Suurin osa adoptiolapsista pärjää ja voi hyvin koulussa. Usein adoptiolapsilla on kuitenkin koulutiellä haasteita, jotka johtuvat varhaislapsuuden kokemuksista. Adoptiolapset ovat usein sopeutumisen ja mukautumisen mestareita. Lisäksi adoptiolapset ovat oppineet pärjäämään itse, ja avun vastaanottaminen voi olla vaikeaa. Tämän vuoksi oppimis- tai tunne-elämän vaikeudet voivat jäädä piiloon. Onkin hyvin tärkeää, että adoptoitu kohdataan koulussa yksilöllisesti.
Jokaisella adoptiolapsella on takanaan ainakin yksi hylkäämiskokemus. Hylkäämiskokemukset vaikuttavat lapsen kiintymyssuhteeseen, joka vaikuttaa sekä uhkaa ja turvallisuutta sääteleviin systeemeihin. Torjuvat, hylkäävät ja loukkaavat tai satuttavat varhaiset kokemukset voivat herkistää uhkasysteemin ja se vaikuttaa henkilön koko käsitykseen itsestä, muista ja maailmasta.
Hylkäämiskokemukset aiheuttavat turvattomuuden tunnetta, joka voi näkyä monella tapaa koulussa. Adoptiolapsi saattaa näyttää ja käyttäytyä isottelevasti, uhmakkaasti ja viestiä, ettei tarvitse ketään. Mutta juuri tämä piirre voikin olla merkki, että lapsi kokee turvattomuutta. Adoptiolapsi saattaa hakeutua luokan tai ryhmän johtajien seuraan. Sekin voi olla merkki, että hän ei koe oloaan turvalliseksi, vaan tukeutuu ikätovereihin. Ikätoverit ovat usein olleet adoptiolapselle ensimmäinen kiintymyssuhde, ja siksi kavereiden merkitys on hänelle hurjan tärkeää. Joskus suhde voi olla toksinen riippuvuussuhde ja silloin se vaatii aikuisen valvontaa ja seurantaa. Turvattomuuden tunteesta johtuu myös se, että adoptiolapsen on koko ajan oltava tietoinen kaikesta, mitä luokassa tai koulussa tapahtuu. Tämä tietysti kuormittaa lasta, mutta myös häiritsee sekä lapsen omaa että muiden työntekoa. Usein paras paikka voikin olla luokan takanurkassa, josta luokan toiminnan seuraaminen on mahdollista.
Varhaiset hylkäämiskokemukset voivat johtaa myös vetäytymiseen, pelkoon ja häpeään. Kelpaamattomuuden tunne sekä tunne, ettei ole ollut rakastamisen arvoinen, voi olla hyvin vahva ja pysyvä. Adoptiolapselle täytyykin toistuvasti luoda tunne, että tämä on tervetullut, hyväksytty, tarvittu ja arvostettu. Adoptoidut kokevat myös muita useammin ulkopuolisuuden tunnetta ja yksinäisyyttä. Kiusaamisen ja ryhmästä eristämisen adoptoidut kokevat taustansa vuoksi vielä voimakkaammin kuin turvallisissa oloissa eläneet, sillä se aktivoi heidän hylkäämiskokemuksensa.
Aikuinen…
- Luo adoptiolapselle turvallisuuden tunnetta ja turvallisuuden kokemuksia.
- Varmista, että adoptoidulla on koulussa ainakin yksi turvallinen aikuinen.
- Älä koskaan jätä adoptiolasta yksin esim. rauhoittumaan.
- Mieti, mikä on lapselle turvallinen paikka työskennellä luokassa.
- Muista osoittaa lapselle toistuvasti, että tämä on tervetullut, hyväksytty, tarvittu ja arvostettu.
Hylkäämiskokemuksen lisäksi lapsilla voi olla takanaan myös muita traumatisoivia kokemuksia kuten aliravitsemusta ja väkivaltaa. Hylkäämiskokemus sekä muut varhaislapsuuden traumat aiheuttavat usein etuaivolohkon kehitysviivästymää (vrt. adhd) ja lapsi tulee kehityksessä jopa muutaman vuoden ikäisiään perässä. Adoptoidulla voi myös olla tunne, että hänen hyvinvointinsa riippuu aikuisen huomiosta, ja siksi hänen saattaa olla vaikea jakaa opettajan huomiota muiden kanssa tai odottaa vuoroaan.
Adoptiolapsi on usein spontaani ja impulsiivinen. Adoptiolapsella voi olla vaikeuksia oman toiminnan ohjauksessa ja tunteiden säätelyssä. Nämä haasteet heijastuvat myös kaverisuhteisiin, koska pinna palaa helposti tai lapsi loukkaantuu ja menee itsekseen suremaan. Näiden haasteiden takia myös koulutyö usein häiriintyy niin lapsella itsellä kuin koko ryhmällä.
Aikuinen…
- Auta lasta rauhoittamaan itsensä.
- Luo lapsen ympärille struktuuria.
Lastenkotiolosuhteissa lapsen tarpeita ei ole usein pystytty tyydyttämään, ja siksi lapsen kyky oppia näkemään syy-seuraussuhteita ei ole kehittynyt ikätasoisesti. Lapsi ei ole oppinut, että maailma on ennustettava ja looginen. Tämä on saanut aikaan sen, että monille adoptiolapsille siirtymät ovat vaikeita. Välitunnit voivat olla adoptoiduille kaikkein stressaavimpia hetkiä koulussa, sillä ne ovat aina uusi siirtymä ja sosiaalinen tilanne.
Lastenkotiryhmässä opitut käyttäytymismallit eivät välttämättä toimi koulussa. Opettajan onkin syytä tiedostaa, että adoptoitu ei osaa välttämättä ilmaista tarpeitaan, ja häntä voi siksi olla vaikea lukea. Voi olla että adoptoitu ei esimerkiksi itke loukattuaan tai kerro olevansa nälkäinen. Myös kaverisuhteita voi olla hyvä seurata tavallista tarkemmin.
Aikuinen…
- Anna lapselle mahdollisuus ennakoida tulevaa ja luo struktuuria.
Usein adoptiolapset alisuoriutuvat koulussa ja heillä voi olla haasteita saattaa loppuun aloittamansa asiat. Tämä voi johtua kelpaamattomuuden tunteesta ja heikosta itsetunnosta mutta samalla se myös saa sitä aikaan. Tämä oravanpyörä olisi saatava pysäytettyä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta lapsi voisi suhtautua kouluun positiivisesti. On siis hyvin tärkeää, että koulussa autetaan lasta kaikin mahdollisin keinoin suoriutumaan omalla tasollaan.
Vaikka adoptiolapsen alkuvaiheet elämään ovat olleet haasteellisia, tutkimukset osoittavat adoptiolasten pärjäävän aikuisina lähtökohtiinsa nähden oikein hyvin.
Aikuinen…
- Anna lapsen kehittyä omassa tahdissaan.
- Älä vertaa lasta muihin.
- Luo lapselle turvallinen, rauhallinen ja kiireetön ympäristö tehdä keskittymistä vaativia tehtäviä kuten kokeita.
- Tue lasta ja auta tätä rauhoittumaan tehtävien ääreen.
- Muista positiivinen pedagogiikka.
