MattiK Juttu on ilmestynyt lehdessä Adoptioperheet Love is not enough, pelkkä rakkaus ei riitä. Olen lukenut tämän väitteen monista eri maihin adoptoitujen, jo aikuisikään ehtineiden ihmisten kirjoittamista teksteistä. Heidän kannanotoissaan ”pelkkä … Lue lisää
Juttu on ilmestynyt lehdessä Adoptioperheet Taksin ovi paukahtaa takanani. Heitän repun viereeni ja lysähdän kasaan takapenkille. Sanjay vilkaisee nopeasti olkansa yli ja katsoo huolestuneen näköisenä – No good, sir? Kyynelet … Lue lisää
Eräänä tavallisena arkipäivänä olin kävelemässä kaupungilla, kun puhelimeni soi. Katsoin soittajan nimen ja lähes järkytyin huomatessani, että kyseessä oli sosiaalityöntekijämme. Vuositapaamista meidän olisi kyllä pitänyt tässä kohtaa vuotta sopia, mutta aiemmin olimme hoitaneet kaiken yhteydenpidon sähköpostitse. Eihän tämä puhelu voinut merkata muuta kuin että nyt meillä olisi vihdoinkin lapsi!
Juttu on ilmestynyt lehdessä Adoptioperheet 4/17 6 kysymystä jälki palvelusta Jossain vaiheessa adoptoitu voi haluta tietää lisää. Silloin kannattaa olla yhteydessä palvelunantajaan ja pyytää jälkipalvelua. Omien juurien pohtiminen vaatii aikaa, … Lue lisää
Olemme puhuneet avoimesti monista lapsiprojektiimme liittyvistä asioista lähipiirissämme. Lapsen saamisen vaikeus ja adoptioprosessiin lähteminen eivät ole olleet salattuja aiheita.
Sen sijaan se, mistä minä en juurikaan puhu, ovat omat tunteeni asiaan liittyen.
“Se mistä ei voi puhua, siitä täytyy huutaa”, sanoi ohjaaja Lauri Maijala. Oli vuosi 2009 ja käynnissä oli Mannerheim – Eli lapsistasi ei mitään -teatteriproduktiomme ensimmäiset treenit.
Juttu on ilmestynyt lehdessä Adoptioperheet 2/17 Perhe-elämän ensimmäiset vuodet koettelevat vanhempien suhdetta. Tästä syystä parisuhteen sudenkuoppien tunnistaminen ja välttäminen on tärkeää. Adoptiovanhemmat Sanna ja Timo jättivät avioerohakemuksen kaksi vuotta lapsen … Lue lisää
Tämän kirjoituksen tulisi koskea parisuhdetta. Aihe on tähänastisista vaikein, sillä se koskettaa jokaista muutakin aluetta elämässäni, välillisesti silloinkin, kun kerron vaikka vain omista harrastuksistani. Ehkä tämän tekstin voikin ottaa tutustumisretkenä omaan itseensä ja parisuhteeseensa.
“Amor vincit omnia”, rakkaus voittaa kaiken. Suosittu sitaatti monessa yhteydessä viljeltäväksi. Mutta onko se näin, että se todellakin voittaa kaiken, aina ja kaikissa tilanteissa? Minä en ole oikea henkilö antamaan tyhjentävää vastausta, mutta näkemyksiä voin toki jakaa.
Tämän numeron teemana on vaatimattomasti maailma. Viitekehys on ainakin riittävän laaja tämänkertaisen kirjoituksen ideointiin. Adoptiovanhempana ja toisen lapsen odottajana lienee luontevinta pohdiskella teemaa – kenenkäs muun kuin – lapsen kautta.
Nuorena mietin, onko maailma sellainen, jossa haluaisin omien lapsieni elävän. Eniten mietin sitä, onko täällä tarpeeksi turvallista. En tullut tuolloin varsinaisesti mihinkään lopputulokseen, mutta kuten tästä adoptioprosessistamme voi päätellä, olemme päättäneet maailman riittävän lapsillemme sellaisena kuin se on. Vaikka epävakaisuus on ehkä lisääntynyt, uskon elämämme olevan riittävän vakaata lapsiperheelle. Toisaalta, vaikka juuri arvelin epävakaisuuden lisääntyneen, niin onko asia kuitenkaan näin? Ehkä tätä nykymenoa vain katsoo aikuisen silmillä toisin kuin lapsena ja nuorena.
