Juttu on ilmestynyt lehdessä Adoptioperheet 2/17. Teksti: Mirka Paavilainen

Perhe-elämän ensimmäiset vuodet koettelevat vanhempien suhdetta. Tästä syystä parisuhteen sudenkuoppien tunnistaminen ja välttäminen on tärkeää.

Adoptiovanhemmat Sanna ja Timo jättivät avioerohakemuksen kaksi vuotta lapsen kotiin tulon jälkeen. Kumpikaan ei olisi ennen lapsen saamista voinut uskoa, että näin voisi käydä, olivathan he niin hyvin valmistautuneet vanhemmuuteen. Jälkikäteen molemmat pohtivat, että se mihin he kuitenkaan eivät olleet valmistautuneet, oli adoptioperhe-elämän erityispiirteiden vaikutukset heihin tuoreina vanhempina ja parina.

Sanna ja Timo kyllä tiesivät etukäteen, että hyvään vanhemmuuteen kuuluu parisuhteen hoitaminen, kahdenkeskinen aika ja itsestä huolehtiminen. Käytännössä psyykkisesti vaille jääneen lapsen saaminen perheeseen sai heidät kuitenkin tolaltaan tavoilla, joille he molemmat yrittivät saada hahmoa vielä pitkään tapahtuneen jälkeen.

Sanna kiintyi lapseen jo hakumatkalla ja koki vahvasti, että hänen elämänsä tarkoitus oli nyt pelastaa lapsi ja auttaa tätä eheytymään. Sanna vaipui lapsen kanssa nopeasti symbioosiin, tulkitsi lapsen viestejä niin herkästi kuin suinkin kykeni ja pinnisteli kaikin voimin, jotta lapsella olisi koko ajan hyvä ja turvallinen olla.

Timon alkuaika lapsen kanssa oli hämmennyksen värittämää. Hän oli tuskin ehtinyt tutustua lapseen, kun tämä oli jo täysin liimautunut Sannaan. Sanna tuntui alusta lähtien tietävän hyvin tarkkaan, mitä lapsi tarvitsi ja miten arki tulisi strukturoida. Timo ei vaikuttanut tietävän yhtään mitään, ja hyvin nopeasti hänestä alkoi tuntua, että mikäli hän yritti jotenkin isyyttään toteuttaa, Sanna ilmoitti hänen toimivan kiintymyssuhdenäkökulmasta katsottuna väärin.

”Parisuhteen ylläpito on lyhyitä hetkiä perhe-elämän hulinan keskellä.”

Muista parisuhdeaika

Sanna ja Timo eivät viettäneetkään tuoreina vanhempina parisuhdeaikaa perhelehtien ohjeistusten mukaisesti, sillä jo parin tunnin ero äidistä sai lapsen jälkikäteen täysin lukkiutuneeksi ja unettomaksi useamman vuorokauden ajaksi. Lapsi ei myöskään sietänyt vanhempien välistä vuorovaikutusta vaan protestoi herkästi karjuen ja tönien, jos Sanna ja Timo yrittivät keskustella keskenään tai osoittaa toisilleen hellyyttä.

Molemmat vanhemmat olivat tahoillaan ahdistuneita ja jollakin tasolla tiedostivat keskinäisen yhteytensä ohentuneen. Sanna koki loukkaavana sen, että Timo ei tuntunut ymmärtävän lapsen erityistarpeita eikä kiintymyssuhteen priorisoinnin tärkeyttä. Timo taas oli huolissaan siitä, että Sanna vaikutti laiminlyövän oman hyvinvointinsa täysin, murehti jatkuvasti lapsen pärjäämistä eikä kuitenkaan suostunut hakemaan mitään apua perheelle tai parisuhteelle.

Etääntyminen Timosta sai Sannan suuntaamaan huomionsa entistä enemmän lapseen. Lapselta Sanna sai kaipaamaansa huomiota ja hellyyttä samalla, kun kiintymyssuhde lapseen vahvistui. Timo vastaavasti reagoi symbioosin ulkopuolelle jäämiseen ja Sannan menettämiseen vaatimalla ja rukoilemalla Sannaa keskustelemaan kanssaan. Mitä enemmän hän hädissään vaati, syytti ja maanitteli Sannaa avautumaan, sitä enemmän Sanna koki riittämättömyyttä, vetäytyi kontaktista ja keskittyi lapsen hoitoon.

