Luin Mannerheimin Lastensuojeluliiton internetsivuja, joilla sanottiin, että vanhemmuus on elinikäinen tehtävä, ennustamaton ja rikas seikkailu. ”Ensimmäistä lastaan odottava mies tai nainen on kasvamassa vanhemmaksi. Onneksi ihmiselle on annettu yhdeksän kuukautta aikaa kypsyä ajatukseen, että hänestä tulee isä tai äiti.” Adoptiossa vanhemmilla on ollut vuosia aikaa kypsyä ajatukseen vanhempana olemisesta. Meillä tämä taival on kestänyt adoption neuvonnan alkamisesta lähtien eli jo kolme ja puoli vuotta. Olemmeko kuitenkaan yhtään valmiimpia vanhemmiksi kuin ne, jotka valmistautuvat siihen yhdeksän kuukautta? Luulen, että vanhemmuus yllättää jokaisen sinä päivänä, kun lapsi on ensimmäisen kerran omassa sylissä, vaikka tilanteeseen olisi valmistautunut vuosia.