Tekstin on kirjoittanut Adoptioperheet ry:n toimituspäällikkö ja projektisuunnittelija Päivi Suutari jäsenlehteen ”Koulu” 3-4/2020
Musiikki voi auttaa traumataustaista lasta monin tavoin. Musiikkia käytetään hoitokeinona terapioissa, mutta myös tavalliseen arkeen ja vaikkapa koulunkäyntiin sisältyvä musiikki ja musiikillisuus tukevat lapsen hyvinvointia.
”Vauva on syntyessään musiikillinen olento. Hän bongaa nimenomaan musiikillista informaatiota vuorovaikutuksesta hoivaajansa kanssa”, kertoo musiikki-, Theraplay®- ja DDP®-vuorovaikutusterapeutti Kirsi Tuomi. Ihmiset tarjoavatkin pienelle lapselle tätä musiikillista informaatiota sisäsyntyisesti. Vauva ei ymmärrä sanoja, mutta hän ymmärtää puheen sävyjä, melodian ja rytmin. Vauvan kanssa kommunikoidessamme käytämme monipuolisesti äänen sävyjä ja rytmitämme intuitiivisesti puhettamme enemmän kuin aikuiselle puhuessa. Tällä ”lässytyksellä” tarjoamme lapselle musiikillista olemisen tapaa. Sillä on suuri merkitys lapsen vuorovaikutustaitojen kehittymiselle.
”Pulmat tulevat siinä vaiheessa, jos vanhemmalla tai lapsella on jotakin, joka estää musiikillisen vuorovaikutuksen syntymisen, tai vuorovaikutuksen määrä jää vähäiseksi”, Tuomi kertoo. Adoptoidun lapsen pääsemistä osaksi musiikillista vuorovaikutusta ovat voineet haitata tai estää esimerkiksi biologisen vanhemman päihde- tai mielenterveysongelmat tai lastenkodin hoitajien vähäinen määrä.
Rytmi ja oppiminen
Musiikkia on käytetty kaikkialla maailmassa oppimiseen kautta aikojen. Kouluissa lauletaan viikonpäiviä tai vieraan kielen sanoja.”Laulut tallentuvat aivoihin syvyyssuunnassa vertikaalisti ja kumpaankin aivopuoliskoon lateraalisesti. Näin oppiminen on saman tien laaja-alaista. Lorut ja runot ajavat samaa asiaa kuin laulut, sillä niissä on pääosassa rytmi. Loruilu on musiikillista.” Rytmi on perustavaa laatua oleva asia elämässä. Rytmin lapsi kuulee jo kohdussa, jossa hengitys ja sydämen rytmi ovat voimakkaasti läsnä. Lapsia on perinteisesti nukutettu kehdoissa ja keinutuoleissa, ja kävelyn rytmi rauhoittaa sekä sylissä kannettavaa lasta että rauhallisessa rytmissä kävelevää vanhempaa.”Rytmi ja kaaos ovat tavallaan toistensa vastakohtia, myös oppimisessa. Ellei ole rytmiä, ollaan kaaoksessa. Struktuuri auttaa oppimisessa. Rytmiä käytetään puhumaan, kirjoittamaan ja lukemaan oppimisessa. Sitä hyödynnetään esimerkiksi tavutuksessa taputtamalla”, Tuomi kertoo.
Perimäkin vaikuttaa rytmiin
Jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen rytminsä. Työssään terakumpaanpeuttina Tuomi on nähnyt tilanteita, joissa lapsen rytmi on paljon nopeampi kuin hänen adoptiovanhempansa rytmi. Tähän vaikuttavat muun muassa temperamentti ja geenit.”Keskimäärin meillä Suomessa ollaan suhteellisen verkkaisia rytmiltämme verrattuna vaikkapa Etelä-Amerikkaan. Rytmit saattavat mennä ikään kuin ohi, mistä seuraa eräänlainen rytmillinen mismatch”, hän kuvailee.
”Musiikin tekeminen ja laulaminen jäsentävät lapsen olemista hurjan monella tavalla.”
Tällöin on aikuisen tehtävä säädellä ensin omaa olemisen tapaansa ja ikään kuin virittäytyä lapsen taajuudelle. Näin mahdollistuu myös tunteiden yhteissäätely. Jokaisen henkilökohtainen rytmi voi aiheuttaa melkoinen haasteen koululuokissa, joissa on yhtä monta rytmiä kuin oppilastakin. Uuden oppilasryhmän ryhmäytymisessä on kyse tutustumisen lisäksi yhteisen rytmin löytämisestä, eräänlaisesta synkronoinnista. Näin myös jokaiselle ryhmälle muodostuu oma rytminsä.
