Lenkkeillen kohti vanhemmuutta
Vain toinen meidän perheestämme on tällä hetkellä vakituisesti töissä. Se aiheuttaa ajoittain pelkoa siitä, voiko tämä yleinen työllisyystilanteen notko vielä kääntyä meitä ja suuremman perheen kaipuutamme vastaan. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin, mutta entä jos jatkossa tapahtuukin käänne huonompaan? Entä jos toinen meistä ei työllisty koskaan? Tai jos toiseltakin työt vähenevät niin merkittävästi, että loppuvat lopulta kokonaan? Monesti tuntuu, että ulkopuolinen ei ymmärrä, miten suuri pelko voi aiheutua jostain näin tavallisesta. Lomautettuja ja työttömiä on muitakin, ja Suomessa kyllä pärjää vaikkei töitä heti saisikaan. No, kyllä pärjää meidänkin mielestämme, mutta entä kun työttömyys voi todella vaikuttaa loppuelämäämme. Vähemmästäkin sitä välillä miettii, mitä tekisi, jos mahdollisen työttömyyden seurauksena menettäisi mahdollisuuden omaan lapseen.
