Kategoria Blogi

Moni tuntuu pelkäävän tällä hetkellä. Viime syksystä lähtien olen miettinyt, että milloin me aloimme pelätä tai vihata toista ihmistä vain sen vuoksi, että toinen on erilainen. Moni valtaväestöön kuuluva ei välttämättä edes ymmärrä, miten lisääntynyt rasismi ja vihapuhe ovat vaikuttaneet niihin ihmisiin, jotka eivät mahdu niin sanotusti perinteiseen vaaleahiuksisen ja sinisilmäisen suomalaisen muottiin. Enkä väitä, että itsekään ymmärtäisin.

Työni kautta olen kuullut tilanteita, jotka ovat saaneet minut häpeämään suomalaisuuttani. Mielipiteet ovat kärjistyneet ja luokittelemme ihmisiä heidän ulkoisen erilaisuuden vuoksi.

Oma Suomeni on monikulttuurinen ja sellainen, jossa jokainen voi olla aivan oma itsensä ja olla hyväksytty juuri sellaisena kuin on. Minulla ei ole oikeutta määrittää, mitä joku voi olla tai ei voi olla. Kukaan ei ole koskaan kyseenalaistanut omaa suomalaisuuttani, koska edustanhan selvästi valtaväestöä, vaikkei minulla vaaleaa tukkaa ja sinisiä silmiä olekaan.

Mutta miltä kuulostaa tilanne, jossa yhtenä päivänä herätessäsi ihmiset alkaisivat kyseenalaistamaan identiteettisi ja sanomaan, ettet sinä olekaan suomalainen, ettei sinulla ole oikeutta olla sitä, miksi itse itsesi määrittelet? Tämä on todellisuutta usealle tällä hetkellä. On surullista kuulla tarinoita, joissa esimerkiksi adoptoidut nuoret kertovat, ettei heidän suomalaisuuttaan oltu aiemmin kyseenalaistettu. Mutta nyt ovat joutuneet tilanteisiin, jossa toiset sanovat heille, mitä he eivät voi olla. Ja ainoa syy tähän on erilainen ihonväri.

Entäpä tilanne, jossa vanhempi joutuu peittämään oman adoptiolapsensa kasvot siksi, että pelkää lapsensa puolesta, kun ohi kulkee monikulttuurisuutta vastustava mielenosoitus.  Ei meidän kenenkään pitäisi pelätä tuolla tavalla lastemme tai kenenkään puolesta.

Mietteliääksi pistää myös tilanne, jossa koko ikänsä Suomessa asunut tummemman ihonvärin omaava lahjakas suomalainen nuori kertoo, että on monta kertaa miettinyt, olisiko parempi vain muuttaa pois täältä ilmapiirin kiristymisen vuoksi. Mutta ainakin tähän mennessä tullut tulokseen, ettei halua jättää kotimaataan.

Suomalaisuus kaipaa ehdottomasti uudelleen määrittelyä. Me kaikki suomalaiset olemme loppujen lopuksi maahanmuuttajia. Ensimmäiset asuttajat tulivat tänne noin 10 000 vuotta sitten.

Kuka meistä oikein on oikea suomalainen? Muutama viikko sitten kuulin lauseen eräältä nuorelta naiselta, joka mielestäni kiteytti asian ”Suomalainen valkoisuus on illuusio”.

Tästä illuusiosta meidän pitäisi nyt päästä eroon. Suomalaisuuden määrittelee meistä jokainen itse. Kenenkään meistä ei pitäisi pelätä tai tuntea, ettei kuuluisi tänne vain siksi, että on erilainen kuin se kaurahiutalepaketin Elovena-tyttö.

 

Kirjoittaja on Adoptioperheet ry:n toiminnanjohtaja Elina Helmanen, Kirjoitus on julkaistu 8.3.2016 Avain-lehden blogissa.

Adoptioperheet ry on mukana SPR:n Rasisminvastaisen viikon (21.3.-27.3.2016) kampanjassa, jossa kysytään #milloinviimeksi otit kantaa sosiaalisessa mediassa rasismia vastaan? Teit rasisminvastaisen teon? Toit esiin tasavertaisuutta korostavaa näkökulmaa? Puutuit rasistiseen tilanteeseen? Tule mukaan – jokaisen äänellä ja teoilla on merkitystä!

X