Adoptiopiireissä on jo vuosia puhuttu ilmiöstä: adoptoiduilla lapsilla on yhä enemmän erityistarpeita, kuten somaattisia hoitotarpeita. Vaikka oman lapsitoiveen rajaaminen voi tuntua hankalalta, se kannattaa tehdä harkiten ja omia voimavaroja punniten.
Suomalaisessa adoptioneuvonnassa painotetaan voimakkaasti hakijoiden halua toimia vanhempana, tarjota syli lapselle. Kun mielikuviin arjesta lapsen kanssa pitää yhdistää erilaisia, itselle kenties tuntemattomia hoitoja tai oireita, monia jännittää oma pärjääminen. Adoptiovanhempien tulee olla valmiita jonkinlaiseen erityisvanhemmuuteen. Tätä edellyttävät nykyään myös kohdemaat. Osalle hakijoista erityistarveohjelma voi olla todennäköisin tai ainoa väylä saada lapsi.
Pelastakaa Lapset ry:n adoptioneuvonnan sosiaalityöntekijä Jelena Suuniitty kertoo, että useimmat hakijat hyväksyvät lieviä ja hyvin kuntoutettavia poikkeamia.
Kotimaan adoption erityispiirteitä
Kun lapsi adoptoidaan Suomesta, biologisten vanhempien taustasta ja raskaudenaikaisista altistuksista on usein enemmän tietoa. Myös biologisilla vanhemmilla saattaa olla toiveita adoptiovanhemmista. Syntymävanhemman toiveita tulevasta perheestä yritetään toteuttaa mahdollisuuksien mukaan.
”Suurin osa toivoo sitä hyvää ja rakastavaa perhettä, ja muitahan meillä ei olekaan!” kertoo Suuniitty.
Muut toiveet liittyvät yleensä harrastusmahdollisuuksiin tai sellaisiin resursseihin, joita syntymävanhempi katsoo itseltään puuttuvan luopuessaan lapsesta.
”Jos on oletettavissa, että syntymävanhempi voisi lähivuosina haluta tavata lasta, ei lasta ehdoteta hakijoille, joille yhteydenpito kirjeitse sopisi, mutta tapaamiset eivät”, Suuniitty selittää.
Kun puhutaan pienimmistä ja terveimmistä lapsista, joiden vanhemmillakaan ei ole erityisiä riskitekijöitä, on hakijoiden suhteen runsaasti valinnanvaraa. Toisinaan myös kotimaan adoption kautta perhettä etsii lapsi, jolla on vaikeita terveydellisiä haasteita.
Millainen lapsi meidän perheeseemme?
Lapsitoiveen rajaaminen on yksi konkreettinen asia, johon odottaja voi prosessissa vaikuttaa. Monesta odottajasta tuntuu vaikealta sanoa ”ei” jossakin olemassa olevalle lapselle, mutta on tärkeää olla rehellinen omien voimavarojen suhteen.
Onko asunto esteetön? Miten työ joustaa, jos lasta täytyy kuljettaa säännöllisesti kuntoutukseen? Onko lähellä tukijoukkoja, joilta saa tarvittaessa käytännön apua?
Jo lapsen kotiin saanut adoptioäiti Tiina kertoo puolisonsa kanssa miettineensä lapsen eliniänodotetta ja mahdollisuutta jossain vaiheessa itsenäistyä. He rajasivat lapsitoivettaan siten, että kokonaispaketti olisi jaksamisen rajoissa.
”Valitsimme lievät somaattiset oireet, koska adoptioon liittyvästä erityistarpeisuudesta ei voi tietää etukäteen.”
Moneen sairauteen liittyy päivittäinen lääkintä, ehkä pistämistä, mutta hoito ei välttämättä ole vaikeaa.
”Lääkärit hoitavat sairauksia, vanhemmat hoitavat lapsia”, summaa Suuniitty.
”Elämä voi olla todella hyvää, vaikka lapsi ei olisikaan aivan terve.”
Millaisten erityistarpeiden kanssa jaksan ja pystyn elämään?
Sekä somaattisia että adoptioerityisiä tarpeita käsitellään adoptioneuvonnassa pitkin matkaa. Joskus voi hahmottaa, mitä nämä tarkoittaisivat
omassa arjessa, erityisesti jos itsellä ei ole ammatillista taustaa tai muuta kosketusta aiheisiin.
”Kaikki tieto rakentuu vanhan päälle. Adoptiovanhemmat tulevat prosessiin hyvin erilaisista lähtökohdista”, toteaa Suuniitty.
Jelena Suuniitty antaa tausta- ja terveystietolomakkeen hakijoille tutustuttavaksi usein jo neuvonnon alkuvaiheessa . Yleensä neuvonnan lopussa
käydään lomake yhdessä läpi.
”Neuvon katsomaan etukäteen kotona ja täyttämään ensin vaikka lyijykynällä ja nostamaan tapaamisessa esiin ne kohdat, joista haluaa erityisesti
keskustella”, Suuniitty kertoo.
Pelastakaa Lapset ry:n kansainvälisen adoptiopalvelun adoptiovastaava Merita Lepojärvi suosittelee osallistumista Pelastakaa Lapset ry:n
järjestämille lääkäriluennoille, joita pidetään pari kertaa vuodessa.
”Joka luennolla saa paljon tietoa ja aina oppii jotain uutta. Luennoilla käydään läpi monenlaisia erityistarpeita.”
Monelle hakijalle esiteltävät diagnoosit ovat aivan uusia, joten yhdellä istumalla voi olla vaikea ottaa niitä haltuun.
Maainfoissa saa tietoa tietyn kohdemaan tarpeista ja voi tarkistaa omaa lapsitoivettaan.
