Kategoria Blogi

Suomeen saapuvien adoptiolasten määrä on viime vuosina vähentynyt huomattavasti 2000-luvun alun huippuvuosista, mutta juuri nyt on Pelastakaa Lapsissa nähtävissä kasvua myös uusien adoptionhakijoiden määrissä. Voimakkaimmin kasvaa kuitenkin jälkipalvelutyö. Kun 2000-luvun alussa Suomeen saapuneet sadat adoptoidut tulevat murros- ja täysi-ikäisiksi, myös ajatukset omista taustoista konkretisoituvat. Tämä on monelle henkisen kasvun aikaa. Pitkään ajatustyötä itsensä kanssa tehnyt adoptoitu nuori saattaa ottaa seuraavan askeleen: Kertoa vanhemmilleen, että haluaa tietää taustoistaan tai ottaa omatoimisesti yhteyttä palvelunantajaan. Sillä on suuri merkitys, miten vanhempi nuoren pyyntöön suhtautuu.

Vanhemman rooli

Monelle vanhemmalle lapsen kiinnostus omaan menneisyyteensä voi olla kauhistus ja on ihan ymmärrettävää, että tuntematon pelottaa. Mitä tietoja taustoista löytyy, osaako nuori käsitellä näitä asioita, mitä jos etsintä käynnistää kriisin nuoren elämässä? Tämä on vanhemmallekin henkisen kasvun paikka. Vanhemmalla on tarve suojata lasta kaikelta, eikä se lopu lapsen täysi-ikäisyyteen. Lapsen taustoissa voi olla hyvinkin kipeitä asioita ja vanhempi pohtii itsekin, miten ja missä vaiheessa ottaisi nämä asiat lapsen kanssa esille. Tällaisten asioiden pohdintaan vanhempi voisi pyytää apua esimerkiksi adoptioneuvonnan sosiaalityöntekijältä, mielellään hyvissä ajoin ja matalalla kynnyksellä.

Vaikeita tunteita

On totta, ettei jälkipalveluprosessi ole aina helppo ja on mahdollista, että esiin tulevat asiat ovat kipeitä ja vaikeita käsitellä. Pahimmassa tapauksessa adoptoitu kokee jälleen uuden menetyksen, jos syntymävanhempi on kuollut tai ei halua olla yhteydessä. Kaikkein vaikeinta on kuitenkin se, ettei tiedä mitään. Miksi minut annettiin pois? Kuka minä olen, mistä minä tulen, minne minä kuulun, ovat yleisiä kysymyksiä adoptoidun mielessä. Jos nämä kysymykset pyörivät koko ajan päässä, on parempi tietää koko totuus, vaikka taustat olisivat vaikeitakin. Tällöin on ensiarvoisen tärkeää, että adoptiovanhempi ymmärtää juurien merkityksen lapselleen ja hyväksyy lapsensa ryhtymisen jälkipalveluprosessiin. Toisaalta kaikkia adoptoituja oma tausta ei kiinnosta tai kiinnostus herää vasta myöhemmin elämässä ja sekin adoptiovanhemman tulisi hyväksyä.

Jälipalveluprosessi parhaimmillaan

Turvallinen jälkipalveluprosessi on sellainen, jossa adoptoitu voi edetä omassa aikataulussaan ja adoptiovanhempi saa olla häntä tukemassa. Ideaalitilanteessa syntymävanhempi on kasvanut ulos omasta vaikeasta elämäntilanteestaan ja valmis kohtaamaan menneisyytensä. Yhdessä voidaan rakentaa uutta tulevaisuutta. Syntymävanhemman löytyminen ei korvaa adoptiovanhemman vanhemmuutta eikä ole tältä millään tavalla pois. Parhaimmillaan jälkipalveluprosessi lähentää adoptoitua ja adoptiovanhempaa entisestään, eheyttää adoptoitua nuorta ja antaa mahdollisuuden uudelle ihmissuhteelle sekä oman identiteetin rakentamiselle uudessa valossa. Kaikki osapuolet kasvavat henkisesti, vaikka lapset kasvattavat vanhempiaan aina enemmän kuin vanhemmat lastaan koskaan, eikö se näin ole?

—————————————————

Julkaisemme aikaisemmin lehdessämme ilmestyneen palvelunantajan palstan tästä lähtien blogissamme. 
Kirjoittaja, sosiaalityöntekijä Heli Ihatsu, toimii jälkipalveluvastaavana Pelastakaa Lapset ry:ssä.

X