Teksti Hanna Savela. Juttu on ilmestynyt Adoptioperheet -lehdessä 1/2022 Tunne. Lainaukset on kerätty haastattelemalla useita adoptoituja.
Adoptoidun on hyvä muistaa, ettei kiellettyjä tunteita olekaan. Psykologi, psykoterapeutti ja adoptioäiti Liisa Salmisaaren mukaan vaikeiden tunteiden käsittelyssä auttavat vanhemman tuki ja tunnesäätelytaidot.
”Jos olisin syntynyt toisella vuosikymmenellä tai vauraammissa olosuhteissa, minut olisi todennäköisesti abortoitu. Onko minulla oikeutta edes olla olemassa?”
– Aikuinen kotimaasta adoptoitu
Viha, katkeruus, häpeä ja pettymys koetaan usein vaikeiksi tunteiksi. Psykologi, psykoterapeutti ja adoptioäiti Liisa Salmisaaren mukaan adoptoidun vaikeiden tunteiden taustalla vaikuttavat kaksi suurta tekijää: 1) adoptoidun tausta ja siihen liittyvä hylätyksi tulemisen tunne sekä 2) suhde ympäristöön.
Suurin osa adoptoiduista pohtii, miksei biologinen äiti voinut pitää hänestä huolta. Salmisaaren mukaan hylkäämisen kokemus näkyy usein vihana, joka kohdistuu adoptiovanhempaan ja joskus myös biologisiin vanhempiin, omiin ystäviin tai yhteiskuntaan.
”Vihasin vanhempiani, kun he antoivat minut pois. Luovuttivatko he liian helposti? Eikö syntymämaani voinut auttaa heitä enempää?”
– Kansainvälisesti adoptoitu nuori aikuinen
”Jos emme näe hylkäämisen kokemusta faktana, kiellämme myös liitännäistunteet, joita lapsi joutuu käymään läpi”, Salmisaari muistuttaa.
Välttelen tilanteita, joissa elämästäni kysellään. On kiusallista olla keskipisteenä, kun muilta ei kysytä mitään. On myös ahdistavaa, kun ei itsekään tiedä vastauksia kaikkeen, eikä edes tiedä, haluaisiko kaikkea tietää.”
Kansainvälisesti adoptoitu nuori
Vihan takana suuria tunteita
”Vihaan sitä etten tiedä juuristani juuri mitään. Luulen, että koen vihaa sittenkin, jos saan tietää jotain. Oikeasti taidan enemmän pelätä, vaikka samaan aikaan toivon saavani jotain huojentavaa tietoa.”
– Kansainvälisesti adoptoitu nuori
Monet adoptoidut tuntevat ulkopuolisuuden tunteita, arvottomuutta, erilaisuutta ja häpeää. Heillä voi olla itsetuntohaasteita, jotka voivat vaikuttaa muun
muassa sosiaalisiin suhteisiin ja vuorovaikutukseen.
Salmisaaren mukaan adoptoitu voi reagoida näihin tunteisiin vetäytymällä, olemalla liiallisen kiltti, miellyttämällä muita tai hakemalla hyväksyntää. Suurin osa adoptoiduista oppii ratkomaan tilanteet positiivisesti; heillä on kavereita ja riittävän vahva itsetunto, he uskaltavat pitää napakasti puolensa ja osaavat suodattaa kommentteja.
”Adoptio on yksityisomaisuuttani. Laitan jarrut päälle, jos joku ehdottaa dna-testejä tai juurien selvittämistä. Puolisoni onneksi tukee minua, eikä ole koskaan painostanut minua kiirehtimään asiassa.”
– Kotimaasta adoptoitu aikuinen
Suojatakseen itseään ympäristön reaktioilta adoptoitu voi kasvattaa vihaisen suojakuoren, jota on vaikea läpäistä. Adoptoitu voi uhmata vanhempaansa, mikä voi aiheuttaa voimakkaita vastatunteita vanhemmassa. Salmisaari muistuttaa, että jos vanhempi taantuu adoptoidun aggressiotasolle esimerkiksi lapsen uhma- tai
murrosiän aikaan, on tärkeää hakea apua sekä itselle että lapselle. Vihanhallinnan ja tunnesäätelyn taidot ovat tärkeitä sekä adoptoidulle että adoptiovanhemmalle.
Lapsena vihasin adoptiovanhempiani, kun luulin heidän vieneen minut biologisilta vanhemmiltani. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että kukaan ei ole syyllinen adoptioon. Asiat vain menivät niin.”
Kansainvälisesti adoptoitu nuori
Häpeä helpottuu avoimuudella ja itsemyötätunnolla
”Joskus hävettää, kun vanhempani eivät ole voineet huolehtia minusta. Ajoittain koen olevani siihen itse syyllinen. En uskalla ottaa kontaktia sisarukseeni, koska
pelkään, että siitä seuraa taas hylkäämiskokemus.”
– Kotimaasta adoptoitu aikuinen
Jähmettävä häpeän tunne liittyy usein erilaisuuden ja ulkopuolisuuden kokemukseen. Salmisaaren mukaan häpeää voi ennaltaehkäistä ja lievittää. Kun adoptiovanhempi antaa korjaavia kokemuksia rakkaudesta, läheisyydestä ja hyväksymisestä ja keskustelee lapsensa kanssa avoimesti, häpeä hälvenee. Myös
ymmärrys biologisen äidin asemasta ja syntymämaan olosuhteista voi vähentää häpeää ja lisätä empatiaa biologisia vanhempia kohtaan.