”Yritämme niissä avata mahdollisimman paljon, millaisia lapsia kohdemaissamme vapautuu adoptioon, jotta hakijoilla olisi realistinen kuva kansainvälisestä adoptiosta”, kertoo adoptiovastaava Marika Elmeranta Interpediasta.
”Erilaiset sairaudet tai erityistarpeisuuden määrä eivät välttämättä kerro paljon arjen sujumisesta tai laadusta”
Adoptiovanhempien kirjoittamaan kaunokirjallisuuteen kannattaa tutustua, sillä sitä kautta arjen kuvaus voi välittyä paremmin kuin tietotekstistä.
Verkostoituminen muiden odottajien ja vanhempien kanssa on suositeltavaa, sillä silloin kontaktit ovat jo valmiina lapsen tullessa perheeseen.
Jotkut hakijoista haluavat käydä lomaketta läpi lääkärin kanssa, monille riittää neuvonnassa juttelu. Adoptioäiti Tiinan mielestä parhaita sijoituksia
omaan mielenrauhaan olivat erikoislääkärikäynnit, joilla he saivat kuulla hyvin käytännönläheisesti, mitä mikin diagnoosi tarkoitti.
Miten prosessi etenee?
Neuvonnassa syntyy mielikuva hakijoiden luonteiden tai elämänkokemuksen tuomista vahvuuksista, jotka voivat olla merkityksellisiä, jos haastavampi adoptiopolku osuu eteen. Neuvonnassa hakijaa autetaan hahmottamaan omia vahvuuksiaan, mutta lopulta hakija itse tekee lopulliset
valinnat siitä, mihin hänen voimavaransa riittävät.
”Lapsen tausta- ja terveystietolomake on aivan olennainen työkalu, ja sen työstämiseen tarvitaan aikaa, keskusteluita palvelunantajan, neuvonnan sosiaalityöntekijän ja lääkäreiden kanssa sekä lääkäriluentoja”, tiivistää Interpedian adoptiovastaava Tiina Hemming.
Keskustelut takaavat myös sen, että palvelunantaja tuntee hakijat riittävän hyvin.
Merita Lepojärvi kertoo, että kotiselvityksen ja taustaterveyslomakkeen pohjalta keskustellaan, millaisia tarpeita kohdemaan lapsilla on ja millainen
hakemus voisi vastata tarpeisiin.
”Kun adoptiolupa on saatu, tausta- ja terveystietolomake ja hakemus lähetetään kohdemaahan.”
Suuniitty rauhoittaa asiakkaitaan kertomalla, että kellään lapsista ei ole kaikkia hakijan rastittamia diagnooseja. Toisaalta hyvin joustamaton lapsitoive voi pidentää odotusaikaa.
”Jos vuosia menee odottaessa ja kohdemassa tilanne muuttuu, hakijana voi olla vaikeaa uudelleenorientoitua”, Lepojärvi sanoo.
Pienet muutokset voi tehdä vaikka vuosipäivityksen yhteydessä pelkästään palvelunantajan kanssa, kunhan ne ovat linjassa neuvonnan lausunnon kanssa. Mikäli muutostarve on isompi, otetaan neuvonta uudestaan mukaan.
Onko tässä meidän lapsi?
Kun tiettyä lasta esitetään hakijoille, menee lapsiesitys aina ensin palvelunantajalle, joka tarvittaessa käännättää asiakirjat ja toimittaa ne konsultoivalle lääkärille lausuttavaksi. Lääkäri ottaa kantaa lapsen kasvuun ja kehitykseen sekä arvioi, millaiseen arkeen ja hoitoihin perheen tulisi olla valmis. Palvelunantaja ja hakijat keskustelevat sen jälkeen lapsiesityksestä yhdessä.
”Yleisesti ottaen saamme kattavan lapsiesityksen, mutta joskus pyydämme lisätietoja. Kohdemaat käyvät kanssamme tiivistä dialogia, varsinkin, jos
lapsella jokin vaativampi erityistarve”, sanoo Elmeranta.
”Puhun itse kaikista adoptiolapsista aina erityistarpeisina lapsina”, kertoo adoptioäiti Tiina.
”Vaikka ihmiset hakuvaiheessa toivovat tiettyjä erityistarpeita ja yrittävät jotenkin hallita prosessia, yllätyksiä voi tulla. Erityistarve saattaa olla vaativampi tai lievempi kuin papereissa. Etenkin hakuvaiheessa adoptioerityisyyteen voi olla vaikea suhtautua tai sen vaikutusta arkeen vaikea arvailla, sillä se näkyy joka lapsella erilaisena. Osa vanhemmista on huolissaan siitä enemmän kuin on tarpeen. Toisaalta arki lapsen kanssa, jolla on varhaisen vuorovaikutuksen puutteita ja/tai muuta traumataustaa, voikin lapsen kotiin tultua hämmentää ja kuormittaa enemmän kuin on osannut ajatella.”
Lapset ovat kuitenkin omia persooniaan, paljon enemmän kuin vain oireidensa summa.
”Erilaiset sairaudet tai erityistarpeisuuden määrä eivät välttämättä kerro paljon arjen sujumisesta tai laadusta”, rohkaisee Suuniitty.
”Kun lapsi tuli meille, hänen erityistarpeensa olivatkin hieman erilaiset kuin ne, jotka olimme ruksanneet lomakkeeseen. Mutta kaikkinensa meille
tuli täydellinen paketti”, adoptioäiti Tiina tähdentää.
Juttu on julkaistu Adoptioperheet -lehdessä 2/2022 Terveys. Teksti: Lotta Ventelä
Haluatko tietää lisää, miten adoptioprosessi etenee? Tutustu adoptiopolkuun verkkosivuillamme!
Lisää tietoa adoptioon liittyvästä erityistarpeisuudesta.
