Juttu on ilmestynyt lehdessä Adoptioperheet 3/16. Teksti: Salla Pyykkönen
Adoptoidun lapsen imetys on edelleen suhteellisen vaiettu aihe maassamme, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa se on jo arkipäivää.
Imettäminen on paljon muutakin kuin syömistä. Rintamaito sisältää runsaasti ravintoaineita ja monia lapsen kehityksen kannalta välttämättömiä suoja-aineita, mutta imetys edistää myös äidin ja lapsen suhdetta. Tärkeää on läheisyys, katsekontakti äidin kanssa, ihokosketus ja turvallisuus. Rintaruokinnan lisäksi lapsentahtinen pulloruokinta ihokontaktissa on hyvä vaihtoehto vahvistamaan kiintymyssuhdetta lapsen ja vanhemman välille.
On hyvä tietää, ettei lapsen tarvitse olla vauva voidakseen olla imetettävänä. Vielä 1,5–2-vuotiaankin voi opettaa rinnalle. Tämä on täysin normaali asia – rintojen ensi sijainen tehtävä on lapsen ruokkiminen. Kaikki muu tulee sen jälkeen.
Hanki tukea
Aiheeseen kannattaa tutustua huolellisesti etukäteen. Netistä löytyy paljon hyvää tietoa ja vertaiskokemuksia englanniksi. Valmistautuminen ja tiedonhankinta lisäävät onnistumisen mahdollisuuksia.
Puolison ja muiden läheisten tuki on tärkeää. Koska adoptioimetys on Suomessa suhteellisen uusi asia, kannattaa miettiä, kenelle asiasta kertoo. Imetys on kaikessa tavallisuudessaan hyvin herkkä asia – äiti kaipaa kannustusta ja hyväksyntää imetyksen onnistumiseksi, ei tietämättömyydestä johtuvaa arvostelua tai kauhistelua.
Myös aiheeseen perehtynyt lääkäri, kätilö, doula tai imetysohjaaja voi olla hyvä vierelläkulkija ja valmentaja. Imetyksen käynnistyttyä myös Imetyksen tuki ry:n imetystukipuhelin ja Facebook-ryhmä ovat hyviä paikkoja saada apua.
Rintojen aktivointi
Naisen rinnat voidaan aktivoida tuottamaan maitoa. Maidoneritys voidaan käynnistää uudelleen, relaktaatio, jos nainen on ennen synnyttänyt tai on ollut aiemmin raskaana. Nainen voi myös imettää, vaikka hän ei olisi koskaan ollut raskaana. Silloin tehdään käynnistetty laktaatio.
Maidontuotantoa voi edistää stimuloimalla nännejä ja rintoja niin, että koskettelee niitä useita kertoja päivässä noin kuukauden ajan etukäteen. Tässä myös puoliso voi auttaa naista. Rintojen ja nännien manipulaatio valmistaa äitiä imetyksen intiimiyteen, antamiseen ja saamiseen. Stimuloimisen lisäksi voi myös kokeilla rintapumppua.
”Lapsen ei tarvitse olla vauva voidakseen olla imetettävänä. Vielä 1,5–2- vuotiaankin voi opettaa rinnalle.”
Maidonerityksen käynnistymiseen voi käyttää apuna myös imetysapulaitetta, jota käytetään vauvan imiessä samalla rintaa. Imetysapulaitteen avulla voi myös imettää, ja sillä voidaan antaa äidinmaidon korviketta, jos relaktaatio tai käynnistetty laktaatio ei onnistu, tai jos äiti ei halua kokeilla laktaatiota.
Paras käynnistäjä on lapsi itse, mikäli hän suostuu rinnalle. Ihokontakti on tässä myös erittäin tärkeä auttaja. Imemisen lisäksi pumpataan tai lypsetään – mielellään parin tunnin välein ympäri vuorokauden.
Parasta ravintoa
Imetyksen onnistuminen vaatii paljon työtä. Adoptioperheiden kohdalla vaikeaksi asian tekee se, että harvoin on tiedossa etukäteen, milloin adoptiolapsi tulee perheeseen.
Maidonerityksen käynnistyminen vaatii paljon vaivaa ja aikaa.
Äidinmaidon määrään pätee kysynnän ja tarjonnan laki – mitä enemmän kysyntää eli pumppausta, lypsämistä tai lapsen imemistä on, sitä enemmän maitoa erittyy. Adoptioäitien kohdalla maidon määrä saavuttaa huippunsa noin 12 viikon kuluttua maidon nousemisesta.
Adoptioäidin rintamaito ei yksin riitä vauvan ruokkimiseksi. Tärkeää on huolehtia vauvan riittävästä ravinnon ja nesteiden saamisesta seuraamalla painoa sekä pissa- ja kakkavaippojen määrää. Imettää voi niin pitkään kuin se tuntuu äidistä ja lapsesta hyvältä. Ihmislapsen biologinen vieroittautumisikä rinnasta on 2,5–7 vuotta.
Äidinmaito ei koskaan lakkaa olemasta hyvää ravintoa. Tämä koskee myös adoptioäitien maitoa. Adoptioimetyksessä, kuten muussakin osittaisimetyksessä, on tärkeää muistaa, että niin imetys kuin pulloruokintakin ovat paljon enemmän kuin pelkkää syömistä – ne ovat läheisyyttä ja vuorovaikutusta. Elämää ylläpitävää rakkautta.