Samaa sukupuolta olevat suomalaiset avioparit voivat nyt mennä adoptioneuvontaan ja adoptoida muutenkin kuin perheen sisäisesti – ainakin periaatteessa.
Jokaisella on oma tarinansa, niin meilläkin. Minun tarinani alkoi vanhempieni tavatessa toisensa joitakin vuosia ennen syntymääni. Ehkä olin saattanut olla etäisenä ajatuksena heidän haaveissaan jo ennen sitä, tiedä häntä. Laajemmalti katsottuna elämäni kytkeytyy pitkälle menneisiin vuosiin ja sukupolviin, eikä tarvitse mennä edes omaa ukkiani kauemmas, kun puhutaan jo ihmisestä, joka on syntynyt ennen Suomen itsenäistymistä.
Juttu on ilmestynyt lehdessä Adoptioperheet 3/16 Adoptoidun lapsen imetys on edelleen suhteellisen vaiettu aihe maassamme, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa se on jo arkipäivää. Imettäminen on paljon muutakin kuin syömistä. Rintamaito sisältää … Lue lisää
“Vain muutos on pysyvää” on työelämän ehkä kuluneimpia hokemia tänä päivänä. Tuo asia otetaan itsestäänselvyytenä, ja sen mukaisesti ryhdytään elämään: sännätään kohti uusia projekteja syytä pohtimatta. Yritetään pysyä kärryillä, mikä on tämän kvartaalin organisaation rakenne. Tai pohditaan, mikä olikaan se syy, miksi loppujen lopuksi aamulla edes lähdettiin töihin.
Olemme mieheni kanssa etsineet perheellemme uutta kotia. Oletamme sen olevan hyvä muutos. Pelkäämme työttömäksi jäämistä. Se varmastikin olisi huonoa, ainakin jos työttömyys koskettaisi molempia. Mietimme, onko alanvaihtokaan turvallista, ainakaan jos palkkataso alenisi nykyisestä. Kaikkea muutakin voi elämässä sattua. Toivoisimme tietenkin pelkästään hyviä asioita, mutta eihän kukaan niitä huonoja itselleen tilaa. Eniten pelkään, että tapahtuu jotain ikävää joka estäisi lapsihaaveemme toteutumisen kokonaan. Yritämme kuitenkin keskittyä hyviin asioihin elämässämme.
Juttu on ilmestynyt lehdessä Adoptioperheet 2/16 Kristerin perhe on tavallinen mutta ei tavanomainen. Homoaktivistin matka isäksi alkoi, kun ystävä pyysi vanhemmuuskumppaniksi. “Perheemme sai alkunsa jo 25 vuotta sitten. Hyvä naispuolinen … Lue lisää
Doula on vanhempien tuki ja turva raskauden aikana, synnytyksessä sekä sen jälkeen. Doula on kreikkaa ja tarkoittaa palvelijaa. Maailmalta löytyy jo adoptiodoulia, vanhusdoulia ja jopa saattodoulia. Olen pohtinut viime aikoina, olisiko Suomessa tarvetta adoptiodoulille. Kanssakulkijalle, joka voisi olla tarvittaessa tukena niin syntymääidille kuin adoptiovanhemmillekin.
Tapasimme mieheni kanssa nykyaikaisesti internetin deittipalstan kautta. Olimme asuneet alle puolen kilometrin päässä toisistamme ja käyneet samassa ruokakaupassa, mutta emme silti olleet tavanneet sattumalta. Ensitreffit lähikaupan kahvilassa olivat tavallaan jopa ahdistavat, sillä oletuksena oli molemminpuolinen kiinnostus ja pelkäsin, ettei sama tunne jatkuisi kohtaamisen jälkeen. Onneksi kaikki meni hyvin ja aloitimme pian seurustelun.
Juttu on ilmestynyt lehdessä Adoptioperheet 2/16 Vanhemmaksi tuleminen on mullistava kokemus, joka vie jalat alta valmistautuneeltakin. Siksi vierelle tarvitaan kumppani, joka tukee ja hyväksyy puolisonsa tavan olla vanhempi. Vanhemmaksi tuleminen … Lue lisää
