Kävimme alkuvuodesta adoptiovalmennuksen. Se on ollut yksi parhaista asioista tämän prosessin aikana. Samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa asiasta puhuminen ja tunteiden jakaminen tuntui yllättävän luontevalta ja todella tärkeältä. Koimme kuuluvamme johonkin porukkaan, jossa ymmärsi kaikki toistensa tilanteet paremmin kuin moni tuttu aiemmin.
Valmennuksen jälkeen olemme jatkaneet yhteydenpitoa. Puhelimeen on kilahtanut useamman kerran iloisia uutisia viimeisistä neuvontakerroista, hyväksytyistä adoptioluvista ja niin edelleen. Parasta on vilpitön ilo toistemme puolesta, se on jotakin todella korvaamatonta.
En osaa oikein sanoin edes kuvailla sitä, miten merkityksellistä on saada kokea olevansa osa yhteisöä, joka käy läpi samoja asioita samassa hetkessä. Uskon jengistämme tulevan meille kaikille entistä merkityksellisempi siinä vaiheessa, kun ensimmäiset lapsiesitykset joskus tulevat.
Samaan aikaan tässä poikkeuksellisessa maailmantilanteessa on tärkeää saada jakaa myös epävarmuuden tunnetilaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka tietävät mistä on kyse. Se, ettemme odota epävarmuuden keskellä yksin vaan osana yhteisöä, verkostoa, on tuntunut todella hyvältä.
En osaa oikein sanoin edes kuvailla sitä, miten merkityksellistä on saada kokea olevansa osa yhteisöä, joka käy läpi samoja asioita samassa hetkessä.
Olemme kevään aikana myös tutustuneet jo lapsen kotiin saaneisiin adoptiovanhempiin. Heidän jakamansa kokemukset ovat saaneet meidät levollisiksi, ja tulevaisuuteen luottaminen tuntuu nyt paljon helpommalta.
Yhtäkkiä puolen vuoden aikana verkostomme on kasvanut merkittävästi. Olemme olleet aktiivisia itse, mutta myös sattumalla on ollut sormensa pelissä. Adoptio on alkanut tuntumaan entistä upeammalta tavalta tulla vanhemmiksi. Näin hieno yhteisöllisyys ja kanssakulkeminen samojen asioiden parissa tuntuu todella etuoikeutetulta.
Tällä hetkellä olemme prosessin osalta siinä vaiheessa, että albumimme ja hakemuksemme ovat lähteneet kohdemaahan ja virallinen odotus on alkanut. Nyt aiomme ottaa rennosti, kasvattaa verkostoamme entisestään ja tehdä niitä asioita, joille ei riittänyt voimavaroja tai aikaa aiemmin prosessin aikana. Ainakin pari kirjaa odottaa riippumatossa vietettyjä hetkiä tänä kesänä.
Voikaa hyvin!
-Emilia
Emilia on aloittanut ensimmäisen adoptioprosessinsa, joka suuntautuu kansainväliseen adoptioon.
Muihin kotimaan ja kv-odottajien kirjoituksiin
Tietoa kokoontuvista vertaisryhmistämme löydät sivuiltamme Ryhmät ja tapaamiset
