Kansainvälisessä adoptiossa perhettä vailla oleva lapsi adoptoidaan Suomeen jostakin muusta maasta.
Suomeen kansainvälisesti adoptoituja on vajaat 6 000 henkilöä, ja heidän juurensa ovat yleisimmin Venäjällä, Kiinassa tai Thaimaassa. Luovuttavien maiden tilanne vaihtelee ajan kuluessa. Lasten luovuttaminen kansainväliseen adoptioon on usein jokin vaihe historiassa.
Joistakin maista on aikoinaan saattanut tulla paljonkin lapsia Suomeen, mutta ei enää. Palvelunantajilta saa ajankohtaisimman tiedon yhteistyökumppaneista ulkomailla.
Suomi on sitoutunut Haagin sopimukseen, jonka mukaan kansainvälinen adoptio on aina viimesijainen toimi. Se tarkoittaa, että ensisijaisesti perhettä vailla olevalle lapselle yritetään ensin etsiä perhe hänen syntymämaastaan. Jos sellaista ei löydy, lapselle etsitään vanhempaa tai vanhempia kansainvälisen adoption kautta.
Kansainvälisessä adoptiossakin ensimmäinen askel on adoptioneuvonta ja sen jälkeen adoptioluvan hakeminen.
Kansainvälinen adoptio tapahtuu palvelunantajien kautta
Suomessa itsenäiset, eli ilman adoptiopalvelunantajaa tehtävät, adoptiot ulkomailta on tehty haastaviksi adoptiolain uudistamisen jälkeen. Tarkoituksena on, että lasta toivovat käyttäisivät Valviran valvomia palvelunantajia.
Palvelunantajilla on paremmat mahdollisuudet varmistua siitä, että adoptoitava lapsi on tosiasiallisesti vailla huoltajia ja että adoptio on virallinen myös suomalaisten viranomaisten näkökulmasta.
Kansainvälisessä adoptiossa käytetään palvelunantajaa, joita on Suomessa kaksi: Interpedia ry ja Pelastakaa Lapset ry. Palvelunantajat osaavat antaa ajantasaista tietoa luovuttavien maiden tilanteesta ja millaisia lapsia näissä maissa on vailla perhettä. Palvelunantajat toimivat kontaktina luovuttavien maiden adoptiotoimijoiden ja adoptiohakijoiden välillä.
