Adoptoidulle

Suomessa elää eri arvioiden mukaan 30 000-120 000 kansainvälisesti sekä kotimaan adoptoitua. Samoja kokemuksia omaavat, vertaiset, voivat olla korvaamattomia peilauskumppaneita, kun adoptoitu käsittelee adoptiota omasta näkökulmastaan.

”Vertaistoiminnan merkitys on ollut minulle valtavan tärkeää. Että en olekaan näiden asioiden ja tunteiden kanssa yksin. Olen saanut vertaistoiminnan kautta ihania ihmisiä elämääni ja heistä jokaisesta olen kiitollinen.” -Adoptoitu aikuinen

Adoptoitun kokemukset ja ajatukset identiteetistä ovat hyvin yksilöllisiä. Mielenkiinto omaan taustaansa tai adoptioon saattaa aktivoitua elämänvaiheissa, esimerkiksi kun adoptoitu aloittaa parisuhteen, sellainen päättyy tai adoptoitu perustaa oman perheen. Usein adoptoidun taustaan voi liittyä myös puuttuvia palasia, joihin ei kenties koskaan saa vastausta.

Adoptioon on menneinä vuosikymmeninä liittynyt vahva salailun kulttuuri ja tämä on näkynyt erityisesti kotimaan adoptiossa, jossa tieto adoptiotaustasta on voinut käydä ilmi adoptoidulle vasta esimerkiksi perunkirjoituksessa. Tämänhetkisen tietämyksen perusteella tulevia vanhempia kehotetaan jo neuvontavaiheessa puhumaan lapsen kanssa adoptiosta avoimesti heti alusta lähtien, ikätason mukaan. Tällöin adoptoidulla on paremmat edellytykset rakentaa eheä identiteetti ja oma elämäntarina. Adoptiosta puhutaan onneksi nykyään yhä avoimemmin, niin perheiden kesken kuin adoptoiduille itselleenkin.

Vertaistoiminta voi tarjota mahdollisuuden käsitellä niin kipeitä kuin muitakin adoptioon liittyviä asioita ja sitä kautta voi huomata, että usein moni muukin on voinut miettiä ihan samoja asioita.

Vertaistoimintaa ja tukea

Adoptoidun tausta

Meillä kaikilla on tarve rakentaa elämästämme tarina. Adoptoidulla osa tarinan palasista saattaa olla hukassa. Omaksi itsekseen kasvaminen on elämänmittainen prosessi, mutta adoptoidulla tietyt elämänvaiheet, kuten seurustelusuhteen aloittaminen, oman lapsen saaminen, avioero tai adoptiovanhemman kuolema, saattavat uudelleen aktivoida adoption merkityksen pohtimisen uudesta näkökulmasta.

Osa empii juurtensa selvittämistä, koska ajattelee etsinnän olevan epälojaalisuuden osoitus adoptioperhettä kohtaan ja loukkaavan adoptiovanhempia. Osa empii, koska tietää taustalla olevan jokin vaikea elämäntilanne, jonka pohjalta päätös adoptioon antamisesta on tehty. Kysymyksiä voi myös herättää epätietoisuus, pelko hylätyksi tulemisesta sekä etsintäprosessi ja mitä sen aikana saattaa tulla vastaan.

Jutussa Kaikki tunteet sallittu (julkaistu lehdessämme 1/2022) puhutaan adoptoidun ristiriitaisista ja vaikeistakin tunteista.

Lähtökohdat selvitystyölle voivat myös olla hyvin erilaisia – joillakin adoptoiduilla on nimiä ja paikkakuntia tiedossa, jotkut eivät tiedä kuin löytöpaikkansa.

Osalle jo pelkkä tietojen etsiminen on tapa käsitellä asiaa. Jotkut saavat kaipaamiansa tietoja adoptioon johtaneista olosuhteista, sekä biologisista sukulaisista. Adoptiolain mukaan adoptoidulla on oikeus saada tietoa ja tukea adoption käsittelyyn iästään huolimatta. Adoptoidulla on oikeus esimerkiksi nähdä kaikki adoptiota koskeva dokumentaatio.

Tuottamamme Juuret-opas (pdf avautuu uuteen ikkunaan) on kirjoitettu adoption eri osapuolien sekä heitä ammatissaan kohtaavien tueksi. Ennen kaikkea toivomme sen palvelevan alkuperänsä selvittämistä pohtivia adoptoituja.

Suomessa sukututkimukseen on harvinaisen hyvät edellytykset, mutta adoptioon liittyen kirkonkirjoihin tehdyt merkinnät ja sosiaalityöntekijöiden dokumentointi tilanteista on hyvin vaihtelevaa tarkkuudeltaan ja sisällöltään.

Järjestimme lokakuussa 2018 kaksi seminaaria genetiikan tutkimisen uusimmista tuulista

Lisää tietoa sivultamme Juuret.

Nykyaika tarjoaa mahdollisuuksia myös sosiaalisen median muodossa, mutta samannimisiä henkilöitä voi olla useampia, ja yllättävät yhteydenotot voivat joskus aiheuttaa kummastusta tai jopa vastustusta. Osa adoptoiduista päättävät lähteä selvittämään alkuperäänsä. Jotkut onnistuvat selvittämään tarinansa, ja löytävät syntymävanhempansa, joskus myös biologisia sisaruksia.

Osa adoptoiduista tapaavat biologisen vanhemman ja/tai muita biologisia sukulaisia. Yleensä tapaamisiin liittyy paljon monenlaisia tunteita – jännitystä, hylätyksi tulemisen pelkoa, tuomituksi tulemisen pelkoa, mutta myös odotuksia yhteyden löytämisestä, selitysten saamisesta, ilon tunteita ja innostusta.

Ylen artikkeli adoptoidun sukulaisten löytymisestä somessa Venäjältä Suomeen kuusivuotiaana adoptoitu Maria löysi sukulaisiaaan somesta (2019)

Vaikka tapaaminen toteutuisikin, se ei aina täytä odotuksia. Se ei välttämättä johda välittömään halaukseen, tai jatkuvaan yhteydenpitoon. Joskus tapaaminen on helpotus – usein asia on mielessä koko elämän adoption kaikilla osapuolilla. Suuri osa adoptoiduista toteaa, että tapaaminen on omalla tavallaan ollut merkityksellinen.

Muut adoptoidut ymmärtävät läpikäymiäsi asioita, pohdintoja ja tunteita. Vertaisryhmissä voit jakaa kokemuksiasi, pohdintojasi ja kertoa tarinasi siinä määrin kun itse haluat. Muilta voi myös saada käytännön vinkkejä taustasi selvittämiseksi.

Adoption muokkaamat (Yhteishyvän verkkoartikkeli kahden adoptoidun, kansainvälisesti ja kotimaan, kokemuksista, 2014)

Adoptoitujen kirjoituksia sekä tutkimustietoa

Adoptoitujen haastatteluja ja kirjoituksia adoptoidun näkökulmasta

Lopputöitä ja tutkimuksia adoptoidun näkökulmasta

Muita aikuisten adoptoitujen yhdistyksiä

  • Elias Helminen
    Elias Helminen Adoptoitujen vertaistoiminnan projektipäällikkö

      

    Yhteyshenkilö adoptoitujen nuorten ja aikuisten oman sekä vapaaehtoistoiminnan osalta
    045 882 7080

X