Adoptoitu, mietityttävätkö sinua esimerkiksi perintöasiat, adoptoidun oikeudet, ihmissuhteet tai perhesuhteet, oma adoptiotausta, juuret tai niiden etsiminen? Kysy ammattilaiselta on kansainvälisesti sekä kotimaan adoptoiduille suunnattu palvelu, jonka kautta voit kysyä sinua mietityttäviä adoptioon liittyviä asioita vapaaehtoisilta asiantuntijoiltamme.
Asiantuntijat, jotka vastaavat kysymykseesi:
- Sosiaalityöntekijä Catarina
- Sosiaalityöntekijä Saara
- Psykoterapeutti Christina
- Asianajaja Johanna
- Asianajaja Saara
- Juristi Jonna
Lähetä kysymys
Kysy ammattilaiselta -vastaukset
Selvittelin tätä aikuissosiaalityöstä. Kokenut työntekijä kertoi, ettei muista koskaan haetun tai myönnetyn täydentävää toimeentulotukea adoption jälkipalvelukustannuksiin. Laki ei kuitenkaan sulje tällaista mahdollisuutta pois.
Lopullisen päätöksen tekee aina harkinnan mukaan oman kunnan/alueen aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijä ja päätökseen vaikuttaa mm. se, millaisesta asiasta hakijan elämäntilanteen ja hyvinvoinnin kannalta on kyse sekä millainen on hakijan yleinen taloudellinen tilanne. Kuka tahansa voi tehdä täydentävän toimeentulotuen hakemuksen.
Voisi olla ehkä hyvä tehdä hakemus yhdessä oman adoption jälkipalvelun työntekijän kanssa. Hän voi esimerkiksi liittää hakemukseen oman kuvauksen tilanteesta ja kustannuksista.
– Saara, sosiaalityöntekijä
Kaikilla adoptoiduilla on oikeus adoption jälkipalveluun. Kun adoptio on kuitenkin tapahtunut yksityisesti, ei kenelläkään viranomaisella ole olemassa mitään adoptioon liittyviä asiakirjoja arkistossaan. Valitettavasti yksityisesti adoptoidulle ei ole olemassa täällä Suomessa tahoa, jonka kautta voisi lähteä selvittämään omaa taustaa syntymämaasta.
Näin ollen adoption jälkipalvelu yksityisesti adoptoiduilla on adoptioneuvonnan kautta tapahtuvaa psykososiaalista tukea, oman taustan ja sen merkityksen yhdessä pohtimista sosiaalityöntekijän kanssa. Tällaiseen tukeen kaikilla adoptoiduilla on oikeus, ja oikea taho lienee oman kotikunnan adoption jälkipalvelu (monet kunnat ostavat jälkipalvelunkin Pelastakaa Lapset ry:ltä).
– Saara, sosiaalityöntekijä
Juridista vastausta minulla ei tähän ole, mutta seuraavia lyhenteitä olen nähnyt käytettävän puhuttaessa edellisistä sukunimistä “os.” = “omaa sukua”, “s.” = “syntyjään/syntynyt”, “ent.” = “entinen sukunimi”. Ehkä näistä on hänelle apua.
Esimerkiksi hän voisi käyttää seuraavaa merkintää: Maija Meikäläinen s. Teikäläinen ent. Heikäläinen, joka ilmentäisi, että hän on syntynyt Teikäläisenä ja hänen entinen sukunimensä on Heikäläinen.”
– Saara, asianajaja
Muita mahdollisia termejä voisi olla myös “aik.” = “aikaisemmalta nimeltään”. -Adoptioperheiden toimiston väki
Voit ottaa yhteyttä kotipaikkakuntasi adoptioneuvontaan. Tukea antaa se taho, joka aikoinaan hoiti adoption (joko kunnan sosiaalitoimisto tai esim. Pelastakaa Lapset ry). Adoption jälkeinen tuki ja tietojen saanti on lakisääteistä asiakkaalle maksutonta sosiaalipalvelua.
Ulkomailta adoptoitujen lasten tietojen selvittämisestä saattaa muodostua kuluja adoptoidun synnyinmaassa, kuten esim. asiakirjojen käännöskuluja. Näihin voi mahdollisesti saada tukea kunnan sosiaalitoimesta, ja lisätietoja voit saada kansainvälisestä adoptiopalvelusta.
