Artikkeli on julkaistu Adoptioperheet-lehdessä 2/2017. Kirjoittaja Mirka Paavilainen on psykologi, psykoterapeutti ja seksuaalineuvoja, joka työskentelee adoptio-, perhesuunnittelu- ja lapsettomuusteemojen parissa.
Tarinan pari on fiktiivinen.
Perhe-elämän ensimmäiset vuodet koettelevat vanhempien suhdetta. Tästä syystä parisuhteen sudenkuoppien tunnistaminen ja välttäminen on tärkeää.
Adoptiovanhemmat Sanna ja Timo jättivät avioerohakemuksen kaksi vuotta lapsen kotiin tulon jälkeen. Kumpikaan ei olisi ennen lapsen saamista voinut uskoa, että näin voisi käydä, olivathan he niin hyvin valmistautuneet vanhemmuuteen. Jälkikäteen molemmat pohtivat, että se mihin he kuitenkaan eivät olleet valmistautuneet, oli adoptioperhe-elämän erityispiirteiden vaikutukset heihin tuoreina vanhempina ja parina. Sanna ja Timo kyllä tiesivät etukäteen, että hyvään vanhemmuuteen kuuluu parisuhteen hoitaminen, kahdenkeskinen aika ja itsestä huolehtiminen. Käytännössä psyykkisesti vaille jääneen lapsen saaminen perheeseen sai heidät kuitenkin tolaltaan tavoilla, joille he molemmat yrittivät saada hahmoa vielä pitkään tapahtuneen jälkeen.
kuva Thinkstock
Sanna kiintyi lapseen jo hakumatkalla ja koki vahvasti, että hänen elämänsä tarkoitus oli nyt pelastaa lapsi ja auttaa tätä eheytymään. Sanna vaipui lapsen kanssa nopeasti symbioosiin, tulkitsi lapsen viestejä niin herkästi kuin suinkin kykeni ja pinnisteli kaikin voimin, jotta lapsella olisi koko ajan hyvä ja turvallinen olla. Timon alkuaika lapsen kanssa oli hämmennyksen värittämää. Hän oli tuskin ehtinyt tutustua lapseen, kun tämä oli jo täysin liimautunut Sannaan. Sanna tuntui alusta lähtien tietävän hyvin tarkkaan, mitä lapsi tarvitsi ja miten arki tulisi strukturoida. Timo ei vaikuttanut tietävän yhtään mitään, ja hyvin nopeasti hänestä alkoi tuntua, että mikäli hän yritti jotenkin isyyttään toteuttaa, Sanna ilmoitti hänen toimivan kiintymyssuhdenäkökulmasta katsottuna väärin.
Muista parisuhdeaika
Sanna ja Timo eivät viettäneetkään tuoreina vanhempina parisuhdeaikaa perhelehtien ohjeistusten mukaisesti, sillä jo parin tunnin ero äidistä sai lapsen jälkikäteen täysin lukkiutuneeksi ja unettomaksi useamman vuorokauden ajaksi. Lapsi ei myöskään sietänyt vanhempien välistä vuorovaikutusta vaan protestoi herkästi karjuen ja tönien, jos Sanna ja Timo yrittivät keskustella keskenään tai osoittaa toisilleen hellyyttä.
Molemmat vanhemmat olivat tahoillaan ahdistuneita ja jollakin tasolla tiedostivat keskinäisen yhteytensä ohentuneen. Sanna koki loukkaavana sen, että Timo ei tuntunut ymmärtävän lapsen erityistarpeita eikä kiintymyssuhteen priorisoinnin tärkeyttä. Timo taas oli huolissaan siitä, että Sanna vaikutti laiminlyövän oman hyvinvointinsa täysin, murehti jatkuvasti lapsen pärjäämistä eikä kuitenkaan suostunut hakemaan mitään apua perheelle tai parisuhteelle.
Parisuhteen ylläpito on lyhyitä hetkiä perhe-elämän hulinan keskellä
Etääntyminen Timosta sai Sannan suuntaamaan huomionsa entistä enemmän lapseen. Lapselta Sanna sai kaipaamaansa huomiota ja hellyyttä samalla, kun kiintymyssuhde lapseen vahvistui. Timo vastaavasti reagoi symbioosin ulkopuolelle jäämiseen ja Sannan menettämiseen vaatimalla ja rukoilemalla Sannaa keskustelemaan kanssaan. Mitä enemmän hän hädissään vaati, syytti ja maanitteli Sannaa avautumaan, sitä enemmän Sanna koki riittämättömyyttä, vetäytyi kontaktista ja keskittyi lapsen hoitoon. Lopulta Timo ratkaisi tilanteen pakenemalla yhä enemmän töihin ja urheiluharrastuksiinsa. Kodin ulkopuoliset aktiviteetit tarjosivat hänelle lohtua ja onnistumisen kokemuksia lääkkeeksi yksinäisyyteen ja epäonnistumisen tunteeseen.
