Erityistarpeisuus

Adoption kentällä on havaittu Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, että adoptoidut ja adoptioperheet eivät saa riittävästi apua ja tukea. Adoptiolapset reagoivat hylkäämisiin, menetyksiin ja traumaattisiin kokemuksiin yksilöllisesti ja monin eri tavoin. Adoptoidut lapset, nuoret ja aikuiset voivat oireilla voimakkaastikin, mutta heillä ei välttämättä ole virallista diagnoosia, jota yhteiskunnan tuen saaminen usein edellyttää.

Adoptiolain mukaan adoptoiduilla ja perheillä on oikeus adoption jälkeiseen tukeen missä tahansa vaiheessa myös adoption vahvistamisen jälkeen. Laki määrää, että adoptiovanhemmille on tarjottava mahdollisuus erityisen avun ja tuen tarpeen selvittämiseen tarvittavassa laajuudessa. Adoptio-osaaminen ja perheitä tukevien palveluiden saatavuus vaihtelevat kuitenkin paljon asuinkunnittain, ja erityistarpeen kanssa jäädään usein yksin.

Adoptioneuvonnan antajan on tarvittaessa annettava 24 §:n 1 momentissa tarkoitettua neuvontaa, apua ja tukea myös adoption vahvistamisen jälkeen. Adoptiovanhemmille on lisäksi tarjottava mahdollisuus siihen, että adoptiolapsen ja -perheen erityisen avun ja tuen tarve selvitetään tarvittavassa laajuudessa.

Adoptiolaki 22/2012

Olemme koonneet näille sivuille erilaista materiaalia ja tietoa adoptioon liittyvästä erityistarpeisuudesta. Saat ymmärrystä trauma- ja/tai laitostaustan mahdollisesta merkityksestä adoptoidun elämään, sekä löydät työkaluja hyvään ja toimivampaan vuorovaikutukseen arjessa.

 

 PIRISTYSTÄ PERHEESEEN – kurssi on tarkoitettu adoptioperheille, joissa on eskari- tai alakouluikäinen erityislapsi.

Koulun aloittaminen on nivelkohta, jossa lapsi aloittaa uudessa ryhmässä, uudessa paikassa, ja hänellä on päivittäisissä toimissa vähemmän aikuisia tukenaan. Erityisesti niille adoptiolapsille, joilla on (emotionaalisia) erityistarpeita, tämä voi olla haastavaa.

Kurssilla on asiantuntijoiden alustamia keskusteluja vanhemmille
ja monenlaista tekemistä koko perheelle. Tavoitteena on  helpottaa arjen kuormittavuutta.

Kurssilla kokoonnutaan kolme kertaa11.-12.9.2020, 6.-7.11.2020 ja 15.-16.1.2021 TampereellaVaralan Urheiluopistolla. 

Lehtiartikkeleita:

Adoptiokuraattorilta saa kahdenkeskistä, luottamuksellista puhelinneuvontaa, ja hänelle voivat soittaa niin adoptoidut, adoptiota harkitsevat, adoptiovanhemmat tai ammattilaisetkin, halutessaan täysin nimettömästi.

Adoptiokuraattori Anja Wikstedt
Tukipuhelin 050 313 5066
anja.wikstedt@yhteisetlapsemme.fi

Adoptiokuraattori vastaa arkisin 10-16 välisenä aikana aina kun se on mahdollista sekä myös muina aikoina. Soittoajan voi sopia myös joustavasti illaksi tai viikonlopuksi. Yhteyttä voi ottaa myös sähköpostitse tai sopia henkilökohtaisen tapaamisen.

Hyödyllisiä linkkejä:

Kirjallisuutta:

Elämän käsikirjoituksia

Erityislapsiperheiden arkeen ja seikkailuun tukitoimien viidakossa pohjautuva videosarja korostaa, että perheen ulkopuolisen avun tarvetta ei ole mitään syytä hävetä. Et ole yksin kokemustesi kanssa.