Kaikilla adoption osapuolilla on oikeus saada itseään ja biologisia vanhempiaan koskevia tietoja adoptiosta ja saada tukea sosiaalityöntekijältä tähän liittyviin pohdintoihin. Sosiaalityöntekijä/Kansainvälisen adoptiopalvelu auttaa sinua yhteydenotossa ja juurien etsimisessä. Ota rohkeasti yhteyttä!
– Catarina, sosiaalityöntekijä
Kysymyksesi onkin hieman kinkkinen, sillä yleensä adoption jälkipalvelua antaa se taho, joka on aikanaan adoption hoitanut ja joka hoitaa adoptioasiakirjojen arkistoinnin. Kaikki adoptoidut ovat kuitenkin oikeutettuja jälkipalveluun, joten jälkipalvelun tulisi koskea myös sinua. Jälkipalvelussa voit käydä läpi esimerkiksi omia ajatuksiasi, tuntemuksiasi ja identiteettiin ja taustaan liittyviä kysymyksiä yhdessä työntekijän kanssa.
Koska adoptio on hoidettu itsenäisesti, on todennäköistä, ettei adoptiostasi löydy arkistotietoja, vaan adoptiotasi koskevat tiedot ovat ehkä adoptiovanhemmillasi kotona. Halutessasi voit ottaa kotoa löytyvät asiakirjat mukaan jälkipalvelutapaamiseen ja käydä niitä yhdessä työntekijän kanssa läpi. Voit myös mennä jälkipalvelutapaamiseen yhdessä vanhempiesi kanssa, mikäli haluat.
Voit olla yhteydessä oman kotikuntasi sosiaalipalveluihin ja kysyä, miten kotikuntasi on järjestänyt adoptioneuvonnan. He osaavat ohjata sinut ottamaan yhteyttä oikeaan paikkaan.
– Saara, sosiaalityöntekijä
Tärkeän kysymyksen esitit ja ymmärrän, että on voinut tuntua ikävältä löytää väestötiedoista yllättävää ja odottamatonta tietoa. Väestötiedoissa tosiaan näkyy tieto sekä sinun biologisista vanhemmistasi että adoptiovanhemmistasi, ja sinulla itselläsi on toki oikeus kaikkeen sinusta siellä olevaan tietoon. Muut viranomaiset eivät pääsääntöisesti kuitenkaan näin tarkkoja tietoja taustasi näe.
Täytyy olla vahvat oikeudet väestötietojärjestelmään, että adoptiotausta näkyy jollekin viranomaiselle ja sille on aina perustelut, miksi joku viranomainen on saanut nämä ns. vahvat oikeudet. Voit halutessasi selvittää esimerkiksi digi- ja väestövirastosta, kenellä kaikilla viranomaisilla nämä vahvat oikeudet ovat. Esimerkiksi terveydenhuolto tai koulu eivät näe tietoa adoptiotaustasta, eivätkä näe tietoa biologisista vanhemmista.
Ennen adoptiota kaikki osapuolet ovat saaneet lakisääteistä adoptioneuvontaa. Adoptioneuvontaa ovat saaneet adoptiovanhempasi, mutta myös biologiset vanhempasi ja heillä on ollut lain asettama harkinta-aika harkita adoptiota. Yleensä adoptioneuvonnan aikana biologisilta vanhemmilta kerätään tietoa heidän tilanteestaan ja syistä, miksi adoptiopäätökseen on päädytty. Biologiset vanhemmat antavat myös kirjallisen suostumuksen adoptioon.
Nämä asiakirjat ovat sellaisia, jotka todennäköisesti löytyvät ainakin adoption hoitaneen tahon arkistosta, mutta todennäköisesti myös adoptiovanhemmiltasi. Viranomaisia koskeva adoptiopapereiden arkistointivelvollisuus kestää 100 vuotta. Myös biologisten vanhempien nimet ja syntymäajat ovat sellaista tietoa, jotka kuuluvat sinulle. Joskus biologiset vanhemmat ja adoptiovanhemmat voivat asua samassa kaupungissa, eikä se ole este adoption toteutumiselle tai peruste tietojen salaamiselle.
Olet oikeutettu adoption jälkipalveluun. Voit olla yhteydessä siihen tahoon, joka adoptiosi on hoitanut ja pyytää adoption jälkipalvelua. He osaavat nimetä sinulle oman jälkipalvelutyöntekijän. Voit yhdessä jälkipalvelutyöntekijän kanssa halutessasi käydä läpi arkistosta löytyvät adoptioosi liittyvät tiedot.
