Vanhemmuus vapisuttaa

Teksti: Lotta Ventelä

Juttu on ilmestynyt lehdessä Adoptioperheet 2/16 Vanhemmaksi tuleminen on mullistava kokemus, joka vie jalat alta valmistautuneeltakin. Siksi vierelle tarvitaan kumppani, joka tukee ja hyväksyy puolisonsa tavan olla vanhempi. Vanhemmaksi tuleminen ...

Juttu on ilmestynyt lehdessä Adoptioperheet 2/16

Vanhemmaksi tuleminen on mullistava kokemus, joka vie jalat alta valmistautuneeltakin. Siksi vierelle tarvitaan kumppani, joka tukee ja hyväksyy puolisonsa tavan olla vanhempi.

Vanhemmaksi tuleminen nostaa pintaan omia lapsuudenaikaisia kokemuksia ja aktivoi lapsettomuuden kokemuksia. Itsestä ja puolisosta saattaa löytyä uusia piirteitä, vaikka perheytymiseen olisi etukäteen valmistauduttukin. Vanhemmaksi tuleminen aiheuttaa myös stressiä, joka onneksi tasaantuu parissa kuukaudessa.

”Vanhemmuudessa me ollaan aina keskeneräisiä. Me ei olla koskaan riittäviä, mutta aina pitää muistaa kokea itseään kohtaan myötätuntoa”, Väestöliiton Vanhemmuuskeskuksessa toimiva psykologi ja psykoterapeutti Suvi Laru muistuttaa.

Tapaamme olla vanhempia vaikuttavat aiemmat kokemuksemme, persoonallisuutemme, elämäntilanteemme ja kykymme suhtautua muutoksiin. Jos emme ole koskaan saaneet näyttää kaikkia tunteitamme, meidän voi olla vaikea vastaanottaa näitä piilotettuja tunteita lapsiltamme. Jos taas lapsen temperamentti eroaa omastamme, se voi aiheuttaa haasteita tutustumiselle.

Apua vanhemmuuden käsikirjasta?

Perheet ovat erilaisia, eikä oman perheen tarvitse olla samanlainen kuin naapurin. Jos ei enää muista, miten leikitään, netistä, Pikku Kakkosesta ja kirjastosta löytyy malleja. Vanhemmalla ei tarvitse olla valmista työkalupakkia, lapsi kyllä tuottaa tietoa.

”Sehän se vanhemmuuden ihanuus on. Me opitaan koko ajan uutta lapsen kehittyessä, kun pitää ymmärtää, missä maailmassa lapsi elää”, Laru selittää.

Vanhemmilla voi olla hyvin erilainen tapa muodostaa suhde lapseen, ja kummankin tapaa pitää arvostaa ja kunnioittaa. Lapsihan on myös itse aina erilaisessa suhteessa molempiin vanhempiinsa, joten samanlaista suhdetta ei kannata edes tavoitella. Kummallakin on tärkeä roolinsa lapsen kehityksen kannalta. Toiseen ehkä kiinnytään ensin, toisen tehtävä on irrottaa lapsi symbioosista.

Voi olla hämmentävää, jos toinen aikuinen ei olekaan ihan niin kiinni siinä lapsessa kuin itse on, tai omat tunteet eivät olekaan heti täyttä onnea. Näin on myös muissa perheissä”, Laru muistuttaa.

Parhaimmassa tapauksessa kumppanille voi myöntää, että vanhemmuus on aivan erilaista kuin mitä odotti ja että omaa osaamistaan jännittää. On tärkeää antaa toiselle myönteistä palautetta vanhemmuudesta. Kun on valmis rehellisesti tutkimaan omaa vanhemmuuttaan, on helpompi myöntää, jos jokin toiminta ei tuotakaan tulosta.

”Se on sitä aikuisuutta ja vanhemmuutta, että ei jätetä toista yksin tai torjuta”, Laru lisää.

“Parisuhteessa täytyy jakaa tunne-elämää sekä haluta koskettaa ja olla koskettavana.”

Adoptiovanhempi tarvitsee vertaistukea

Adoptiovanhempi joutuu käsittelemään isoja asioita jo varhain. Miten ulkopuoliset suhtautuvat adoptioon, miten sanoitan adoption lapselle ja muille perheenjäsenille, ja miten itse suhtaudun siihen? Voi olla, ettei samaistumisen kohdetta löydy ympäristön muista lapsiperheistä.

”Siksi juuri vertaistuki ja ajatusten ja tunteiden jakaminen on tärkeää, se kaikkien verkostojen hyötykäyttö”, Laru kertoo.

Laru on tehnyt vuosia töitä sekä biologisten että adoptioperheiden kanssa. Kaikki vanhemmat ovat samantyylisten haasteiden äärellä vanhemmuudessaan, vaikka kaikki perheet ovatkin erilaisia. Kyse on kunkin vanhemman omasta vanhemmuuden prosessista.

”Minä itse, me parina ja me perheenä on haasteellinen palapeli kaikille perheille”, Laru toteaa.

Larun mukaan perheellä on hyvät lähtökohdat, jos suhteessa on totuttu joustamaan, kunnioittamaan toista ja jakamaan asioita. Koska elämäntilanteet ja tarpeet perheissä muuttuvat jatkuvasti, on tärkeää kuulostella säännöllisesti, millaiset käytännöt auttavat perhettä juuri tässä tilanteessa.

Rakkauden resepti

Onko Väestöliiton Vanhemmuuskeskuksen psykologilla vinkkiä, miten aina vaihtelevaa ja muuttuvaa rakkauden tunnetta pidetään yllä?

”Tarvitaan aitoa halua jakaa itsestä sekä ymmärtää ja kunnioittaa toista tänä päivänä. Pelkkä rakkaus ei aina riitä, muidenkin asioiden pitää mätsätä”, Laru sanoo.

Parisuhteessa täytyy jakaa tunne-elämää sekä haluta koskettaa ja olla koskettavana. Vanhempana taas pitää hyväksyä lapsi juuri sellaisena kuin hän on ja ilmaista hänelle, että hän on juuri se ainut ja oikea lapsi tähän perheeseen.

Adoptioperheet ry
Kalevankatu 16,
00100 Helsinki