Kun hakumatkasta oli kulunut kaksi vuotta, adoptiovanhemmat olivat täysin etääntyneitä toisistaan ja keskusteluyhteys oli poikki.
Mikä meni vikaan?
Sanna ja Timo kompastuivat suhteessaan ehkä yleisimpiin adoptiolapsen tulon jälkeisiin ongelmiin. Tässä vaiheessa vanhempien välinen yhteys tyypillisesti heikkenee, jolloin kumppanit alkoivat reagoida muutokseen kahdella eri tavalla: toinen pakenemalla lapsen hoitoon ja toinen kodin ulkopuolisiin aktiviteetteihin.
Sannalle suhde lapseen ja suhde puolisoon muodostuivat toisensa poissulkeviksi, kilpaileviksi tekijöiksi. Adoptiovanhempana tämä taktiikka on usein liiankin hyvin perusteltavissa lapsen tarvitsevuuteen liittyvillä tekijöillä. Todellisuudessa koko perheen hyvinvoinnin näkökulmasta myös parisuhteen ylläpito on sallittua ja mahdollista, ja se palvelisi kaikkia osapuolia.
Timo reagoi lapsen tuloon hätääntymällä omasta avuttomuudestaan suhteessa lapseen ja kykenemättömyydestään ylläpitää entisenlaista kontaktia vaimoonsa. Tunnemylläkkä aiheutti parisuhteessa tilanteita, joissa Timo vihaisena vaati Sannaa muuttamaan käytöstään, mikä sai Sannan puolestaan etääntymään suhteesta entisestään. Takaa-ajoasetelman uuvuttamana Timo käänsi kurssinsa päinvastaiseen suuntaan ja pakeni vaikeita tunteitaan töihin ja urheiluun. Muita yleisiä pakopaikkoja näissä tilanteissa ovat mm. intensiiviset harrastukset, päihteet ja uskottomuus.
Adoptiovanhemmuudessa on erityispiirteensä, joiden vuoksi parisuhteen hoitaminen ei etenkään tuoreissa perheissä voi vaatia kynttiläillallisia, aikaa vieviä yhteisiä harrastuksia tai ulkomaanmatkoja kaksin. Adoptiovanhempien parisuhteen hoito onkin hyvin pitkälti mielen sisäistä työtä ja nopeaa vuorovaikutuksellista reagointia arjen hetkissä.
Käänny puolison suuntaan
Adoptiovanhempien parisuhteen kulmakivi on tietoinen kääntyminen puolisoa kohti, siitä suunnasta voiman saaminen ja toiselle tuen antaminen. Parisuhteen ylläpito on lyhyitä hetkiä perhe-elämän hulinan keskellä. Silloin pysähdytään kuuntelemaan toista ja ilmaistaan arvostusta, kannustusta ja halua tukea toista. Kontakti puolisoon otetaan tarvittaessa hyvinkin nopeasti, kun jompikumpi sitä tuekseen tarvitsee, ja siitä myös luovutaan joustavasti, kun arki pakottaa jatkamaan toimintaa.
Parisuhteessaan onnistuvat adoptiovanhemmat osaavat käyttää puolisoa voimanlähteenä ja ylläpitää suhteen myönteisiä elementtejä mielessään silloinkin, kun arki kaatuu päälle, puoliso tuntuu kasvattavan lasta väärin tai lapsi tuntuu vaativan vanhemmilta enemmän kuin mitä kokonainen kylä pystyisi antamaan. Parisuhteessaan onnistuvat vanhemmat osaavat myös tunnistaa parisuhteen tunneyhteyden ohenemisen ja hakea tilanteeseensa terapeuttista apua ennen kuin tilanne ryöstäytyy käsistä. Toisistaan tukea ja voimaa löytävät puolisot selviävät adoptiovanhempinakin yleensä paremmin, kun vahva kiintymyssuhde puolisoon suojaa tehokkaasti perhe-elämän kuormituksia vastaan.
——-
Olemme koonneet adoptiovanhemmille -sivullemme hyödyllisiä julkaisuja ja linkkejä perhe-elämän tueksi.
Väestöliiton ylläpitämältä Hyvä kysymys -sivustolta löydät harjoitteita pareille. Eri toimijoiden monenlaista tukea parisuhteille löydät Parisuhdekeskus Kataja Ry:n listauksesta.