Voit hakeutua jälkipalveluun yhdessä adoptiovanhempiesi kanssa tai yksin, ihan mikä vain tuntuu sinusta oikeimmalle tavalle. Jälkipalvelussa voi myös käydä juttelemassa omaan adoptiotaustaan liittyvistä mieltä askarruttavista kysymyksistä ja sinä itse määrität, miten paljon haluat omaa taustaasi selvittää. Yhdessä työntekijän kanssa voit myös rauhassa pohtia esimerkiksi sitä, haluatko yrittää saada yhteyden biologisiin vanhempiisi tai muihin biologisiin sukulaisiisi.
– Saara, sosiaalityöntekijä
Adoptiolain 99 §:n mukaan ainoastaan adoptiolapsi itse voi hakea adoption vahvistamista heikosta vahvaksi. Tämä oli tosiaan adoptiolakiin tullut muutos, sillä lapseksiottamisesta annetun lain mukaan hakemuksen voi laittaa vireille ottovanhempi. Eli olet ymmärtänyt ihan oikein sen, että ainoastaan itse voit hakea adoptiosuhteen muuttamista.
Oletus siis on, että tämä kyseessä oleva ennen vuotta 1980 vahvistettu adoptiosuhde on heikko, jos sitä ei ole haettu vahvaksi. En tiedä, voin vain arvailla, mistä adoptiosuhteen laadun voisi varmistaa. Jokainenhan voi käydä tarkistamassa omat väestötietonsa DVV:n (Digi- ja väestötietovirasto) sivuilta, vahvasti tunnistautuen. En tiedä, voisiko tällainen tieto näkyä siellä?
Kysymys sisälsi todella paljon ihan käytännön kysymyksiä. Kehottaisin olemaan yhteydessä oman asuinpaikkakuntasi toimivaltaiseen käräjäoikeuteen siltä osin, mitä hakemusmenettelyyn tulee (esim. onko olemassa hakulomaketta). Ja käräjäoikeudesta voisi mahdollisesti saada vastauksen myös siihen, näkyykö jostain, onko adoptiota aikanaan haettu heikosta vahvaksi, jos se ei ilmene väestötiedoista. Samoin käräjäoikeudelta kysyisin myös biologisen äidin tiedonsaantioikeudesta.
Perintöasioissa on tosiaan niin, että heikko adoptio konkretisoituu perunkirjoitusten yhteydessä ja jotkut adoptiostaan tietämättömät ovat joskus saaneet tässä vaiheessa vasta tietää olevansa adoptioituja. Jos siis adoptio säilyy heikkona, perimysoikeus biologiseen sukuun säilyy, niin nähdäkseni myös perinnöstä luopumisesta johtuva sijaantulo-oikeus on adoptiolapsen lapsilla.
Kaiken kaikkiaan heikkoon adoptioon liittyvät perintötilanteet voivat olla monimutkaisia, joten jos haluaa tehdä tarkempaa suunnittelua, kannattaa ehdottomasti kääntyä perintöasioita hoitavan lakiasiaintoimiston puoleen. Heikossa adoptiossa esimerkiksi adoptiolapsi ei ole niin vahvassa asemassa, kuin perheen biologinen lapsi.
Vahvan adoption osalta taas perintöoikeus katkeaa kokonaan biologiseen sukuun. Adoptiolapsi perii adoptiovanhempansa ”normaalisti”. Kysymys siitä, jääkö adoptioon annetusta lapsesta joku jälki tällaisessa tilanteessa ja kuka sen näkee, on itsellenikin epäselvä. Tiedustelisin tätäkin käräjäoikeudelta tai toisaalta myös DVV:llä voi olla tietoa siitä, mitä merkintöjä väestötiedoissa näkyy ”adoptiohistorian” osalta ja kuka voi nähdä mitäkin.
– Jonna, juristi
Vaikka adoptio on heikko adoptio (vahvistettu ennen vuotta 1980), eikä sitä ole myöhemmin vahvistettu vahvaksi adoptioksi, adoptoitua ei kuitenkaan 1.7.2012 jälkeen ole perineet biologiset sukulaiset. Siis jos perittävä on kuollut adoptiolain voimaan tultua.
