Kokemuksia

“On mukava pystyä antamaan omien kokemusten avulla pohdinta-apua toiselle ja olla vertaiskaverina. Mentoroitavan omista tarpeista lähdetään liikkeelle, ja samalla voi, vaikka puuhailla jotain kivaa, kun jutellaan.” -Mentori

“Olisi ollut kiva itse lapsena ja nuorena kuulla muiden adoptoitujen kokemuksia. Toivoisin, että jollekulle muulle voisi tulla helpompi polku mentorin antaman tuen kautta, kun olisi joku jonka kanssa pohtia yhdessä ja pallotella omia ajatuksia.” -Mentori

“Olin jo aiemmin miettinyt, että haluaisin tehdä jonkinlaista vapaaehtoistyötä ja etsinyt eri vaihtoehtoja. Nähtyäni mentoritoiminnan mainoksen ja luettuani toiminnasta ajattelin, että tämä se on! Ajattelin, että kun itse on kokenut adoption kautta sekä paljon ilosia ja ihania asioita, mutta myös haasteita, voisi näistä kokemuksista olla hyötyä myös muille. Ajattelen, että tämä mentoritoiminta on hirveän hyvä asia adoptioperheille! Sen perusteella mitä monien perheiden kanssa olen aiemmin jutellut uskon, että tämä tukimuoto on varmaankin monille todella hyödyllinen tapa saada tukea. Pientä jännitystä koin toiminnan alussa, mutta kun tapasin aktorini ja hän kertoi mitä toiminnalta toivoo, hälveni tunne saman tien. Olen todella iloinen, että lähdin mukaan! Olenhan jo muissakin yhteyksissä jutellut muiden perheiden kanssa adoptiosta ja vanhemmuudesta, joten keskustelu ja mentorina toimiminen ei ole tuntunut haastavalta tai vaikealta, vaan yllättävänkin luonnolliselta. Uskon että moni hyötyy tästä toimintamuodosta, sekä mentorina että aktorina. Itse olen toiminnassa erittäin mielelläni mukana ja toivon, että ihmisillä olisi matala kynnys osallistua ja hakeutua mukaan. Rimaa ei kannata asettaa itselleen liian korkealle. Suosittelen ehdottomasti mentoritoimintaa kaikille kiinnostuneille! Mutta kannattaa toki miettiä antaako oma elämäntilanne myöten vapaaehtoistyölle, mutta loppujen lopuksi mentoritoiminta ei esimerkiksi ajallisesti vaadi kovinkaan paljon. Tärkeää olisi, että mentoreiksi löytyisi mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä, jotta myös erilaisten aktoreiden tarpeisiin pystyttäisiin vastaamaan.” – Mentori

”Mentorina toimiminen on ollut antoisaa ja mukavaa, olen myös itse saanut uusia näkökulmia ja pohdittavaa omaankin elämääni. On ollut hienoa saada toimia tukena toiselle ja pystyä käyttämään omia kokemuksia voimavarana. Olisin itse aikoinaan kaivannut tämänkaltaista tukea, joten olen iloinen, että saan nyt itse tarjota sitä tarvitsevalle. Tässä ollaan ihmisenä ihmiselle. Tapaamiset ovat mukavia ja on hienoa saada tavata uusia ihmisiä! Mentoreille on myös tarjolla hyvät tukitoimet, mikä on hienoa! ” – Mentori

“Adoptio-odottajina kaipasimme vertaisen kokemusta prosessista sekä vanhemmuudesta. Mentoritoiminta on toiminut hienona tukena matkamme ajan ja olemme saaneet keskustella ja jakaa pohdintojamme jonkun kanssa, joka ymmärtää mistä puhumme.” – Aktori

“On ollut mukava saada pallotella ajatuksia ja pohtia ääneen kysymyksiä omaan taustaan ja adoptioon liittyen jonkun toisen kanssa, jolla myös itsellä on asiasta kokemusta. Mentorini kanssa pystyn puhumaan kaikesta, enkä joudu selittelemään ajatuksiani tai tunteitani. Hän on läsnä ja kuuntelee.” -Aktori

