Artikkeli on aluperin julkaistu Koulu-lehdessämme 3-4/2020
Traumaoireilu saattaa näkyä luokassa esimerkiksi huomion tarpeena tai keskittymiskyvyn ongelmina. Pienistä muutoksista voi olla lapselle iso apu. Usein vanhemmat voivat auttaa ratkaisujen keksimisessä.
Lapsen katkonainen kiintymyssuhdehistoria ja hylkäämisen aiheuttama traumatausta saattavat joskus näkyä turhautumisena, kiukutteluna tai keskittymiskyvyn puutteena. Kiintymyssuhdehäiriö sekoitetaan helposti ADHD:hen, vaikka kyse onkin aivan muusta. Kiintymystrauman vuoksi lapselta ei voi vaatia liian varhain itsenäistä toimintaa, etenkään vieraassa ympäristössä ja vieraiden ihmisten parissa. Kun häiriökäyttäytyminen osataan yhdistää traumaan, osataan paremmin auttaa lasta. Vaikka oppilas myöhemmin saisikin neuropsykologisen diagnoosin, ei traumataustaa ymmärtävästä lähestymistavasta ole ainakaan vahinkoa. Opettajan kannattaa olla tuntosarvet koholla, jos oppilas tuntuu olevan omassa maailmassaan tai häneen on vaikeaa saada kontaktia. Kotiin kannattaa olla yhteydessä matalalla kynnyksellä ja hoitaa lapsen asioita yhteistyössä vanhempien kanssa. Vanhemmat voivat tunnistaa samoja ilmiöitä lapsen käyttäytymisessä ja kertoa, mikä kotona toimii ongelmatilanteissa.
Usein ratkaisu voi olla jokin hyvin pieni asia. Varsinkin alakoulun luokanopettaja on usein oppilaalle hyvin tärkeä aikuinen. Adoptoitu voi kokea, että hänen hyvinvointinsa riippuu käsillä olevan aikuisen huomiosta, ja niinpä hänen saattaa olla vaikea jakaa opettajan huomiota muiden lasten kanssa tai odottaa vuoroaan. Lapsi kestää paremmin aikuisen huomion kohdistumisen muualle, kun hän tuntee kuuluvansa ryhmään.
Vaikka jokin tilanne ei sinun mielestäsi olisi vakava, se voi olla sitä lapselle
Lapsen käytöksen juurisyiden jäljille pääseminen saattaa vaatia salapoliisin taitoja, mutta usein vanhemmat voivat auttaa tässä työssä. Esimerkiksi kotona tapahtuneet muutokset – kuten toisen vanhemman työmatka – saattavat joskus heijastua myös lapsen toimintaan luokkahuoneessa.
Lapsen ymmärtämistä auttaa sen tiedostaminen, että traumataustainen lapsi saattaa murehtia jatkuvasti, mitä hänelle seuraavaksi tapahtuu. Pitkään jatkunut stressi voi kulminoitua johonkin näennäiseen pikkuseikkaan. Vaikka jokin tilanne ei sinun mielestäsi olisi vakava, se voi olla sitä lapselle.
Pystyt auttamaan lasta keskittymällä siihen, mitä näet – surua, vihaa tai huolta. Voit myös kysyä lapselta suoraan, mikä auttaisi häntä edes vähän. Myös säännölliset tauot, joista on kerrottu etukäteen, voivat auttaa itsesäätelyssä. Lapsi voi esimerkiksi jaksaa työskennellä 20 minuuttia, jos hän tietää saavansa levähtää ennen seuraavaa tehtävää.
Kohti turvallisempaa koulukokemusta
Turvallinen ilmapiiri on oppimisen perusta, ja siitä hyötyvät kaikenlaisissa perheissä elävät lapset. Lapsen täytyy tuntea olevansa tärkeä ja kokea, että hän saa apua sitä tarvitessaan. On aikuisten vastuulla löytää lapselle parhaat ratkaisut ja rakentaa hänelle turvallinen oppimisympäristö. Huomiota kannattaa kiinnittää esimerkiksi siihen, missä lapsi on hyvä, mihin hän tarvitsee tukea ja miten hän suhtautuu vieraisiin tilanteisiin. Vahvuuksiin ja positiiviseen keskittyminen rohkaisevat kokeilemaan ja yrittämään uudestaan virheistä huolimatta. Päivän onnistumisia voi kirjata vaikkapa kehuvihkoon tai johonkin muuhun konkreettiseen muotoon, kuten tarrataululle. Adoptoidun lapsen turvallisuuden tunnetta vahvistaa myös se, jos häntä tervehditään aamulla iloisesti, vaikka edellinen päivä olisikin ollut hankala.
Kun päivässä on rutiineja, toistoa ja struktuuria, odotusten mukaisesti toimiminen on lapsille helpompaa. Joillekin adoptoiduille lapsille siirtymät ovat erityisen hankalia, ja niitä voi ennakoida esimerkiksi seinällä olevan kuvallisen päiväjärjestyksen avulla.
Myös kauempana tulevaisuudessa häämöttävien muutosten ennakointi hyvissä ajoin vahvistaa lapsen turvallisuuden tunnetta. Usein adoptoiduille koululaisille on erityisen tärkeää tietää etukäteen, kuka opettaja on ensi vuonna, mitä erikoista tapahtuu ensi viikolla tai mitä tehdään luokkaretkellä.
Jos sanalliset ohjeet eivät mene läpi, voi kokeilla huomion saamiseksi jotain sensorista ärsykettä, kuten kevyttä kosketusta olkaan tai kellon kilistämistä. Adoptoitua lasta ei tule rankaista jättämällä hänet yksin ryhmän ulkopuolelle, koska taustalla on hylkäämisen kokemus.
Lisää tietoa löydät nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Nina Pyökärin kirjoittamasta artikkelista Tarkkaavuushäiriö vai traumaoireilua? (3-4/2020 Koulu)
Paljon mielenkiitoista luettavaa löytyy myös Erityistarpeisuus-sivuiltamme!