Tilanne olisi eri, jos perittävä olisi kuollut vanhan lain voimassa ollessa.
Näin ollen ratkaistaessa, kenellä on oikeus adoptiolapselta jääneeseen perintöön, sovelletaan täysin vahvan adoption periaatteita, eikä biologinen suku enää peri. Tästä on säädetty adoptiolain 100 §:ssä, ja se oli merkittävä muutos adoptiolapsen perintöoikeudelliseen asemaan adoptiolain tultua voimaan vuonna 2012.
Testamentin tarkistus tai oikoluku on kysymys, mihin itse vastaisin kohteliaan kieltävästi. En näe eroa siihen, että tarjoaisimme ilmaista testamentinlaatimispalvelua. Testamentti on tiukan määrämuotoinen oikeustoimi ja asiasta riippuen voi olla hyvinkin monimutkainen. Kannattaa siis pyytää apua perintöasioihin perehtyneeltä lakiasiaintoimistolta, jotta kaikki menee varmasti oikein.
– Jonna, juristi
Jo 1970-luvulla, kuten nykyäänkin, adoptiot vahvisti tuomioistuin. Vahvistamisesta päättänyt tuomioistuin olisi adoptiovanhempien tai vanhemman kotipaikan oikeus. Lähtisin itse liikkeelle siitä, että kysyisin adoptiovanhempien silloisen kotipaikan käräjäoikeudesta adoptiota koskevia päätöksiä seuraavilla nimillä:
- adoptiovanhempien silloinen nimi
- biologisten vanhempien silloinen nimi
- oma silloinen ja muutettu nimi
Huomioon tulee ottaa, että oikeuspiirit ovat varmasti huomattavastikin muuttuneet siitä, mikä tilanne on ollut adoption aikaan, joten jos on epäselvää, missä asiakirjat voisivat olla säilytyksessä nyt, niin selvittää ensin todennäköisen käräjäoikeuden ja soittaa sinne kirjaamoon ja kysyy asiaa. Jos tuomio löytyy, niin sen toimittamisesta menee arviolta 10 € maksua.
Oikeuden päätös ei välttämättä syystä tai toisesta ole ikinä päätynyt väestötietojärjestelmään, mikä selittäisi sen puuttumisen. Jos oikeuden päätös adoptiosta löytyy, niin myös väestötietojärjestelmään kannattaa korjata tilanne.
Sukunimen vaihtuminen tukee ajatusta adoptiosta.
Vanhojen paperien löytyminen kaupunkien paperiarkistosta saattaa olla “neulan etsimistä heinäsuovasta”. Oikeudesta kannattaa siis ehdottomasti aloittaa. Henkilöllä on lähtökohtaisesti oikeus saada tieto itseään koskevasta asiakirjasta myös sosiaalitoimesta. Sosiaalitoimella on oikeus ottaa maksu asiakirjan toimittamisesta. Tämä voi tulla hyvin kalliiksi, kun asiakirjoja jouduttaisiin varmasti manuaalisesti etsimään. Jos asiakirjojen saaminen on tärkeää, niin pyyntö kannattaa laittaa hyvin yksilöitynä (mitä tietoa halutaan ja miltä ajalta) kyseisen kaupungin kirjaamoon ja laittaa pyyntöön, että pyydetään valituskelpoinen päätös, mikäli tietojen antamisesta kieltäydytään.
Tällä hetkellä adoptiolapsella on oikeus periä adoptiovanhempansa ja hänen sukulaisensa samoin kuin rintaperillisellä. Adoptiolapsella voi olla myös säilynyt oikeus periä biologisessa suvussaan. (Adoption ajankohdalla on merkitystä perintöoikeuden kannalta. Lisätietoa aiheesta.)
Yhteenvetona: selvitys kannattaa aloittaa käräjäoikeudesta, koska jos adoptio on vahvistettu, päätös löytyy sieltä.
– Saara, asianajaja
Verottajalla on ollut vuodesta 1994 alkaen velvollisuus säilyttää kaikki perukirjat. Mikäli perukirja on tätä vanhempi, niin todennäköisimmin sen löytää kansallisarkistosta tai paikallisesta käräjäoikeudesta. Koska tässä tapauksessa perukirjaa ei ollut oikeuden arkistoissa, niin ottaisin yhteyttä kansallisarkiston Oulun toimipaikkaan. Sukuselvitys, josta ilmenee vainajan lapset, on todennäköisesti perukirjan liitteenä. Perukirjasta ja sen liitteistä voidaan antaa jäljennöksiä mm. henkilölle, joka tarvitsee tietoja etujensa, oikeuksiensa tai velvollisuuksiensa hoitamiseksi.
