Kategoria Artikkelit

Artikkeli on ilmestynyt aiemmin Simpukka-lehdessä 01/2020.
Kirjoittajat Maarit Koskinen ja Siru Lehto.
Maarit Koskinen toimii yliopiston opettajana Jyväskylän yliopistossa ja viimeistelee väitöskirjaansa kansainvälisestä adoptiosta.  Siru Lehto toimii lehtorina Jyväskylän ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Häneltä on pian valmistumassa väitöskirja tahattoman lapsettomuuden jälkeisen äitiyden rakentumisesta.

“Näin jo vauvan jalat mielikuvissani, pienet varpaat, joita pusuttelin” – Adoptiokeskenmeno satuttaa 

Adoptiokeskenmenolla tarkoitetaan eri syistä johtuvaa ja eri vaiheissa tapahtuvaa adoptioprosessin keskeytymistä tai lykkääntymistä ennen adoptiolapsen perheeseen tuloa. Harvinaisissa tapauksissa adoptioprosessi voi keskeytyä sen jälkeen, kun lasta on jo lähdetty noutamaan kohdemaasta. On huomattava, että adoptiokeskenmeno ei tarkoita välttämättä adoptioprosessin lopullista keskeytymistä, vaan myös lykkääntymistä, jonka jälkeen adoptioprosessi voi jatkua. Tämä ei kuitenkaan vähennä adoptiokeskenmenon aiheuttamaa surua, pettymystä ja menetyksen tunnetta.

Adoptiokeskenmenon yleisyys ja moninaiset syyt

Adoptiokeskenmenojen määrän arvioiminen on vaikeaa, sillä läheskään kaikki tapaukset eivät tule adoptiopalvelunantajien tietoon. Tästä syystä adoptiokeskenmenoja ja niiden syitä on hankala tilastoida. Adoptiopalvelunantajien varovainen arvio on kuitenkin, että adoptiokeskenmenot ovat melko yleisiä ja niitä tapahtuu vuosittain.

Adoptioprosessin keskeytymiseen voi olla useita eri syitä. Kansainvälisissä adoptioissa adoptiokohdemaa voi lakkauttaa lasten luovuttamisen adoptioon ulkomaille tai evätä adoption yksinhakijoilta tai seksuaalisilta vähemmistöiltä. Joskus adoptioprosessi voi keskeytyä jo adoptioneuvonnan aikana, mikäli adoptiohakijoita ei nähdä soveltuviksi adoptiovanhemmiksi. Keskenmenot voivat liittyä myös hakijan ikään, biologisen raskauden alkamiseen kesken adoptioprosessin, muutoksiin adoptiohakijoiden terveydentilassa, taloudessa, ihmissuhteissa tai elämäntilanteessa. 

Adoptiokeskenmenossa menetys on todellinen

Adoptiokeskenmeno satuttaa, sillä kauan odotettu lapsi on hakijoilleen toivotun lisäksi jo todellinen. Adoptioprosessin aikana adoptiolasta on alettu ”tehdä omaksi” tunnetyön avulla lapsesta luotujen mielikuvien tai esimerkiksi lapsiesityksessä saatujen tietojen ja kuvien avulla. Kun adoptioprosessi keskeytyy tai lykkääntyy, tämä tunnetyön kautta “omaksi tehty” lapsi menetetään. Adoptiokeskenmenoon voi liittyä surua, masennusta, ahdistusta ja psykosomaattisia oireita, joista toipuminen voi olla aikaavievä prosessi. Erityisen satuttavaksi adoptiokeskenmenon voi tehdä se, jos adoptiohakijoilla on taustallaan tahatonta lapsettomuutta, keskenmenoja ja epäonnistuneita hedelmöityshoitoja. Näihin liittyneet menetyksen tunteet voivat aktivoitua uudelleen adoptiokeskenmenon tapahtuessa. Lapseen on ehditty luoda tunneside ja vahvat mielikuvat, kuten alla olevat artikkeliin haastateltujen adoptiokeskenmenoja kokeneiden naisten sitaatit hyvin kuvastavat:

“Hänellä oli oma odotusnimi. Virkkasin hänelle torkkupeiton kohdemaan lipun väreistä. Kaapissa oli vaatteita odottamassa tulijaa. Tuleva lapseni konkretisoitui.”

“Lapsi alkoi elämään tosi voimakkaasti mun mielikuvissa. Aloin valmistautumaan kohdemaan adoptioon, joka edellytti kuukausien viipymistä siellä maassa adoption virallistamisen aikana. Mä aloin mielikuvissani elämään yhteistä aikaa lapsen kanssa siellä sen synnyinmaassa. Kerroin esimiehelle ja se oli, että onnistuu kyllä virkavapaa. Sit piti miettiä, miten mä saan kaikki kotieläimet ja kukat hoidettua. Mä olin peruuttanut kaikki lehtitilaukset. Olin valmistautunut matkaan niin täydellä sydämellä.” 

