Ilmestynyt odottajan palstalla lehdessä Adoptioperheet 2/16, Teksti: Sami
Jääkaappimme ovessa oli ensimmäisen lapsemme odotusaikana pehmosydän, jossa oli monelle tuttu runo: Ennen kuin sait alkusi minä halusin sinut. Ennen kuin synnyit minä rakastin sinua. Ennen kuin olit ollut täällä tuntiakaan olin valmis kuolemaan puolestasi.
Runo kuulosti kauniilta, mutta sen syvempää merkitystä ei kyennyt täysin ymmärtämään, ennen kuin lapsen sai syliin ensimmäistä kertaa. Runon merkitys aukesi kyllä osittain jo silloin, kun saimme lapsiesityksen ja pari kuvaa sen mukana. ”Kyllä, tässä on meidän lapsemme”, totesimme ja päätimme vahvistaa päätöksemme Interpedialle seuraavana päivänä.
Adoptiovanhempana sitä kasvaa vanhemmaksi epätietoisuuden vallitessa. Tuleeko minusta isä tai äiti jo huomenna? Viikon päästä? Ensi jouluna vai juhannuksena? Miten rakkaus kasvaa ja kehittyy, kun ei oikeasti ole edes varmaa, tuleeko lapsen saannista mitään. Lähes kaikilla adoptiovanhemmilla on tarpeeksi takanaan lapsettomuuden tuskaa, jonka myötä on oppinut varovaiseksi sen suhteen, mitä uskaltaa toivoa. Tuon toivon haalistuminen ja realismi lapsen saamisen suhteen eivät ole otollisinta maaperää rakkauden kasvulle.
Kaikesta huolimatta rakkaus on todellakin ihmeellinen. Eeppiset mittasuhteet ylittävä kokemus kohdalleen osuessa. Rakkaus eri muodoissaan on hämmentävä kokemus ja lapsen kohdalla jotain niin kokonaisvaltaista, että sitä on mahdotonta kuvitella etukäteen. En tajunnut, miten ilahtuisin kotona vallitsevasta kaaoksesta tai miten pillastuisin nollasta sataan juurikin tuosta samasta kaaoksesta toisena päivänä. Tai se valtava onnen tunne, kun lapsi juoksee syliin ja sanoo rakastavansa. Tai se hetki, kun myös tyttö haluaa ajaa parran ja tuhrii naamansa isin partavaahdolla. Äiti saakin yllättäen nukkumakaverikseen kaksi partavaahdolta tuoksuvaa outoa otusta.
Nyt, toisen odotuksen äärellä, olen miettinyt miten rakkaus jakautuu lasten kesken. Vai jakautuuko se? Tuleeko sitä rakkautta vaan jostain lisää. Kuka tietää. Ainakin se muuttaa muotoaan perheen sisäisessä kokonaisuudessa. Samojen vanhempien huomiosta ja rakkaudesta kilpailee kohta kaksi lasta, toivottavasti. Asiahan ei miettimällä miksikään muutu mutta tärkeintä on, että ajatuksia syntyy. Ajatuksista jalostuu toivottavasti rakkauden juuret myös toiselle lapselle. Ja ne keinot, miten isänä tasapainottelen kahden kultamussukan huomionkipeyden välimaastossa.
Ennen kuin sait alkusi minä halusin sinut. Kyllä, päätös on tehty
Ennen kuin synnyit minä rakastin sinua. Kyllä, olet ajatuksissani, jotka ovat rakkauden kyllästämiä.
Ennen kuin olit ollut täällä tuntiakaan olin valmis kuolemaan puolestasi. Tämän käsitän enemmänkin kielikuvana, mutta kyllä, olen valmis tekemään kaikkeni, että pääset kotiin.
Live. Love. Laugh. Toinen sisustustekstiileistä tuttu sanarimpsu. Siinähän ne ovat, iloisen ja onnellisen elämän ainekset. Toki niitä tummempiakin sävyjä palettiin aina tulee, mutta rakkaus voittaa ne kaikki. Kun rakastaa, elää ja jaksaa nauraa useammin. Hyvää kesää!
Sami
