6 kysymystä jälki palvelusta

Jossain vaiheessa adoptoitu voi haluta tietää lisää. Silloin kannattaa olla yhteydessä palvelunantajaan ja pyytää jälkipalvelua.

Omien juurien pohtiminen vaatii aikaa, sillä asiaan liittyy monia näkökulmia ja isoja pohdittavia asioita. Siksi siinä ei kannata kiirehtiä. Kysyimme kaikilta kolmelta palvelunantajalta, Pelastakaa Lapset ry:ltä, Helsingin kaupungilta sekä Interpedialta, jälkipalveluista ja kokosimme vastaukset tiiviiksi paketiksi.

1. Minkä ikäisenä tai missä vaiheessa jälkipalveluun voi tulla?

Palvelunantajat toivottavat adoptoidut ja heidän vanhempansa ottamaan yhteyttä hyvin matalalla kynnyksellä, milloin tahansa.

Adoptiolaissa mainitaan 12 vuotta täyttäneen oikeus tietojen saantiin. Alaikäiselläkin adoptoidulla on oikeus omiin tietoihinsa, mutta sosiaalityöntekijän tulee huomioida, ettei annettava tieto ole lapselle haitallista. Täysi-ikäisellä on oikeus sensuroimattomaan tietoon.

Alle 18-vuotiaiden – mutta myös täysi-ikäisten – osalta toivotaan, että mukana olisi vanhempi tai luotettava tukihenkilö. Mikäli luovuttavaan maahan tehdään lisäselvityspyyntöjä, useimmissa ikärajoitus on 18 vuotta. Tarkoituksena on varmistua siitä, että nuori on riittävän kypsä käsittelemään adoptioon luovutukseen liittyviä asioita. Lastenkotivierailuille ei sen sijaan ole annettu ikärajoituksia.

Myös adoptiovanhemmilla on oikeus saada tietoa siihen saakka, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Joskus adoptiovanhempi on kiinnostuneempi lapsensa taustasta kuin lapsi itse. Myös adoptiovanhempi voi hakeutua jälkipalveluun pohtimaan adoptioon liittyviä kysymyksiä nimenomaan vanhemman näkökulmasta, esimerkiksi mikä on hyväksi juuri omalle lapselle ja kannattaako taustoja selvitellä ennen kuin lapsi on niistä itse kiinnostunut.

2. Miksi suosittelette taustan selvittelyä palvelunantajan kautta?

Yhteydenotto adoptioviranomaisten kautta kestää kauemmin, mutta silloin voidaan varmentaa mahdollisten sukulaisten henkilöllisyys toisin kuin somessa ja olla tukena koko selvitystyön ja mahdollisen yhteydenoton aikana. Monet yhteistyökontaktit jopa edellyttävät yhteydenottojen tulevan vain palvelunantajan kautta. Virallisen kanavan käyttäminen antaa myös biologisille sukulaisille tilaisuuden pohtia rauhassa yhteydenottoa ja sen mahdollisia seurauksia. Monella on tarve tietää, miten lapsi voi, mutta elämäntilanne voi olla vaikea. Repiikö yhteydenotto vanhoja haavoja auki? Myös biologiset vanhemmat tarvitsevat aikaa ja tukea näissä tilanteissa.

Entä adoptoitu, pystyykö hän käsittelemään biologisen vanhemman tai sukulaisen kohtaamista juuri nyt? Tuen tarve taustaselvittelyssä on tärkeää myös silloin, kun mitään ei löydy tai jos yhteydenotto torjutaan.

Itsenäisessä taustojen selvittelyssäkin on paljon hyviä puolia. Se ei maksa mitään, ja sitä voi tehdä omassa tahdissa. Esimerkiksi somessa lastenkodeista tai eri maista adoptoitujen omat ryhmät saattavat antaa hyvää vertaistukea, ja sieltä saattaa löytyä nuoria, jotka ovat olleet samassa lastenkodissa. Lastenkodissa vietetty aika on samalla tavalla osa adoptoidun historiaa kuin biologinen perhekin, ja jollekin saattaa riittää keskusteluyhteys samankaltaisia kokemuksia kokeneen kanssa.

Biologisten sukulaisten etsimistä somen kautta kannattaa kuitenkin harkita tarkoin. Somen kautta ei saa takeita siitä, että henkilö todella on se, joksi itseään kutsuu. Myös hyväksikäytön ja väärinymmärrysten mahdollisuus on olemassa. Taustojen selvittäminen ja mahdolliset yhteydenotot ovat turvallisempia kaikille osapuolille, kun palvelunantaja toimii välikätenä yhdessä ulkomaan viranomaisen kanssa.

3. Mitä jälkipalvelussa konkreettisesti tehdään?

Monelle riittää, että voi keskustella omasta taustastaan ja siihen liittyvistä asiakirjoista. Sosiaalityöntekijä tukee adoptoitua pohdinnoissa ja juurien tutkimisen herättämissä ajatuksissa. Palvelunantajilla on vaitiolovelvollisuus, joten taustaan ja asiakirjoihin liittyvistä henkilökohtaisista asioista voi keskustella vain toimistotapaamisissa, joissa voidaan varmistua asiakkaan henkilöllisyydestä.

