In Lehti

Adoptioneuvonta on osoittautunut suureksi voimavaraksi ja rikkaudeksi perheessämme. Tuntui jälleen mukavalta saada pysähtyä meidän perheen kuulumisten äärelle ja todella pohtia kuinka elämämme onkaan muuttunut esikoisen saavuttua. Olemme enemmän kuin kiitollisia lämpimästä ja sydämellisestä sosiaalityöntekijästämme, jonka kanssa olemme saaneet tehdä yhteistyötä jo useamman vuoden ajan.

Viimeisenä kotitehtävänämme pohdimme tulevan lapsemme terveyttä terveystietolomakkeen pohjalta, jonka saimme mukaan kotiimme. Terveystietolomakkeen täyttäminen tulevan sisaruksen osalta laittoi jälleen pohtimaan elämäämme syvemmin. Keskustelimme mm. omista arvoistamme, voimavaroistamme, turvaverkostamme ja ihmisen näkemisestä omana ainutkertaisena yksilönä. Lomakkeen läpikäyminen ei käynyt kepeästi yhdessä illassa. Keskustelimme pitkään ja ahdistuimmekin lomaketta läpi käydessämme. Mitä jos lapsi on altistunut tuolle ja tälle. Mitä jos, ja jos, ja jos. On totta, ettemme haluaisi lapsen altistuvan odotusaikana hänen terveyttään vaarantaville asioille. Emme kuitenkaan pysty niihin millään tavalla vaikuttamaan, vaikka kuinka haluaisimme. Totta on myöskin se, että hän joka adoption kautta joskus kotiimme toivoaksemme saapuu, on sitten jo syntynyt. Hän on syntynyt ja hän on elossa!

Niinpä päädymme samaan lopputulokseen kuin esikoistamme odottaessa, ja häntä koskevan lomakkeen äärellä. Hän, pieni suuri ihme. Ei hän ole saanut valita terveydentilaansa, suvun sairauksia, biologisia juuriaan eikä myöskään meitä. On lohdullista luottaa ja uskoa, että kaikki elämämme vaiheet ovat suuremmissa käsissä. Meidän rakas lapsi saapuu, jos niin on hyväksi nähty, niillä eväillä mitä hän on elämänlahjanaan saanut. Meillä on tällä hetkellä terveyttä, laaja tukiverkosto josta suuresti iloitsemme, yhteiskunnalta saatavat tukitoimet ja muodot, toisemme ja voimavarojakin tasaisemmalta tuntuvassa elämänvaiheessa.

Emme tokikaan pysty ennustamaan miten ja millä tavoin sisaruksen tullessa kaikki muuttuu. Emme senhetkistä elämäntilannettamme. Emmehän pysty sitä muutoinkaan elämässä. Sopeudumme kuitenkin muutoksienkin tullessa. Toisinaan tarvitsemme siihen vain enemmän aikaa. Elämän ennustettavuus päättyi, kun esikoisemme saapui. Viimeinenkin oma illuusioni siitä, että elämäni olisi jollain tavalla hallinnassani, edes päivän pienien suunnitelmien osalta, katosi. Onneksi elämä yleensä tasoittuu, niin kuin nytkin. Ennustettavuuden illuusio ei palaudu, mutta minäkin sopeudun.

Kirjoitin esikoista odottaessamme ajatuksiani, jotka osoittautuivat todeksi myöhemmin. Ne sopivat nyt myös sinulle, kuka ikinä saavut, me odotamme.

Kultamuru,
haaveissani sinua katselen,
ihmetellen lakkaamatta ihastelen.
Sydämeni pakahtumaisillaan
valtavasta rakkauden määrästä.
Tämä hetki, kun olet vain haave ja unelma
on kohta, arkipäivien arkinenkin rutiini.
Järjelle käsittämätön ihme, sinun syntymäsi.

-Sointu

Sointu odottaa toista lastaan, joka adoptoidaan kotimaasta.

X