Kirjoittaja Maria Kallio on kansainvälisesti Suomeen adoptoitu aikuinen ja toimii korkeakouluharjoittelijana Adoptioperheet ry:ssä keväällä 2023.
Tällä viikolla Suomessa vietettiin Adoptoitujen päivää maanantaina 13. maaliskuuta ja käynnistettiin samalla adoptiotietoisuuden viikko Pohjoismaissa. Viikon aikana pohjoismaiset adoptiotoimijoiden järjestöt ovat jakaneet tarinoita adoptoitujen kokemuksista ja ajatuksista perheestä ja vanhemmuudesta sosiaalisen median kanavillaan hashtagilla #NordicAdoptionAwarenessWeek2023.
27-vuotiaalle kansainvälisesti Suomeen adoptoidulle Vilmalle oman perheen kasvattaminen adoption kautta on tuntunut luontevalta päätökseltä ja hän aloitti miehensä kanssa adoptioneuvonnan tammikuussa 2023. Kysyin Vilmalta, miten hänen mielestään adoptiotausta on vaikuttanut hänen tiessään kohti vanhemmuutta.
Mikä on sinulle tärkeintä omassa perheessä?
Minulle tärkeintä omassa perheessä on rakkaus perheenjäsenten välillä, välittäminen, yhdessä oleminen, tekeminen ja oppiminen.
Mitä ajatuksia perheen muodostaminen sinussa herättää ja mitä se sinulle merkitsee?
Perheen perustaminen on minulle kaikki kaikessa. Ajatus omista lapsista, joille voi opettaa eri asioita ja rakastaa, saa välillä minut pakahtumaan ilosta.
Ovatko ajatuksesi oman perheen muodostamisesta muuttuneet eri ikäisenä?
Pienenä olin ehdottomasti sitä mieltä, että haluan biologisia lapsia ja kokea raskauden. Ajattelin lapsena, että raskaus ja yhdessä elettävä vauva-arki tekisi minusta paremman vanhemman. Myöhemmin mieleni muuttui, ja olin sitä mieltä, että haluan ainakin yhden biologisen lapsen, mutta voisin sen lisäksi adoptoida. Aikuisena ajatukset kehittyivät täysin adoption suuntaan ja syrjäyttivät ajatukset biologisesta lapsesta.
Onko se, että olet itse adoptoitu, vaikuttanut ajatuksiisi oman perheen muodostamisesta ja millä tavalla?
Ehdottomasti on. Ihmisillä, joilla ei ole tuttavapiirissä adoptoituja, eivät ajattele adoptiota, kun he pohtivat perheenlisäystä. Monille adoptio on viimeinen vaihtoehto, jonka puoleen käännytään, kun mitään muita keinoja lasten saamiseen ei ole. Kokemukseni mukaan vanhemmuus ei riipu biologiasta. Rakastan vanhempiani vaikkemme olekaan biologisesti sukua.
Miten päädyit siihen, että haluat adoptoida lapsen?
Maailmassa on paljon lapsia ilman perhettä. Voin antaa mieheni kanssa perheen parille tällaiselle lapselle, ja antaa heille paremmat mahdollisuudet esimerkiksi koulutukseen. Ja onhan lapsen parempi kasvaa perheessä kuin lastenkodissa, jos lapselle on vain tarjolla hyvä perhe. Olen itse adoptoitu, sisarukseni on adoptoituja ja minulla on paljon tuttuja, jotka ovat adoptoineet tai ovat itse adoptoituja. Olen siis kasvanut adoptioon ja se tuntuu luontevalta tavalta kasvattaa pientä perhettämme.
Millaisia ajatuksia ja tunteita sinussa on herännyt adoptioprosessissa? Oletko esimerkiksi käsitellyt sen kautta omaa adoptiotasi uudella tavalla?
Adoptioprosessi on raskas kenelle vain. Minulle erityisesti sen takia, että olen peilannut tulevaa adoptiovanhemmuutta paljon omaan kokemukseeni adoptoituna. Joitakin asioita omasta lapsuudesta ymmärtää täysin eri tavalla. Koska tiedän paljon erilaisia adoptiotarinoita, olen paljon prosessin aikana pohtinut adoptiolasten huimaa resilienssiä ja kykyä toipua järkyttävistä traumoista.
Vilman nimi on muutettu blogitekstiä varten.
Mitä ajatuksia perheen perustaminen ja vanhemmuus herättää sinussa? Olet tervetullut jakamaan omia adoptoidun kokemuksiasi ja ajatuksiasi aiheesta. Jaa kertomuksesi sosiaalisessa mediassa hashtagilla #NordicAdoptionAwarenessWeek2023 tämän viikon aikana.