”Kuulin erään tutun puhuvan mentoritoiminnasta ja se herätti mielenkiintoni. Tutustuin toimintaan ja päätin hakea mukaan. Kaipasin vertaista juttuseuraa, jonka kanssa voisin kahden kesken, luottamuksellisesti pallotella ajatuksia ja saada tukea omiin pohdintoihin. Jonkun, jolla olisi samankaltaisia kokemuksia takataskussaan ja ymmärtäisi mistä puhun. Alkuun minua hieman jännitti, mutta nyt en voisi olla tyytyväisempi, että lähdin mukaan. Toiminta oli erittäin hyvin järjestetty ja mentorini mahtava. Olen saanut juuri sitä tukea mitä kaipasinkin ja tapaamiset ovat olleet erittäin mukavia ja rentoja!” – Aktori

“Olen kahden teinin isä ja kotimaan adoptoitu vuodelta 1976. Olen noin 6-vuotiaasta tiennyt olevani adoptoitu. Lapsena adoptioon suhtautui melko mutkattomasti, mutta erilaisissa elämän myllerryskohdissa esimerkiksi teini-iässä ja omien lasten syntymän myötä adoptiotausta lisäsi ylimääräisiä kierroksia, hämmennystä ja epätietoisuutta omasta itsestäni. Muiden aikuisten adoptoitujen kanssa keskustellessani olen huomannut, että monilla adoptoiduilla on ollut aika samanlaisia ajatuksia hylkäämisestä, minäkuvasta, kaverisuhteista, riittämisestä ja esimerkiksi kiitollisuudesta ja sopeutumisesta. Monet adoptoidut ovat työstäneet näitä ajatuksia yksin eivätkä esimerkiksi omien vanhempiensa tai muiden adoptoitujen kanssa.

Heti kun kuulin, että Adoptioperheet on käynnistämässä mentorihanketta, ilmoittauduin mukaan koulutukseen. Vertaistuki on adoptioasioissa todella tärkeä voimavara. Vertaistuki ja mentorointi antavat tilaa olla ihminen ihmiselle. Varsinkin jotain hankalaa asiaa setviessä ei välttämättä tarvitse niin juurta jaksaen selittää alusta asti omaa tarinaansa toiselle, vaan toinen adoption tai adoptiovanhemmuuden kokenut ymmärtää herkemmin ja osaa esimerkiksi kauhistelematta asettaa asiat oikeaan kehykseen.

Mentorikoulutus oli todella hyvä. Oli todella hienoa, että samassa koulutuksessa oli sekä adoptoituja että adoptiovanhempia. Viikonlopun aikana suurimmat opit ja ahaa-elämykset sain keskustellessani muiden osallistujien kanssa ja kuunnellessani heidän tarinoitaan. Dialogisuus/vuorovaikutus-osio koulutuksessa oli myös todella antoisa. Saimme opetella aivan uudenlaisen tavan kuunnella, esittää kysymyksiä ja olla läsnä, niin ettemme liimaa omaa olettamaamme mentoroitavan kokemuksesta keskustelun päälle. Osio laittoi tutkailemaan omaa tapaa tehdä tulkintoja ja olettamuksia keskustelussa ja miten se helposti johdattelee kuuntelijaa kysymään arvottuneita kysymyksiä. Nämä kysymykset ja kuuntelijan ennakko-oletukset saattavat johdattaa kertojan puhumaan varsinaisen asian vierestä tai kokonaan ulos haluamastaan aiheesta.

Mentorointi on laittanut ihan uusia ajatuksia liikkeelle myös omasta adoptiostani ja vanhemmuudestani. Vaikka olemme mentoroitavani kanssa taustoiltamme hyvin erilaisia ja hankaluudetkin elämässä ovat ehkä hieman eri kohdissa, löysimme mielestäni heti hyvän yhteyden ja sellaisen ilmapiirin, missä on hyvä olla ja käydä asioita yhdessä läpi. Niin kuin yllä kuvasin, todella monet ajatusrakennelmat näyttävät kuitenkin olevan meillä adoptoiduilla samanlaisia.