Lopulta Timo ratkaisi tilanteen pakenemalla yhä enemmän töihin ja urheiluharrastuksiinsa. Kodin ulkopuoliset aktiviteetit tarjosivat hänelle lohtua ja onnistumisen kokemuksia lääkkeeksi yksinäisyyteen ja epäonnistumisen tunteeseen.

Kun hakumatkasta oli kulunut kaksi vuotta, adoptiovanhemmat olivat täysin etääntyneitä toisistaan ja keskusteluyhteys oli poikki.

Mikä meni vikaan?

Sanna ja Timo kompastuivat suhteessaan ehkä yleisimpiin adoptiolapsen tulon jälkeisiin ongelmiin. Tässä vaiheessa vanhempien välinen yhteys tyypillisesti heikkenee, jolloin kumppanit alkoivat reagoida muutokseen kahdella eri tavalla: toinen pakenemalla lapsen hoitoon ja toinen kodin ulkopuolisiin aktiviteetteihin.

Sannalle suhde lapseen ja suhde puolisoon muodostuivat toisensa poissulkeviksi, kilpaileviksi tekijöiksi. Adoptiovanhempana tämä taktiikka on usein liiankin hyvin perusteltavissa lapsen tarvitsevuuteen liittyvillä tekijöillä. Todellisuudessa koko perheen hyvinvoinnin näkökulmasta myös parisuhteen ylläpito on sallittua ja mahdollista, ja se palvelisi kaikkia osapuolia.

Timo reagoi lapsen tuloon hätääntymällä omasta avuttomuudestaan suhteessa lapseen ja kykenemättömyydestään ylläpitää entisenlaista kontaktia vaimoonsa. Tunnemylläkkä aiheutti parisuhteessa tilanteita, joissa Timo vihaisena vaati Sannaa muuttamaan käytöstään, mikä sai Sannan puolestaan etääntymään suhteesta entisestään. Takaa-ajoasetelman uuvuttamana Timo käänsi kurssinsa päinvastaiseen suuntaan ja pakeni vaikeita tunteitaan töihin ja urheiluun. Muita yleisiä pakopaikkoja näissä tilanteissa ovat mm. intensiiviset harrastukset, päihteet ja uskottomuus.

Adoptiovanhemmuudessa on erityispiirteensä, joiden vuoksi parisuhteen hoitaminen ei etenkään tuoreissa perheissä voi vaatia kynttiläillallisia, aikaa vieviä yhteisiä harrastuksia tai ulkomaanmatkoja kaksin. Adoptiovanhempien parisuhteen hoito onkin hyvin pitkälti mielen sisäistä työtä ja nopeaa vuorovaikutuksellista reagointia arjen hetkissä.

Käänny puolison suuntaan

Adoptiovanhempien parisuhteen kulmakivi on tietoinen kääntyminen puolisoa kohti, siitä suunnasta voiman saaminen ja toiselle tuen antaminen. Parisuhteen ylläpito on lyhyitä hetkiä perhe-elämän hulinan keskellä. Silloin pysähdytään kuuntelemaan toista ja ilmaistaan arvostusta, kannustusta ja halua tukea toista. Kontakti puolisoon otetaan tarvittaessa hyvinkin nopeasti, kun jompikumpi sitä tuekseen tarvitsee, ja siitä myös luovutaan joustavasti, kun arki pakottaa jatkamaan toimintaa.

Parisuhteessaan onnistuvat adoptiovanhemmat osaavat käyttää puolisoa voimanlähteenä ja ylläpitää suhteen myönteisiä elementtejä mielessään silloinkin, kun arki kaatuu päälle, puoliso tuntuu kasvattavan lasta väärin tai lapsi tuntuu vaativan vanhemmilta enemmän kuin mitä kokonainen kylä pystyisi antamaan.

Parisuhteessaan onnistuvat vanhemmat osaavat myös tunnistaa parisuhteen tunneyhteyden ohenemisen ja hakea tilanteeseensa terapeuttista apua ennen kuin tilanne ryöstäytyy käsistä.

