Kansainvälinen adoptio-odotus
Noin tuhat isänpäivää myöhemmin
Toista lasta kansainvälisen adoption kautta odottava Sami
Tätä kirjoittaessa olen ollut isänä kuukauden vajaa tuhat päivää. Jokainen noista päivistä on ollut minulle isänpäivä ja virallisia isänpäiviä tuolle ajalle on mahtunut kaksi. Toisena niistä sain lahjaksi päiväkodissa askarrellun hellyttävän salkun. Nämä reilut kaksi vuotta ovat olleet varsinaista isänä olon korkeakoulua, joka jatkuu ja jatkuu. Maisteriksi tuskin valmistutaan koskaan, koska lisäopinnoille ei loppua näy.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Adoptiovanhemmat synnytysvalmennuksessa
Toista lasta kansainvälisen adoption kautta odottava Sami
Tämä vuosi on antanut rohkaisua toiselle odotuksellemme. Saimme todistaa kahden lapsen saapumista tuttavapiiriimme Etelä-Afrikasta, joka on näillä näkymin myös meidän perheemme todennäköisin kohdemaa. Toiseen perheeseen lapsi tuli ensimmäisenä lapsena, toiseen toisena lapsena. Jälkimmäisen perheen kuulumiset kiinnostavat erityisen paljon, sillä olemme nyt hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin he aiemmin. Onkin mukava kuulla, miten sisarusten yhteiselo lähtee käyntiin ja miten lapsen tulo vaikuttaa perheen dynamiikkaan.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Pikkuveli tuli kotiin
Toisen lapsen kansainvälisen adoption kautta saanut Mimu.
Odotuksemme päättyi maaliskuussa, kun saimme vihdoin kuopuksemme kotiin. Helmikuisen oikeusmatkan jälkeen käväisimme Suomessa ja viikon päästä lähdimme ikimuistoiselle hakumatkalle isoveljen, mummun ja ukin kanssa.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Supistuksia
Toista lasta kansainvälisen adoption kautta odottava Mimu
Loppuvuosi toi meille tullessaan tärkeän soiton ja matkan Uralin taakse toista nuppusta tapaamaan. Matka oli onnistunut ja palanen sydämestäni jäi talviseen Magnitogorskiin. Kuulimme lapsen taustoista ja nykytilanteesta. Ja mikä parasta, saimme nähdä lapsemme ja touhuta hänen kanssaan kuusi kertaa pari tuntia kerrallaan hänen nykyisessä kodissaan, lastenkodissa. Sitten oli palattava Suomeen ikävöimään ja hankkimaan lisää papereita. Maistraattiin meidän pitäisi jo saada kanta-asiakaskortti, kun niin usein käymme siellä apostilloimassa ja asioimassa.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Vastarannan odottaja
Toista lastaan kansainvälisen adoption kautta odottava Mimu
Kahden kuukauden odotuksen jälkeen puhelin soi. Olin juuri aloittanut työt kesäloman päätyttyä enkä voinut vastata. Tauolla ryntäsin soittamaan. Heti puhelun alussa tajusin, että tämä ei ole meidän lapsemme. Kun sain lapsen kuvan, katselin tätä suloista pienokaista muutamia kertoa ja itkin päivän tai kaksi. Sitten kaivelin järjen hippujani ja tajusin, ettei minulla ole mitään syytä surra. Tuo lapsi ei ollut minun, vaan yksi niistä monista reppanoista, jotka elävät lastenkodeissa heille tuttua elämää. He eivät ehkä osaa kaivata äitiä, joka on varmaan vain sana muiden joukossa. Eikä tuo lapsi tiennyt minun olemassaolostani mitään. Päätös olla lähtemättä katsomismatkalle tuntui raa´alta mutta oikealta. Sääli olisi ollut väärä lähtökohta yhteiselle elämälle.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Onhan kännykässä virtaa?
Nimimerkki Mimu kirjoitti odottaja-palstalla kansainvälisen adoption odotuksestaan syksystä 2012 lähtien.
Saimme adoptioluvan ilman lisäselvityspyyntöjä huhtikuussa. Luvan saaminen ilman lisäselvityksiä ei tunnu enää olevan kovin yleistä, kun Valviran adoptiolautakunta on papereita tutkimassa. On hieman vaikea ymmärtää, miksi sosiaalityöntekijän lämpimät suositukset eivät riitä, onhan koko elämä neuvonnassa punnittu grammalleen läpi. Onneksi meidän sosiaalityöntekijämme osasi esittää asiat niin, ettei kukaan virkamies keksinyt, mistä näpäyttää. Paperit Venäjälle, Tsheljabinskiin saimme heti matkaan ja kesäkuussa ne oli jo rekisteröity sosiaalisuhteiden ministeriössä.
Adoptio-odottajille Adoptiovanhemmille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Tervetuloa arkeemme!
Toista lastaan kansainvälisen adoption kautta odottava Mimu
Adoptiolupaa odotellessa ajatukset lentävät yhä useammin lastenhuoneesta kauas Uralin taakse. Lastenhuoneessa kauhistelen, miten sinne mahtuisi vielä toisen lapsen lelut ja vaatteet. Ajatusketju jatkuu mietintöihin lapsen sukupuolesta ja iästä. Mitä isoveljen pieneksi käyneitä vaatteita säästän? Voisiko tyttökin istua sinisellä potalla? Mitä veisimme tuliaisiksi, kun pääsemme lapsen luo? Lasken päiviä, viikkoja, kuukausia ja arvuuttelen, milloin pääsemme katsomismatkalle. Ajatukset päässä sulautuvat sopaksi, ja palaan arkeen saamatta mihinkään vastauksia. On vielä siedettävä odottamisen epämääräisyyttä.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Yhteinen odotus
Toista lastaan kansainvälisen adoption kautta odottava Mimu
Viimeinen varsinainen neuvontakerta oli joulukuussa, selvityksen lukeminen helmikuussa. Sosiaalityöntekijän kotikäynnin aikana mieheni oli ainoa meistä, joka käyttäytyi normaalisti. Tavallisesti puhelias poikamme jännitti tapaamista eikä suostunut kommentoimaan mitään kysymyksiin tulevasta pikkuveljestä tai -siskosta. Poika vain villitsi ja nauroi hepulissa. Koiranpentumme unohti jo oppimansa sisäsiisteyden, joten lastenhuoneen esittelyn aikana kuljin rätin kanssa sen perässä. Kaiken kruununa minä vielä itkaisin vähän lopuksi.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Sisarusta odotellessa
Mimu, odottaa toista lasta kansainvälisen adoption kautta syksystä 2012 lähtien
Perheeseemme kuuluu minun ja mieheni lisäksi vuosi sitten Venäjältä saapunut pian 5-vuotias hurmuripoika, jonka kanssa olen kotona vuoden loppuun asti. Alun perin halusimme adoptoida sisarukset, mutta lopulta päädyimme odottamaan yhtä lasta kerrallaan. Sisarus on silti pysynyt koko ajan mielessämme, ja nyt saimme luvan aloittaa uuden prosessin.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
