Kategoria Lehti
Adoptiolapsen herkkyys voi olla synnynnäistä, trau­man aiheuttamaa tai näiden yhdistelmä. Synnynnäisesti herk­kä lapsi kokee muita syvemmin sekä hoi­van puutteen että adoption jälkeisen kuntoutuksen.

 

Hiusten harjaaminen sattuu, vaatteiden saumat tuntuvat pahalta ja pienimmätkin hajut häiritsevät. Jos lapsi reagoi poikkeuksellisen herkästi kaikkiin arjen ärsykkeisiin ja tapahtumiin, on aikatauluissa vaikea pysyä – ja vanhemman helppo hermostua.

Erityisherkkyyteen perehtyneen psykologi ja kouluttaja Heli Heiskasen mukaan olisi hyvä erottaa, onko kyseessä synnynnäinen vai opittu herkkyys. Adoptiolasten kohdalla vastauksen löytäminen voi kuitenkin olla vaikeaa.

Traumaa vai synnynnäistä?

Noin viidesosa ihmisistä on synnynnäisesti tavanomaista herkempiä eli erityisherkkiä. Erityisen herkkien hermojärjestelmä on virittynyt tunne- ja aistiherkäksi, ja he myös käsittelevät havaintojaan muita syvällisemmin ja tarkemmin.

Adoptiolapsella herkkyys voi olla myös opittua: traumaattiset kokemukset, kuten puutteellinen hoiva, voivat aiheuttaa vahvoja tunnereaktioita ja aistiherkkyyttä. Joskus kyse on synnynnäisen piirteen ja trauman monisyisestä yhdistelmästä.

”Synnynnäistä herkkyyttä ei tarvitse hoitaa, vaan piirteiden kanssa kannattaa opetella elämään. Traumasta aiheutuvia oireita puolestaan on mahdollista lieventää esimerkiksi terapian avulla. Hoidon jälkeen mahdollinen synnynnäinen herkkyys tulee puhtaammin ja positiivisemmin esille”, Heiskanen kertoo.

Synnynnäisesti herkät lapset reagoivat muita voimakkaammin myös korjaaviin toimenpiteisiin, kuten adoptioperheessä annettuun hyvään hoivaan ja ulkopuoliseen terapiaan.

On tärkeää, ettei traumaattisia oireita selitetä erityisherkkyydellä. Silloin traumatisoitunut ihminen voi luulla, ettei häntä voida auttaa, vaan traumaoireisiin on vain sopeuduttava.

”On haitaksi koko erityisherkkyyden ilmiölle, jos kaikenlaiset ongelmat kuitataan erityisherkkyydellä. Erityisherkkyys ei ole ongelma itsessään.”

Kannusta lasta lempeästi

Herkän lapsen liialliseen reippauteen opettaminen voi saada hänet ohittamaan omat tunteensa. Heiskasen mukaan se on riskinä etenkin pojilla, joiden herkkyyttä ei aina osata arvostaa tai tukea.

”Herkkä lapsi voi pystyä sopeutumaan ympäristön vaatimuksiin ja esimerkiksi pärjätä yksin kotona koulupäivän jälkeen, mutta sillä voi olla suuri hinta. Lapsi saattaa oppia sivuuttamaan omat tarpeensa ja muodostaa itselleen suojakuoren”, Heiskanen toteaa.

Heiskasen mielestä suojakuoresta on haittaa etenkin lapselle, jolla on ollut traumaattisia kokemuksia, sillä se heikentää turvallisuudentunnetta ja itsensä hyväksymistä.

”Herkkä lapsi hyötyy siitä, jos hän voi pienin askelin itsenäistyä ja rohkaistua kohti maailmaa ja uusia tilanteita ja ihmisiä. Että siinä olisi koko ajan tuki olemassa, mutta samalla kannustus eteenpäin, eli ei kuitenkaan ylisuojelua.”

Herkän lapsen vanhemman kannattaakin avoimin mielin havainnoida itseään ja omaa toimintaansa. Taipumus ylisuojeluun on luonnollista ja ymmärrettävää, jos lapsi on erityisherkkä ja lisäksi traumataustainen.

”Helposti aletaan vältellä vaativampia tilanteita, jolloin lapsi ei opi luottamaan omaan selviytymiskykyynsä. Toisaalta liikaan reippauteen patistaminenkin on haitallista.”

Vanhemman on hyvä kuunnella sekä omaa intuitiotaan että ammattilaisen näkemyksiä. Niiden välimaastosta voi löytyä optimaalinen todellisuus sekä lapselle sopiva rytmi ja askeleet.

