Adoptioperheet ry:n toimistolla on tällä hetkellä töissä yksi ainoa mies, Elias Helminen. Työskennellessään nuorten parissa Elias haluaa laajentaa miehisyyden käsitettä ja edistää yhdenvertaisuutta.
Kun yhdistyksen vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Elias Helminen meni lähes kolme vuotta sitten uutena työntekijänä ensimmäistä kertaa adoptioverkoston kokoukseen, hänelle konkretisoitui adoptiokentän ammattilaisten naisvaltaisuus. ”Olin kokouksen ainoa mies ja porukan keski-ikäkin oli huomattavasti omaa ikääni korkeampi. Silloin kieltämättä oli hieman ulkopuolinen tunne”, hän muistelee hymyssä suin kokemustaan.
30-vuotias yhteisöpedagogi Elias on tällä hetkellä Adoptioperheet ry:n ainoa miespuolinen työntekijä, mutta hän ei juurikaan ajattele asiaa arjessa. Hänen kokemuksensa naisvaltaisista työyhteisöistä ovat olleet lähes pelkästään positiivisia. ”En ole koskaan työskennellyt miesvaltaisella työpaikalla, joten vertailukohtaa ei siinä mielessä ole. Ehkä sellaisessa voisi miehenä kokea enemmän jonkinlaista yhteisöllisyyttä, mutta siihen tietysti vaikuttaisivat myös ikäjakauma ja monet muut tekijät.”
Yhdenvertaisuuden puolestapuhuja
Elias Helminen
* 30-vuotias yheisöpedagogi
* asuu Helsingissä, kotoisin Lapin Muoniosta
* perheessä vaimo ja länsigöötanmaanpystykorva Rontti
* harrastaa salibandya, elokuvien ja sarjojen katselua, ruoanlaittoa sekä koiran kanssa ulkoilua
-aloitti työt Adoptioperheet ry:ssä nuorisotoiminannkehittäjänä v. 2017
* tällä hetkellä vastaa vapaaehtois-, vertais- ja nuorisotoiminnan koordinoinnista
* mukana lehtiryhmässä, ideoi, kirjoittaa ja tuottaa mm. lehti-ilmoituksia
* tuttu kasvo yhdistyksen leireillä ja tapahtumissa
Eliakselle yhdenvertaisuuden edistäminen on tärkeimpiä asioita niin työelämässä kuin yhteiskunnassa ja maailmassa yleensäkin. Se ei tapahdu itsestään, vaan sitä kohti on myös aktiivisesti pyrittävä. ”On hyvä tiedostaa omia etuoikeuksiaan ja pyrkiä antamaan tilaa myös muille. Yhdenvertainen työyhteisö on sellainen, jossa jokainen pystyy vaikuttamaan asioihin, kukaan ei joudu kokemaan syrjintää, kaikilla on turvallinen olo ja työntekijät tukevat toisiaan”, hän pohtii. Miehenä oleminen merkitsee Eliaksesta lähimmäisistä huolehtimista ja itsensä toteuttamista. Lisäksi se tarkoittaa omien etuoikeuksien tunnistamista. Perinteistä ”äijäkulttuuria” hän ei kaipaa työpaikalle tai muuallekaan.
Vaikka seksismi ja syrjivä käyttäytyminen eivät ole yksistään miesvaltaisten työ- tai muiden yhteisöjen ongelmia, ovat ne Eliaksen käsityksen mukaan niissä yleisempiä kuin naisvaltaisissa työyhteisöissä. Epäasiallinen käyttäytyminen johtuu Eliaksen mielestä monesti ymmärtämättömyydestä ja siitä, ettei osata tiedostaa ja huomioida omia ennakkoluuloja, stereotypioita ja asenteita. ”Valitettavan usein kysymys on kuitenkin välinpitämättömyydestä. Onneksi varmasti löytyy paljon miesvaltaisiakin työyhteisöjä, joissa on menty näissä asioissa positiiviseen suuntaan”, hän sanoo.
Miehisyyden ahtaita rajoja vastaan
Yläasteella Elias valitsi ainoana poikana tekstiilityöt teknisen työn sijaan. Hän koki olonsa mukavammaksi tyttöjen seurassa, ja hänen kaverinsakin olivat tuolloin suurelta osin tyttöjä. Aseellisen varusmiespalveluksen sijaan Elias valitsi siviilipalveluksen, jonka hän suoritti Tornion kaupungin nuorisotoimella. Se osoittautui erinomaiseksi tavaksi tutustua lähemmin nuorisotyöhön ennen alan opintoja.
Valinnoillaan Elias pyrkii laajentamaan miehisyyden käsitettä. ”Olen jo alakouluikäisestä asti kapinoinut ahtaita miehisyyden rajoja vastaan muun muassa pukeutumalla värikkäästi, harrastamalla tanssia ja näyttelemistä sekä laulamista. Sittemmin pukeutumiseni, kaveriporukkani ja harrastukseni ovat osittain muuttuneet, mutta asenteeni ei.”
Myös pojat ja miehet voivat puhua tunteistaan, olla helliä ja hoivaavia sekä harrastaa juuri sellaisia asioita, joista pitävät.
– Elias Helminen, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori
Miehen mallina nuorille
Muiden auttaminen ja erityisesti nuorten tukeminen olivat Eliakselle tärkeitä syitä hakeutua opiskelemaan yhteisöpedagogiksi. Nuorisotoiminta on erityisen lähellä hänen sydäntään, vaikka hän työskenteleekin suvereenisti kaikenikäisten ihmisten parissa. Työssään Adoptioperheet ry:ssä Eliaksesta on erityisen upeaa saada nähdä lasten ja nuorten nauttivan vertaistensa kohtaamisesta leireillä ja tapahtumissa. Tehtävä vertaistoiminnan parissa on tärkeä myös siksi, että Elias luo omalta osaltaan miehen mallia toiminnassa mukana oleville nuorille.
”Haluan kertoa pojille, että miehisyyteen kuuluu yhä vähemmän asioiden ratkaisemista väkivallalla. Myös pojat ja miehet voivat puhua tunteistaan, olla helliä ja hoivaavia sekä harrastaa juuri sellaisia asioita, joista pitävät – ja tämän täytyy olla mahdollista ilman pelkoa syrjinnästä tai kiusaamisesta.” Elias huomauttaa, että tietenkin pojat ja miehet voivat olla innoissaan myös perinteisesti maskuliinisiksi mielletyistä asioista. ”On täysin okei tykätä vaikka moottoriajoneuvoista ja urheilusta, mutta myös esimerkiksi tanssimisesta ja tekstiilitöistä.”
Yksi Eliaksen pääviesteistä pojille on, että on tärkeää antaa tilaa muille ihmisille. Sitä kautta päästään rakentamaan turvallisempaa ja yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa. Tämä rakentamistyö etenee päivä päivältä, ja Eliaksen luotto nuoriin ja tulevaisuuteen on vahva. ”Nuoret ovat tosi fiksuja, vaikka vanhemmat ikäpolvet koittavatkin aina sukupolvi sukupolvelta muuta väittää”, hän kiteyttää.
teksti Päivi Suutari, kuva Tiina Launonen (julkaistu Adoptioperheet-lehdessä 4/2019)
Elias löysi tiensä yhdistykseen STEAn rahoittaman Paikka auki -ohjelman kautta. Mahdollisesti alkuvuodesta aukeaa jälleen uusi mahdollisuus, joten seuraa viestintäämme!
Palkattavan henkilön tulee olla työsuhteen alkaessa ilman työtä tai opiskelupaikkaa ja alle 30-vuotias tai osatyökykyinen.