Vuorovaikutus, kiintymystrauma ja musiikki
Jos adoptiolapsella on vuorovaikutukseen ja kiintymystraumaan liittyviä haasteita, ne ovat usein varhaisella, ei-sanallisella tasolla. Tuo taso voidaan tavoittaa musiikin avulla. Vuorovaikutustaitojen harjoittelemista ilman sanoja tehdään traumatisoituneiden lasten kanssa Theraplayssa ja musiikkiterapiassa, mutta myös tavalliseen arkeen – esimerkiksi koulunkäyntiin – integroitu musiikki ja musiikillisuustukevat lapsen sosiaalista ja psyykkistä hyvinvointia. Tuomen mukaan musiikin voima ei ole pelkästään vuorovaikutuksessa, vaan siihen liittyy myös muita kiintymystraumatisoituneen lapsen kuntoutumista tukevia elementtejä. ”Musiikkiin on sisäänrakennettuina vuorovaikutuksen lisäksi struktuuri: laulu alkaa ja päättyy, ja siinä on tietty tempo. Musiikin kautta pystyy myös ilmaisemaan itseään. Musiikki tuottaa iloa ja usein myös jakamisen kokemuksia. Musiikin tekeminen ja laulaminen jäsentävät lapsen olemista hurjan monella tavalla. Hyvässä tapauksessa minäkuva ja itsetunto pääsevät vahvistumaan musiikillisen toiminnan kautta.”
Kouluterveyskyselyt ovat osoittaneet, että adoptoidut nuoret kokevat selvästi ei-adoptoituja enemmän ahdistusta. Siihenkin musiikki voi auttaa; käytetäänhän sitä kaikkialla maailmassa tunteiden säätelyyn ja ilmaisuun.”Nuoriso kuuntelee musiikkia itsesäätelyn tueksi. Musiikin kuuntelusta tulee parempi fiilis, tai se auttaa suremaan, jos on surullinen. Musiikin avulla saa tunteita ulos samoin kuin vaikkapa piirtämällä”, Tuomi kuvailee. Musiikin apu tunnesäätelyssä on erityisen tärkeä niille lapsille ja nuorille, jotka käpertyvät itseensä tunteiden kääntyessä sisäänpäin. He ovat juuri niitä oppilaita, joiden pulmia opettajan ei ole helppo havaita, kun rajalliset resurssit on keskitettävä ulospäin oireileviin lapsiin ja nuoriin.
Musiikillisuus tärkeämpää kuin musikaalisuus
Tuomen mukaan perinteisessä musiikin opettamisessa ja harrastamisessa musiikin oikea ja väärä saattavat usein vieläkin olla keskiössä. Monet keski-ikäiset vanhemmat muistavat suorittaneensa koulussa laulukokeita muun luokan edessä. Myös soittoharrastuksissa palaute saattoi olla tuohon aikaan murskaavaa. Tuomi muistaa omastakin lapsuudestaan tilanteita, joissa häntä häpäistiin soittovirheiden tekemisestä. Onneksi häpeän kulttuuri on aikojen saatossa vaimentunut. Sensitiivisyyden tarvetta ei silti voi liikaa korostaa vieläkään, etenkään traumataustaisten lasten kohdalla. ”Jos lapsella on takanaan trauma, hän ei arvosta itseään, vaan painaa helposti itseään alaspäin. Musiikin tiukkapipoinen harrastaminen voi jopa huonontaa itsetuntoa, jos opettaja antaa murskaavaa kritiikkiä”, Tuomi toteaa.
Erityisen herkkä tilanne on laulaminen, sillä laulu on niin henkilökohtaista. Ilman soitinta lapsi on oman äänensä kanssa yksin. Musiikkisuhdetta on tärkeä rakentaa ja vaalia myös sen vuoksi, että muiden taideaineiden tapaan musiikki kasvattaa lasta luovuuteen. Luova ongelmanratkaisukyky on taito, jota meistä jokainen tarvitsee elämässään monessa kohdassa – tästä viimeisimpänä esimerkkinä koronan aiheuttamat muutokset arjessa. Tuomi korostaakin, että koulun musiikin oppituntien merkitys on paljon suurempi kuin se, oppiiko lapsi soittamaan nokkahuilua vai ei. ”Luovat aineet kannustavat siihen, että pääsemme out of the box -ajattelusta. Jos ihmisellä on luovuutta, hän ei jää yllättävissä tilanteissa jumiin, vaan alkaa aktiivisesti keksiä uudenlaisia ratkaisuja.”