Tuplasti erityisherkkyyttä

Jos herkällä lapsella on erityisherkkä vanhempi, on yhdistelmässä yleensä enemmän etuja kuin haittapuolia. Erityisherkällä vanhemmalla on mahdollisuus herkän lapsensa syvempään ymmärrykseen ja tarpeiden aistimiseen. Hän pystyy tarjoamaan lapselle sellaista turvaa ja hoivaa, jota hän itse sai, tai josta hän vähintäänkin olisi itse hyötynyt lapsena.

Erityisherkkä vanhempi pystyy ymmärtämään erityisherkän lapsensa piirteitä, kuten hitaan totuttautumisen merkitystä.

”Ei-erityisherkkä vanhempi voi joko pakottaa lasta tai sitten ajatella, etteivät he voi käydä sukulaisilla tai aloittaa uutta harrastusta, koska se on lapselle liian jännittävää tai siitä tulee raivokohtaus. Mutta jos vanhempi ymmärtää, että tarvitaan pidempi totuttautumisaika tai tavanomaista enemmän toistoja, hän ei luovuta, vaan osaa kärsivällisesti edetä pienin askelin”, Heiskanen kertoo.

Riskinä vanhemman uupuminen

Haittana erityisherkän lapsen ja vanhemman yhdistelmässä voi olla se, että vanhempi aistii liian herkästi ja voimakkaasti lapsen tuskalliset tuntemukset, kuten surun ja pelon. Tällöin sijaistraumatisoitumisen ja myötätuntouupumisen riski kasvaa.

”On vaikea olla menemättä mukaan traumataustaisen ja herkän lapsensa ahdistukseen. Herkkä vanhempi joutuu tekemään enemmän töitä, jotta pystyy säilyttämään oman turvallisen olonsa ja tunnetilansa.”

Herkkä vanhempi kuormittuu nopeammin lapsesta aiheutuvista ärsykkeistä: äänistä, huolesta ja muista tunteista tai yksinolon puutteesta. Tämä korostuu, jos lapsi takertuu erityisherkkään vanhempaan. Lapsen pelkotiloissa erityisherkän vanhemman voi olla raskasta tukea lastaan.

”On tärkeää pysyä terveesti erillisenä lapsen peloista. Terveen erillisyyden ja erottelukyvyn vahvistaminen ja tunteiden käsittelyn merkitys korostuvat. Minuuksien erottamista voi harjoitella esimerkiksi vanhemman omassa terapiassa. Minä olen tässä ja tuossa ovat lapsen tunteet, enkä minä lähde niihin mukaan.”

Heiskasen vinkkejä perhearkeen

Pienelle lapselle ei tarvitse käyttää ilmaisua erityisherkkä, vaan ennemminkin tuoda esille hänen yksilöllisiä erityispiirteitään ja tarpeitaan. Näin hänelle ei anneta leimaa ”olet tällainen”.

Häpeän tunteen aiheuttamisen rajoittaminen on tärkeää herkän lapsen kohdalla, samoin syyllistämisen välttäminen. Herkälle lapselle ei tarvitse korostaa hänen ei-toivottua käytöstään, sillä hän syyllistyy herkästi muutenkin.

Haastavissa tilanteissa luo lapselle rauhallinen tila, vaikkei hän tulisikaan syliin tai kuuntelisi sinua. Huomioi oma tunnetilasi, työstä rauhallisuutesi, pysty olemaan aidosti sisälläsi rauhallinen. Se on suurin turva, jonka aikuinen voi lapselle antaa.

Paras apu lapsen aggressioon on ennaltaehkäisy ja havaintojen tekeminen arjessa: mistä ylivireystila tulee? Lapsi tarvitsee riittävän väljät aikataulut, lepohetkiä ja riittävästi unta.

Pieni päiväkoti- ja kouluryhmä tukee erityisherkän lapsen kasvua ja oppimista, koska aistiärsykkeitä on vähemmän.

Jooga ja mindfulness ovat hyviä sekä aikuiselle että lapselle, mutta siinäkin on huomioitava yksilöllisyys. Joku toinen voi tarvita vahvaa liikettä ennen rentoutumista.

Levotonta lasta ei kannata komentaa rauhoittumaan, vaan tunnetila tulee ensin purkaa.

On tärkeä tuoda esiin se, että lapsi on riittävä juuri sellaisena kuin hän on. Herkkä lapsi aistii myös elämän kauneuden muita syvemmin, ja aikuisena herkkyys on vahvuus myös monissa ammateissa.

Lue lisää erityisherkkyydestä:
Elaine N. Aron: Erityisherkkä lapsi (Nemo 2015)
Heiskanen, Heli: Herkkyyden voima – opas omannäköiseen elämään (Origonova 2016)

 


 

Teksti: Päivi Suutari

X