Teksti Annika Oldenburg. Juttu on julkaistu lehdessämme 2/21 Kohtaamisia.
Adoptoidulla on oikeus päättää, miten hänen omasta taustastaan puhutaan. Kohtaa siis minut avoimin mielin ja ole aidosti läsnä!
Olen ihminen, joka yleisesti ottaen nauttii vuorovaikutuksesta muiden kanssa. Tykkään keskustella syvällisesti vaikeistakin aiheista varsinkin läheisteni kanssa. Tuntemattomien kanssa olen varovaisempi mutta kuitenkin kohtuullisen avoin. Kerron adoptiotaustastani, jos se tuntuu luontevalta. Yleensä se herättää myös kysymyksiä. Ymmärrän uteliaisuuden, koska se on inhimillistä. Toivoisin kuitenkin, että uteliaisuus ei olisi ainoa syy kysyä adoptiostani.
Jokaisella adoptoidulla on oma tarinansa, joka elää ja muokkautuu elämän aikana. Minulle se on osa sitä isoa tarinaa, joka kertoo meille, mistä tulemme, keitä olemme ja minne olemme menossa. Minun kohdallani se, että olen adoptoitu, kytkeytyy identiteettiin, tunteisiin ja olemassaolon suuriin kysymyksiin. Siksi se ei ole välttämättä aina aihe, jota haluan avata sen enempää tuntemattomille vain heidän uteliaisuutensa takia. Olen oppinut vastaamaan ihmisten kysymyksiin lyhyesti ja ehkä myös pinnallisesti. Kun keskustelunaihe vaihtuu, saattaa jäädä tunne siitä, että toinen sai hetkellisesti nähdä palan sielustani, tietämättä ja ymmärtämättä, mitä näki. Se saattaa satuttaa, koska tuntuu, että jäin ilman sitä tärkeää kohtaamisen ydintä.
Jokaisella adoptoidulla on oma tarinansa, joka elää ja muokkautuu elämän aikana.
Mikä on tärkeintä hyvässä kohtaamisessa?
Usein ajattelen, että se on tunne, että toinen ymmärtää sinua, näkee ja hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Merkityksellinen vuorovaikutus syntyy silloin, kun on aito yhteys ja molemmat antavat toisilleen jotain tärkeää, jotain arvokasta. Sillä tavalla aito kohtaaminen ei ole ikinä yksisuuntaista, vaan jollain tavalla vaihtokauppaa.
Mitä toivoisin, että jokainen miettisi ennen kuin kysyy minulta adoptiostani?
Älä oleta, että adoptio tarkoittaa jotain tiettyä minun elämässäni, koska et voi tietää mitä se juuri minulle tarkoittaa. Se voi olla pieni asia, josta mielelläni keskustelen, mutta se voi yhtä hyvin olla iso haava, joka avautuu äärettömän kivuliaasti joka kerta, kun siitä kysytään.
Jos kysyt, kysy kohteliaasti ja avoimesti. Jätä minulle vapaus vastata niin kattavasti kuin sillä hetkellä haluan. Jätä minulle mahdollisuus olla vastaamatta kysymyksiin.
Ennen kuin kysyt mitään
Ennen kuin kysyt mitään, kysy itseltäsi, miksi haluat kysyä juuri tästä asiasta. Jos olet vain utelias, kannattaa miettiä, oletko itse valmis panostamaan keskusteluun. Oletko kohtaamisessa oikeasti läsnä? Oletko valmis kertomaan minulle jostain itsellesi herkästä aiheesta? Jos et, niin ehkä voit hillitä uteliaisuutesi nyt ja hankit tietoa asiasta itseksesi. Ehdit vielä miettiä, miten asiasta kysyt ja missä tilanteessa.
Epävarmuus ja tietämättömyys ovat aina läsnä, kun kohtaa toisen ihmisen. Aito kiinnostus toisesta ihmisestä ja se, että haluaa oppia tuntemaan toisen todellisuuden, ei ole pahasta. Ajattelen, että aidolla läsnäololla ja kunnioittavalla asenteella pääsee todella pitkälle.
———–
Adoptoitujen vertaistoiminta on myös sitä, että voi tulla turvalliseen tilaan, jossa ei tarvitse selitellä mitään. Se voi olla myös tärkeiden asioiden yhdessä jakamista ja miettimistä.
Katso millaista toimintaa meillä on adoptoiduille nuorille ja adoptoiduille aikuisille!
Löydät lisää tietoa sivultamme adoptoidulle.
