Joulut ovat minulle raskasta aikaa, koska silloin haave omasta lapsesta on voimakkaimmillaan. Monet puhuvat siitä, kuinka lapset tekevät joulun. Tällä viitataan siihen, kuinka ihanaa on seurata lasten riemua, kun he jännittävät joulun tuloa ja avaavat paketteja. Tämä kaikki meiltä vielä puuttuu. Kuitenkin edellinen joulu oli mitä parhain, sillä iloitsin aidosti toisten onnesta.
Edessä on kiireinen kevät työrintamalla. Odotusaikaamme keventää myös koiran kanssa puuhailu. Käymme erilaisilla kursseilla ja yritämme kouluttaa koiraa parhaamme mukaan. Tässäkin kytee ajatus, joka liittyy lapseen. Olisihan se nimittäin mukavaa, että kun vauvauutiset joskus saapuvat, koiramme kävelisi nätisti vetämättä hihnassa. Se helpottaisi lapsiperheen arjen sujumista.
Toukokuussa osallistumme jo toista kertaa adoptioneuvonnan vuositapaamiseen. Kuulen mielellään arviot adoptio-odotusaikojen kestoista. Tuttavallamme odotus oli kestänyt neljä ja puoli vuotta. Malttamattomana olen laskeskellut, milloin meitä onnistaisi, jos odotusaika olisi sama. Oma prosessimme alkoi 2011. Ymmärrän toki, että kesto voi olla mitä vaan, mutta tämä antaa toivoa oman adoption edistymisestä.
Onneksi pitkää vartomista helpottaakseen voi suunnitella lomareissuja, niin lyhyitä kuin pidempiäkin. Ensi kesänä minulla on neljän viikon kesäloma ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Aika menee joutuisammin, kun on jotain mukavaa odotettavaa lähitulevaisuudessa. Tutustuminen uusiin paikkoihin antaa voimia ja auttaa jaksamaan tällä pitkällä adoptiotaipaleella. Ja voihan sitä aina lomareissuilla miettiä, olisiko tämä sopiva paikka matkustaa sitten joskus oman lapsen kanssa.
Toivorikasta vuotta 2014 toivottaa
Heidi
