In Blogi
Saamme seurata juurimatkalaisten kokemuksia aurinkoisessa ja lämpimässä Etelä-Afrikassa. Kirjoittajat ja näkökulmat vaihtelevat!

Puhelin soi. Lapsemme seisoo hiljaa parvekkeen ikkunan edessä. On aika lähteä. Vähän aikaisemmin hän on istunut hiljaa sängyn laidalla.
– Mua jännittää tosi paljon, mutta on ihan normaalia, että jännittää. Kaikkia jännittää?
– Joo, niin jännittää, toteamme.

Olemme aamulla pakanneet lahjakassit, ja laitamme ne reppuun mukaan. Sosiaalityöntekijämme Roshen odottaa meitä hotellin vastaanotossa. Edellisestä tapaamisestamme on yhdeksän vuotta. Tässä me nyt olemme valmiina tapaamaan lapsemme sijaisperhettä.

Automatka kestää puoli tuntia. Juttelemme niitä näitä. Lapsi istuu edelleen hiljaa ja pelailee osan matkaa. Saavumme eri paikkaan kuin yhdeksän vuotta sitten, sillä perhe on muuttanut, mutta kun auton ovi aukeaa edessä ovat tutut kasvot, jotka eivät ole juurikaan näiden vuosien aikana muuttuneet. Pihassa on meitä vastassa myös täysin vallaton koira, joka saa lapsemme jännityksen laukeamaan.

Puutarhaan on katettu kaunis teepöytä, jonka ääressä muistelemme lapsemme vauva-aikaa, katselemme vanhoja kuvia, kerromme nykyisiä kuulumisia. Perheen äiti kyselee lapseltamme Joulupukista, harrastuksista, koulusta, lempiruuista… kaikesta mahdollisesta. Välillä lapsemme juoksentelee ja leikkii koiran kanssa. Välillä on ihan pakko myös vähän itkeä, ilosta, kiitollisuudesta, tästä hetkestä, kaikesta siitä hyvästä, mitä olemme saaneet kaikilta näiltä ihmisiltä ympärillämme. Teepöytään on liittynyt myös sijaisperheen 26-vuotias poika, joka on saapunut tapaamaan lastamme kesken työpäivänsä. Hän kantaa pöytään valtavan kassin erilaisia urheilujoukkueiden paitoja sekä jalkapalloja. Lapsemme on suorastaan hämmentynyt.

Pöydällä on myös pienen pieni pyjama: yksi lapsemme ensimmäisiä pyjamia! Myös iso ruskea pehmoapina istuu pöydällä. Tämä apina oli jäänyt hakumatkalla sänkyyn. Ensimmäinen pehmolelu! Nyt se lähtee mukaan päällään pienen pieni pyjama, ja seuraavana päivänä Soweton retkellemme. Illan omassa videopäiväkirjassamme  lapsemme istuu Alli sylissä ja aloittaa:”Tänään oli kiva päivä…” Alli on päässyt kotiin yhdeksän vuoden jälkeen.

Seuraavana päivänä puhelin piippaa uuden whatsapp-viestin: … I knew it before but now it is confirmed  – we  have Family in Finland… ja meillä Etelä-Afrikassa.

 


Pienimuotoisen matkan juurikulttuuriin voi tehdä myös kesän maatapaamisissa. Siellä on myös hauska tavata ja vaihtaa kuulumisia muiden kanssa, usein mukavassa ympäristössä ja kivan toiminnan siivittämänä!

X