”Hävettää, kun syntymämaani on niin köyhä, että siellä ei ole voitu huolehtia minusta. Onko oikein, että saan täällä käydä koulua ja olla hyvissä oloissa, kun niin moni lapsi maailmalla ei saa? Joskus iloisen hetken jälkeen koen syyllisyyttä, kun muistan biologiset sukulaiseni, joilla ei ehkä ole kaikki yhtä hyvin.”
-Nuori, kansainvälisesti adoptoitu
Tunteiden turbulenssissa adoptoidulle on hyvä toistuvasti sanoittaa, että hänellä on lupa ikävöidä, kapinoida, rakastaa, ahdistua, iloita ja kokea kaikkia tunteita.
Saako biologista vanhempaa kaivata?
Adoptoitu voi tuntea ikävää tai idealisoida sitä, millaista elämä olisi ollut syntymäperheessä tai -maassa. Ikävä näkyy eri tavoilla eri ihmisissä. Osa tukahduttaa tunteensa tai suree yksin, mikä saattaa adoptiovanhemmista vaikuttaa siltä kuin adoptoitu ei surisi lainkaan.
Adoptoitu saattaa pohtia, pahoittaako hän adoptiovanhempiensa mielen, jos hän kaipaa biologisia vanhempiaan. Taustalla saattaa olla myös pelko siitä, että tulee hylätyksi uudelleen. Hylätyksi tulemisen pelko on todennäköisesti läsnä adoptoidun elämässä tavalla tai toisella läpi elämänkaaren. Tunteen kanssa voi kuitenkin oppia elämään.
On tärkeää, että adoptoitu voi kertoa tunteistaan ja häntä kuunnellaan empaattisesti tukien ja lohduttaen, ja toivon näkökulmaa antaen.
Kehon rauhoittaminen rauhoittaa myös mielen
”Näin painajaista, että biologinen äitini oli kuollut. Unessa konttasin maassa ja oksensin ja itkin. Herättyäni keho tuntui tyhjältä, ja seuraavina viikkoina en kyennyt opiskelemaan täysipainoisesti. Niinä kuukausina sairastelin enemmän kuin koskaan.”
– Kansainvälisesti adoptoitu nuori aikuinen
Monet adoptoidut saattavat traumataustansa vuoksi olla ylivireystilassa.
”Jos hermosto on ylivireystilassa, perusolokin on kireä. Siitä on lyhyt matka maltin menettämiseen tai muissa negatiivisissa tunteissa vellomiseen. Kun hermosto saadaan erilaisten harjoitteiden avulla rauhoittumaan, kehokin rauhoittuu ja ylivireystila hellittää”, Salmisaari sanoo.
Kehoa voi rauhoittaa erilaisilla syvärentoutusharjoituksilla, meditaatiolla, hengitysharjoituksilla ja lisäämällä itsemyötätuntoa. Salmisaari kannustaa puhumaan itselle lempeästi ja ryhtymään itsensä parhaaksi ystäväksi anteeksiantavin ja kannustavin ajatuksin.
Olen työstänyt adoptiota koko elämäni vaihtelevasti. Tunnen kehossani, että jokin asia on vielä kesken. — Keho purkaa traumaa pieni pala kerrallaan. Annan itselleni aikaa ja armollisuutta.”
Kotimaasta adoptoitu aikuinen
Luvattujen tunteiden kautta selviytymiseen
”Adoptoituna koen olevani muita rikkaampi elämänkokemukseni myötä. Tiedän, että minulla on ainakin yksi sisarus ja ikävöin häntä ikuisesti. On surullista
katsoa biologista sukupuuta vain alaspäin.”
– Aikuinen, kotimaasta adoptoitu
Salmisaari korostaa, että kaikki tunteet ja ajatukset ovat luvallisia ja ne tulevat valitsematta. Tunteiden kanssa eletään, niitä tutkitaan ja nimetään – ja niistä
päästetään irti.
Hän kuvailee vanhemmuutta kasvatuslaatikkona, jossa on selkeät rajat tärkeistä asioista, kuten kiusaamisesta ja väkivallattomuudesta. Laatikon sisällä on iloa ja rentoutta sekä sallivaa arkea, jossa saa nauttia toinen toisestaan. Arjesta yli puolet tulee välittyä rakkauden, välittämisen ja arvostuksen tunteina lasta kohtaan.
”Kun tiedän selvinneeni adoption tuomista vaikeuksista, koen olevani jopa parempi ihminen, vaikka tiedän, että en tietenkään ole muita parempi. Katkeruutta en ole päästänyt elämääni – siitä saa vain itselle huonon olon – vaikka olen tietysti ollut joskus kateellinen, kun toisilla on ollut ns. normaali lapsuus.”
– Nuori aikuinen, kansainvälisesti adoptoitu
Salmisaari antaa tärkeän viestin adoptoiduille: adoptiovanhemmat kestävät enemmän kuin adoptoidut ehkä uskovatkaan. Vaikeimpiakin tunteita voi ja kannattaa jakaa. Puhuminen helpottaa tunnekuormaa.
Kirjallisuutta aiheeseen liittyen:
Goldie Hawn: 10 läsnäolevaa minuuttia (Viisas Elämä)
Bessel van der Kolk: Jäljet kehossa (Viisas Elämä)
Lisää adoptoiduille suunnattua sisältöä ja toimintaa löydät sivultamme adoptoidulle.
Mikäli haluat lisää tietoa taustan selvittämisestä ja juurien etsimisestä, löydät sitä julkaisemastamme Juuret -oppaasta (pdf aukeaa uuteen ikkunaan).