On hyvä muistaa, että mentori ei ole terapeutti ja omasta jaksamisesta kannattaa pitää huolta. Itselleni on myös tärkeää, että annan mentorina toimimiselle tarpeeksi tilaa omassa elämässäni. Jotta minä voin olla läsnä toiselle ihmiselle vertaisena ja aikuisena, minulla ei saa olla liikaa hässäkkää tai painoa itselläni. Onneksi meillä on Mentorihankkeen ihana Minna, joka auttaa kaikissa mahdollisissa pulmissa ja luo sellaista turvaa toimia mentorina, että itse olen uskaltanut lähteä mukaan, vaikka hässäkkää minun elämässäni onkin yllin kyllin. Suosittelen lämpimästi mentoritoimintaa kaikille, joilla riittää voimavaroja olla läsnä toiselle ihmiselle ja joilla on oman elämän legopalikat jo suhteellisen järjestyksessä.” – Mentori

“Nähdessäni Adoptioperheiden ilmoituksen mentorihausta tiesin heti, että tämä olisi kaipaamani lisä arkeeni. Olin jo pidempään kaivannut jotain uutta; jotain, jossa voisin olla hyödyksi.

Niinpä helmikuisena, myrskyisänä viikonloppuna suuntasin kahdeksi päiväksi Adoptioperheiden tiloihin Lintulahteen pohtimaan mentorointia, vuorovaikutusta ja adoptiota kymmenen muun mentoriohjelmaan osallistujan kanssa. Tutustuimme toisiimme, kuuntelimme esityksiä edellä mainituista aiheista, teimme erilaisia vuorovaikutusharjoitteita ja jaoimme kokemuksia ja näkemyksiä vuolaasti. Päivät olivat pitkiä mutta antoisia, ja rakentuivat taitavasti passiivisen ja aktiivisen osallistumisen välillä.

Ryhmämme koostui sekä adoptiovanhemmista erilaisine haasteineen että adoptoiduista. Tämä rikastutti keskustelua huomattavasti ja toi itsellekin uutta näkökulmaa adoptioon. Toisaalta tekemämme vuorovaikutusharjoitteet ja teoriatietous dialogista antoivat hyviä eväitä vuorovaikutukseen elämässä ylipäätään, töissä ja kotona. Olinkin iloinen viikonlopun jälkeen jo pelkästään ohjelmaan osallistumisesta, vaikka en saisikaan ketään mentoroitavakseni. Olin saanut paljon uutta pohdittavaa, ajatuksia uusiksi toimintamalleiksi vuorovaikutustilanteisiin ja toisaalta vahvistusta aiemmille ajatuksilleni.

Yllätyksekseni sain lähes välittömästi kurssin jälkeen tiedon, että minulle olisi jo aktori. Jännittyneenä menin Adotioperheiden toimistolle sovittuun alkutapaamiseen, jossa oli tarkoitus tehdä sopimus mentoroinnin tavoitteista ja kestosta. Toivoin hartaasti, että ensimmäinen aktorini olisi mukava ja tulisimme juttuun, vaikka toki ymmärsin, ettei näin aina ole ja voikaan olla. En kuitenkaan heti halunnut ottaa käyttöön kaikkea oppimaani haasteellisista vuorovaikutustilanteista, kaipasin kevyttä harjoittelua. Toiveisiini onneksi vastattiin, ja niin mentoriurani napsahti käyntiin.

Olemme tavanneet aktorini kanssa nyt muutaman kerran, ja mentorointi vielä jatkuu. On ollut hienoa, että on voinut olla toiselle tukena ja avuksi tämän pohdinnoissa. Toisaalta olen mentoroidessani joutunut palaamaan jälleen omiin ajatuksiini ja tunteisiini adoptiosta, adoptiovanhemmuudesta ja omasta adoptioprosessista ylipäätään. Yllätyin, että mentorina oleminen nostaa niinkin vahvasti pintaan omia muistoja ja tunteita. Toisaalta on virkistävää tarkastella näitä vuosien jälkeen, laimentuneina ja ehkä hieman objektiivisemmin. Sen lisäksi, että olen voinut olla toiselle tueksi, olen myös oppinut jotain uutta itsestäni.

Mentoroinnin myötä olenkin saanut uusia vuorovaikutustaitoja, kokemuksia, joutunut ulos tavanomaisesta kuplastani ja tutustunut uusiin ihmisiin. Kaiken lisäksi olen matkalla oppinut ymmärtämään itseäni paremmin  ja saanut uuden ystävän.” – Mentori

X