Kategoria Blogi

Anna on aina tiennyt olevansa adoptoitu ja on sinut asian kanssa. Matkalla juurilleen hän on kokenut tärkeäksi sen, että äiti on tunnustanut hänen olemassaolonsa. Anna voi myös jo kuolleen isänsä valokuvaa katsoessaan todeta olevansa kerrankin jonkun näköinen.

Anna tietää myös, ettei hänen olemassaolonsa suinkaan ole itsestään selvä. Olisi voinut käydä toisinkin, sillä vuonna 1970 maassamme tuli voimaan uusi aborttilaki, joka mahdollisti raskaudenkeskeytyksen sosiaalisin perustein. Tällaisia sosiaalisia perusteita olivat aviottomuus, perheen taloudellinen tilanne, päihteiden käyttö perheessä ja muu rajoittunut kyky lapsen hoitamiseen. Abortin sai myös alle 17-vuotias ja yli 40-vuotias sekä jo neljä lasta synnyttänyt nainen. Annan syntymävuosi 1973 oli aborttien huippuvuosi: raskaudenkeskeytyksiä tehtiin yli 23 000. Samana vuonna lapsia syntyi 56 000.

Anna on kokenut  adoption rakkautena, syntymä-äiti on antanut hänelle elämän. Toivottavasti me adoptoidut löydämme itsestämme sen verran rakkautta syntymävanhempiamme kohtaan, että osaamme toivoa heille hyvää elämää ilman syyllisyyttä ja häpeää  siitä, että he ovat antaneet meidät muiden kasvatettaviksi.

Anna toivoo, että sen sijaan, että päätös antaa lapsi adoptioon aiheuttaa häpeää, siitä voisikin tuntea ylpeyttä. Asenneilmapiirin muutos ja avoimen adoption ottaminen käyttöön antaisi nykyistä rutkasti useammalle  lapselle mahdollisuuden turvalliseen kasvuympäristöön: perheeseen, kotiin ja oikeuden vapaasti rakastaa myös syntymävanhempiaan ja -sukuaan.

Meissä on kiistatta samaa näköä sukulaistemme kanssa, mutta tarkoittaako verisukulaisuus myös samankaltaisuutta? Viime kädessä  haluamme vain olla joku jollekin ja kuulua johonkin. On tärkeää saada tietää, että meistä on joku tykännyt ja pitänyt huolta silloin, kun emme ole olleet kenenkään, siinä välissä, kun meistä on jo luovuttu ja eikä meitä vielä ole otettu vastaan. Etsimme  läpi elämämme toisistamme paikkaa, joka on meitä varten, paikkaa olla tykätty. Myös me adoptoidut etsimme tätä paikkaa muiden tavoin myös sukulaisistamme, vaikkakin usein vasta aikuisiällä.

Kirjoittajana Tiina Launonen.

 

FAKTAA AVOIMESTA ADOPTIOSTA:

Uusi  adoptiolaki mahdollistaa niin sanotun avoimen adoption, joka tarkoittaa lapsen oikeutta pitää yhteyttä syntymävanhempiinsa, mutta on yhtä pitävä ja peruuttamaton kuin muutkin adoptiot. Käräjäoikeus vahvistaa syntymävanhempien, adoptiovanhempien ja sosiaalityöntekijän laatiman sopimuksen, jossa määritellään, miten lapsi ja syntymävanhempi tai -vanhemmat pitävät yhteyttä toisiinsa.

Avoimen adoption kaltaisia käytäntöjä on monissa perheissä, myös kansainvälisissä adoptioperheissä, vaikka virallinen sopimus puuttuisi. Tällöin yhteydenpidon osapuolia voivat olla muutkin kuin syntymävanhemmat, esimerkiksi sisarukset ja isovanhemmat.

Avoimen adoption tarkoituksena on turvata lapselle sekä pysyvä ja turvallinen koti että oikeus tuntea juurensa. Se voi sopia tilanteeseen, jossa kaikki osapuolet ovat motivoituneita yhteydenpitoon. Tällainen järjestely voi tulla kyseeseen silloin, kun sijaisperheessä elänyt lapsi adoptoidaan ja vakiintunutta yhteydenpitoa halutaan pitää yllä.

Tutustu Adoptioperheet yhdistykseen. Vieraile sivuillamme https://adoptioperheet.fi/

X