Videoiden tapaustarinat ovat fiktiivisiä, mutta ideat niihin on saatu erityistä tukea tarvitsevien adoptiolasten vanhempien kokemuskuvauksista. Tarinoissa maistuu arki, myötätunto ja vertaisuus.

Näyttelijä Miika Laakso laittaa käsikirjoitusten mutkat suoriksi ja tuo ripauksen kepeyttä vakavien aiheiden keskelle.

Elämän käsikirjoituksia: Miksi auton saa nopeammin huoltoon kuin perheen? 

Mitä tekemistä auton hajoamisella on erityislapsiperheen avun saamisen kanssa? Erityislapsen isä on pohtinut asioiden yhtymäkohtia ja eroavaisuuksia. Allegorisen tarinan sisällön tiivistää reippaalla otteella näyttelijä Miika Laakso.

Elämän käsikirjoituksia: Hävettääkö käydä kuntosalilla?

36-vuotias Mikko kokee pyörittävänsä perhearkea jaksamisensa äärirajoilla. Näyttelijä Miika Laakso poistaa häpeän viitan terapiakäyntien harteilta ja rohkaisee Mikkoa hakemaan apua itselleen.

Elämän käsikirjoituksia: Mikä Villeä valvottaa?

Erityislapsen isä Ville valmistautuu lapsensa C-lausunnon laatimista edeltävään palaveriin. Näyttelijä Miika Laakso tyrmää Villelle neuvoja satelevan käsikirjoituksen ja treenaa kasvolihaksiaan soteviidakkojargonilla.

Diagnoosittomat-hanke

Adoptioperheet ry teetty 2012 kehittämistutkimuksen, jonka mukaan perheet kaipasivat paikallisryhmien kokemusasiantuntijuuden lisäksi ammatillisesti ohjattua vanhempainvalmennusta.

Jäsenistön palautteen pohjalta pilotoitiin viiden kerran mittainen Diagnoosittomat-vanhempainvalmennus. Keväällä 2013 kokoontui Helsingissä seitsemän perheen ryhmä kouluikäisten vanhempia ja syksyllä Tampereella kuusi perhettä, joihin oli adoptoitu lapsi parin vuoden sisällä. Perheryhmien osallistujien palautteesta teetettiin tutkimus (Pilottiryhmiin osallistuneiden kokemuksia Diagnoosittomat-vanhempainvalmennuksesta, tutkimusraportti 2014). Lisäksi Helsingissä ja Tampereella järjestettiin viisi iltaa adoptio-odottajille. Sekä järjestäjien että osallistujien kokemuksen perusteella Diagnoosittomat-vanhempainvalmennus tarjoaa hyvän tilaisuuden jakaa perhetilanteeseen liittyviä kysymyksiä sekä puolison että muun vertaisryhmän kanssa.

Tällainen työskentelymuoto, jossa yhdistyy ammatillinen ohjaus ja vertaistuki koettiin erittäin toimivaksi ja vaikuttavaksi.

Vuonna 2014 keskityttiin Diagnoosittomat-nettikurssin ja muun tukimateriaalin tuottamiseen. Pääsiäisenä 2015 järjestetettiin leirimuotoinen Diagnoosittomat-vanhempainvalmennus Härmän kylpylässä. Diagnoosittomat -hankkeesta syntynyttä materiaalia ja ymmärrystä hyödynnetään yhä yhdistyksen arjen työssä.

Erityistarpeita, joille löytyy selkeämpi hoitopolku

Adoptiolapsia voidaan ajatella kaikkia jollain tavalla erityistarpeisina lapsina taustansa vuoksi. Erityistarpeisuudella, ”Special Needs”, viitataan moniin erilaisiin psyykkiseen tai fyysiseen terveyteen liittyviin asioihin.

Tällaisia ovat mm.

  • kehitysviiveet
  • liikuntarajoite
  • sydänongelmat
  • epämuodostumat
  • erilaiset näön tai  kuulon alentumat tai vammat
  • halkiot

Kuten perheeseen syntyneidenkin lasten kohdalla, joskus erilaiset oireet tai häiriöt ilmenevät vasta myöhemmin lapsen kasvaessa.

X