

 

Oma aika

Kuten tiedetään, kaikki tarvitsevat välillä omaa aikaa. Leirillä oli mahdollistettu aikuisten oma aika sillä aikaa, kun lapset leikkivät ohjaajien kanssa omalla porukalla. Aikuisten oman ajan tullen suurin osa hajautui metsään tai lenkkipoluille. Monet keräsivät sieniä ja puolukoita. Ja mikä parasta, he lähtivät maastoon yhdessä jutellen. Onko parempaa mahdollisuutta vertaistukeen kuin rauhassa metsässä keskustelu?

Lapsille on myös tärkeää olla välillä ilman omaa aikuista. Etenkin kun on tieto, että oma Äiskä, Iskä, Mummi, Pappa tai joku muu läheinen löytyy suhteellisen läheltä.

”Lapsilla hurjan hauskaa ja paljon uusia kavereita. Vanhemmilla omaa aikaa ja juttuseuraa. Ja ainakin osalla ämpärillinen puolukoita ja sieniä kotiin viemisinä!”

 

Rakkaus

Mutta suurin tunne, joka valloitti koko viikonlopun, oli rakkaus. Rakkaus näkyi joka puolella: Vanhempien rakkaus lapsiinsa. Lasten rakkaus vanhempiinsa. Lasten välinen huolehtiminen toisistaan, ketään ei jätetty pulaan. Leiriohjaajien ja leirikummien rakkaus työhönsä. Sydänhän tässä melkein pakahtuu.

”Äiti, meillä oli maailman mahtavin viikonloppu.”

 

 

Kirjoittaja on Adoptioperheet ry:n nuorisotoiminnan kehittäjä Hanna-Kaisa Virtanen.

Sitaatit ovat leiriläisten.

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+