Lapsen tuloon on valmistauduttu niin henkisellä tasolla kuin konkreettisin käytännön toimin. Hänelle on ehditty järjestää oma huone huonekaluineen, hankittu leluja ja vaatteita. Kohdemaahan ja sen kulttuuriin on tutustuttu, ja moni on opiskellut kyseisen maan kieltä. Kaiken tämän valmistautumisen koetaan adoptiokeskenmenossa valuvan ikään kuin hukkaan, ja alkavan pahimmassa tapauksessa useamman kerran uudelleen ennen kuin lapsi lopulta saadaan perheeseen.

Adoptiokeskenmenon kokeneet tähän artikkeliin haastatellut naiset toivat toisaalta esiin myös kokemuksen johtaneen ihmisenä kasvamiseen ja korostivat, ettei heillä olisi juuri tätä lasta, jos ei edellisiä keskenmenoja olisi koettu. 

“En tiedä, onko se tämmönen itsekorjaus vai mikä, mut musta tuntuu jotenkin siltä, et X oli se oikea lapsi, joka oli tarkotettu mulle, että ehkä se vaan sen takia kesti niin kauan. Mä ajattelen, että ei mulle varmaan ois ollut kukaan muu lapsi se oikea.” 

Tuen tarve

“En muista, että olisi ohjattu näiden keskenmenojen jälkeen mihinkään tuen piiriin. Ja ehkä mä en osannut edes hakea sitä. Pitäis ehdottomasti olla tukea tarjolla. Sellaista tukea olisin kaivannut, et olis olemassa tapaamisia, joissa olis voinut jakaa niiden kanssa, joilla on samanlaisia kokemuksia. Siitä olis voinut saada vahvuutta ja voimaa. Eikä ois paha, vaikka ammattilaisia olisi näissä tapaamisissa auttamassa käsittelyä.”


“Mä olin töistäkin pois vähän aikaa, et se tuntu kestämättömältä, ja hakeuduin ammattiauttajan juttusille, et sain puhua siitä asiasta ja se oli tosi hyvä. Mut ei silleen, et olis nähty tää niinku keskenmenona.”

Adoptioprosessin keskeytyessä olisi ehdottoman tärkeää saada emotionaalista tukea ja mahdollisuutta käsitellä keskenmenon aiheuttamia tunteita. Toipumista edistää, mikäli tukea saadaan eri lähteistä – ymmärrystä läheisiltä, vertaistukea muilta adoptiokeskenmenon kokeneilta sekä ammatillista tukea adoptio- ja terveydenhuollon ammattilaisilta. Toki tuen tarve on yksilöllistä ja siihen vaikuttavat adoptiokeskenmenon syyt, ihmisten tavat käsitellä menetyksen tunteita sekä saatavilla oleva tukiverkosto. 

Adoption keskeytyessä adoptiopalvelunantajat sekä adoptioneuvontaa antavat sosiaalityöntekijät tarjoavat tukea tai ohjaavat tukipalveluiden piiriin. Mikäli adoptioprosessi jatkuu adoptiokeskenmenon jälkeen, voi pettymyksen tunteiden käsittely adoptioviranomaisten kanssa olla vaikeaa, sillä sen voidaan pelätä olevan riski adoptioprosessin jatkumiselle. Pettymyksen käsittely viranomaisen kanssa, joka ei ole puoltanut adoptiohakijoiden soveltuvuutta adoptiovanhemmiksi voi niin ikään olla vaikeaa. Näissä tilanteissa – ja aina muutenkin – tukea voi hakea adoptiokuraattorilta ja vertaistukea Adoptioperheet ry:ltä ja Simpukka ry:ltä. 


Älä jää yksin. Tukea adoptiokeskenmenon käsittelyyn tarjoavat muun muassa:

  • Adoptiokuraattori/ Yhteiset Lapsemme ry
  • Adoptioperheet ry (voit ottaa yhteyttä toimistolle, niin lisäämme sinut salattuun Facebook-ryhmään adoptiokeskenmenon kokeneille)
  • Interpedia 
  • Pelastakaa Lapset ry
  • Adoptioneuvontaa tarjoava viranomaistaho (se taho, joka on juuri teidän neuvontanne hoitanut – oma asuinkunta tai PeLa)
  • Lapsettomien yhdistys Simpukka ry 
  • Äitiysneuvolat ja perheneuvolat 
  • Psykologi, psykiatrinen sairaanhoitaja
  • Sururyhmät, kriisikeskukset, seurakunnat ja terveyskeskukset

 

 

Linkkilista ja lukuvinkkejä:

X