Jos sukuselvitys ei ole perukirjan liitteenä, sen voi tilata henkilön kuolinpaikan seurakunnasta. Perusteluna sukuselvityksen saamiselle voisi tässä tilanteessa olla perinnönjako/perinnönjakoon liittyvät epäselvyydet. Sukuselvityksestä pitäisi ilmetä kaikki lapset, myös adoptioon annetut.
Hyvä on myös huomata, että perintöön liittyvät oikeudet on saatettava voimaan 10 vuoden kuluessa henkilön kuolemasta. Aikaraja on ehdoton. Oikeutta perintöön ei siten enää ole, vaikka perinnönjako olisikin tehty lainvastaisesti huomioimatta adoptioon annetun lapsen oikeuksia.
– Saara, asianajaja
Kun adoptoitu henkilö kuolee, hänen lapsillaan on oikeus nähdä hänen adoptiopaperinsa. Tähän oikeuteen voi kuitenkin liittyä rajoituksia. Lapset voivat saada ammattilaisten tukea ja ohjausta asiassa. Adoptiolain mukaan myös adoptoitujen lastenlapsilla on oikeus saada jälkipalvelua ja tietoa adoptiodokumenteista, ellei se selvästi ole vastoin adoptoidun etua.
Adoptiolaki 93 § Oikeus tietojen saamiseen
Adoptiolapsella ja hänen huoltajallaan sekä adoptiolapsen kuoltua hänen jälkeläisellään ja tämän huoltajalla on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada maksutta tietoja 92 §:ssä tarkoitetuista asiakirjoista niiden säilyttäjältä. Tietoja annettaessa on tietojen saajalle tarjottava tarpeellinen tuki ja ohjaus.
Edellä 1 momentissa tarkoitettujen tietojen antamisesta voidaan kieltäytyä, jos on perusteltua syytä olettaa, että tietojen antamisesta aiheutuu vaaraa adoptiolapsen tai muun tietoja pyytävän terveydelle tai kehitykselle, taikka jos tietojen antaminen olisi muutoin selvästi vastoin hänen etuaan tai muuta yksityistä etua.
Jos aikaisemman vanhemman henkilöllisyys tiedetään, tieto siitä on 2 momentin estämättä aina annettava:
1) 12 vuotta täyttäneelle adoptiolapselle ja adoptiolapsen kuoltua tämän 12 vuotta täyttäneelle jälkeläiselle; sekä
2) alaikäisen adoptiolapsen huoltajalle ja adoptiolapsen kuoltua tämän alaikäisen jälkeläisen huoltajalle.
– Catarina, sosiaalityöntekijä
Vuoden 1979 lapseksiottamisesta annetussa laissa sanotaan, että adoption voi siirtää vahvaksi adoptioksi eli uuden lain alaisuuteen vain ottovanhemman hakemuksesta. Biologisella vanhemmalla ei ole missään kohtaa ollut mahdollisuutta hakea adoption ”vahvistamista”.
Jos adoptio on siirretty vuoden 1979 lain alaisuuteen, siihen liittyvät asiakirjat löytyvät ottovanhempien silloisen kotipaikan mukaisesta käräjäoikeudesta ottovanhempien tai ottolapsen nimellä. Asiaa voi tiedustella soittamalla käräjäoikeuden/käräjäoikeuksien kansliaan. Tiedot ovat lähtökohtaisesti julkisia eli sieltä annetaan tieto, ja pyydettäessä toimitetaan myös asiakirjat.
Mikäli adoptioon annetun lapsen henkilöllisyyttä tai olinpaikkaa ei voida selvittää ja hänen perillisasemansa on epäselvä ja haluaa toimia ihan varmasti oikein, niin poissaolevalle perilliselle voi hakea edunvalvojan. Oikeus perintöön päättyy 10 vuoden kuluessa perittävän kuolemasta, jolloin perintö voidaan jakaa muille osakkaille, jos perillistä ei edelleenkään ole löydetty tai hän ole itse ilmoittautunut. Sinänsä keinot siis löytyvät, vaikka henkilöä ei tavoitettaisikaan.
– Saara, asianajaja