Toisistaan tukea ja voimaa löytävät puolisot selviävät adoptiovanhempinakin yleensä paremmin, kun vahva kiintymyssuhde puolisoon suojaa tehokkaasti perhe-elämän kuormituksia vastaan.

Tarinan pari on fiktiivinen.

 

Mistä apua parisuhdesolmuihin?

Teksti: Pia Eskelinen (Osa tekstistä poistettu linkkien/nettisivujen vanhentumisen vuoksi)

Jokaisessa parisuhteessa kohdataan aika ajoin ongelmia. Yleensä solmukohdista selvitään puhumalla ja kuuntelemalla, mutta joskus pariskunta tarvitsee ulkopuolista apua. Myös erotilanteessa avun hakeminen on tärkeää.

Suomessa on paljon erilaisia tahoja, jotka tarjoavat parisuhdeneuvontaa.

1. Kataja parisuhdekeskus ry, www.parisuhdekeskus.fi

Katajan sivuilta löytyy neuvoja parisuhteen hoitoon. Yhdistys järjestää myös kursseja, luentoja ja parisuhdeneuvontaa. Katajassa kehitetty Solmuja parisuhteessa® -menetelmä on toimintamalli suhteen kriisien selvittämiseksi. Malli perustuu tutkittuun ja toimivaan Luovaan ristiriitojen ratkaisumalliin, jossa ongelmakohtaa tarkastellaan koko tietoisuutta hyväksi käyttäen.

Kataja järjestää myös parisuhdetta vahvistavia kursseja ja tapaamisia erityislasten vanhemmille.

Vuorovaikutustaidot parisuhteessa -kurssilla opetellaan puhumiseen, kuuntelemiseen ja ristiriitojen ratkaisemiseen liittyviä taitoja. Kurssi ei sovellu kriisissä olevalle suhteelle.

Kataja ry käyttää myös parisuhteen palikat -työkalua.

2. Parisuhteen palikat, www.parisuhteenpalikat.fi

Parisuhteen palikat on työkalu, joka auttaa hahmottamaan parisuhteen eri osa-alueita. Työkalu on avoin kaikille ja kaiken ikäisille. Palikoita käytetään esimerkiksi pariterapiassa, parisuhdekursseilla ja -luennoilla sekä ihmissuhdetyötä tekevien koulutuksissa.

3. Väestöliitto, www.vaestoliitto.fi/parisuhteet

Väestöliitolta voi varata ajan kasvotusten pidettävään yksilö- tai pariterapiaan. Asiantuntijoilta voi myös kysyä sähköpostitse vastauksia ongelmiin. Väestöliitto tarjoaa lisäksi nettivastaanottoaikoja, joissa ongelmista keskustellaan luottamuksellisesti chat-toiminnolla. Näiden lisäksi on mahdollista soittaa neuvontapuhelimeen tai varata aika 45 minuuttia kestävään psykoterapeutin puhelinneuvontaan. Osa palveluista on ilmaisia ja osa maksullisia.

4. Kuntien ja kaupunkien tarjoamat palvelut

Useimmat kunnat ja kaupungit tarjoavat palveluja kriisissä oleville perheille. Palveluilla pyritään tukemaan ja auttamaan ihmisten toimintaa ja selviytymistä niin asumiseen, työllistymiseen, kuntoutukseen, päihteiden käyttöön, mielenterveyteen, lähisuhdeväkivaltaan, eroon, kriisiin tai taloudelliseen tilanteeseen liittyvissä kysymyksissä keskustelun, neuvonnan ja taloudellisen tuen keinoin.

5. Yksityiset parisuhdeterapeutit

Yksityistä parisuhdeterapiaa tarjoavia itsenäisiä ammatinharjoittajia ja suurempia yrityksiä on helppo löytää netistä. Esimerkiksi Suomen pariterapiayhdistykseen kuuluvat palveluntarjoajat löytyvät osoitteesta www.pariterapia. fi/palvelut. Hintaesimerkkejä: 60 minuuttia 60–75 euroa, 120 minuuttia 110–130 euroa. Lähetteellä on mahdollista saada Kela-korvausta. Terapiaan voi hakeutua yksin tai yhdessä.