Pääsääntöisesti arkistoissa ei ole mitään ylimääräistä tietoa sen lisäksi, mitä adoptiovanhemmille on luovutettu. Asiakirjoihin tutustumisen tarkoitus onkin enemmän antaa laajempaa näkökulmaa siihen, mitä adoptioon luovuttamisen taustalla voi olla, missä yhteiskunnallisissa olosuhteissa adoptio on tapahtunut ja mistä asiasta voi tiedustella lisää.

Palvelunantaja voi edetä ottamalla yhteyttä synnyinmaan adoptioviranomaisiin ja selvitellä mahdollisia lisätietoja taustasta tai biologisista sukulaisista. Joskus tietoa on enemmän, joskus vähemmän. Palvelunantajilla on kuitenkin valmiit viralliset yhteydet ja verkostot.

Jälkipalvelu voi olla myös avustamista juurimatkajärjestelyissä ja lastenkotivierailussa. Juurimatkat voivat olla yksilöllisiä omatoimimatkoja, jolloin palvelunantaja avustaa kohdemaan viranomaisten edellyttämien virallisten vierailulupien anomisessa ja tulkki- ja opaspalveluiden hankkimisessa sekä lastenkotivierailujen aikataulutuksesta. Joskus on hyvä keskustella ennen juurimatkaa ja käydä läpi siihen liittyviä ajatuksia ja tuntemuksia. Tapaaminen on mahdollinen myös juurimatkan jälkeen, jolloin voidaan käsitellä matkan aiheuttamia tuntemuksia.

4. Mitä toimistolla keskustelun jälkeen tapahtuu?

Joskus adoptoitu innostuu keskustelun seurauksena hakeutumaan vertaisryhmiin ja hänelle riittää taustansa tutustumisen lisäksi vertaistuki oman identiteettinsä vahvistamiseksi. Toisinaan adoptoitu lähtee keskustelun seurauksena etsimään juuriaan ja biologisia sukulaisiaan tai muutoin vain tutustumaan synnyinmaahansa, vaikka vierailemalla lastenkodissa tai sijaisperheessä.

5. Milloin on hyvä ajankohta vierailla syntymämaassa?

Se on yksilöllistä ja riippuu esimerkiksi siitä, miten kiinnostunut adoptoitu itse on juurimatkan toteuttamisesta, minkä ikäisenä hänet on adoptoitu, kuinka pitkään hän on ollut perheessä ja kuinka hyvin hän on kiinnittynyt adoptioperheeseensä. Ennen matkalle lähtöä lapsen tulisi tuntea olonsa perheessä turvalliseksi, voida hyvin ja tietää voivansa luottaa vanhempiinsa ja heidän tukeensa. Pelkkä lomamatka, tuoksut ja kieli voivat herättää pelottavia muistoja.

Juurimatkalle ei kannata lähteä akuuteissa kriisivaiheissa tai pahimmissa murrosiän kuohuissa. Juurimatkan tulisi olla aidosti adoptoidun oma toive, eikä sen toteuttamiseen tulisi painostaa. Apua ajoituksen pohdintaan saa esimerkiksi adoptioneuvonnan sosiaalityöntekijältä, adoptiokuraattorilta tai palvelunantajan jälkipalvelutyöntekijältä.

Juurimatkasuunnitelman voi tehdä yhdessä palvelunantajan kanssa. Lapsia luovuttavien maiden adoptioviranomaiset edellyttävät, että lastenkotivierailut järjestetään palvelunantajan kautta. Kannattaa olla monta kuukautta aiemmin yhteydessä, jotta voi varmistua, onko vierailu lastenkodissa ylipäätään mahdollinen. Yleensä ne ovat onnistuneet.

Viranomaiset haluavat myös varmistaa, että lapsen kannalta tärkeät hoitajat ovat paikalla ja että heillä on riittävästi aikaa. Lastenkotivierailuille voi mennä vain etukäteen sovittuna ajankohtana, jotta siellä asuvien lasten turvallisuus ja kotirauha on turvattuna.

Aina juurimatkalle ei haluta lähteä. Matka synnyinmaahan on aina vapaaehtoinen ja vain yksi tapa muodostaa identiteettiä.

Juurimatkan voi toteuttaa hyvin monella tapaa; esim. nähtävyyksiin ja kulttuuriin tutustuen tai vaikka nojatuolimatkana koti-Suomessa. Kaikkiin juurimatkoihin ei siis sisälly lastenkotivierailua.

6. Mitä jälkipalvelu maksaa?

Adoption jälkeinen neuvonta eli palvelunantajan sosiaalityöntekijän tarjoama keskusteluapu on asiakkaalle maksutonta, samoin omiin asiakirjoihin tutustuminen ja niiden tulkintaan liittyvä tuki ja ohjaus.

Varsinaiseksi juurien etsimiseksi miellettävä työ eli adoptoidun synnyinmaahan ja sen viranomaisille tehtävät yhteydenotot ja tiedustelut, juurimatkajärjestelyissä avustaminen tai juurimatkojen järjestäminen eli kansainvälisen adoptiopalvelunantajien kautta tehtävä työ, on maksullista. Siitä peritään kerran maksettava toimistomaksu 75 eur (vuoden 2017 hinta).

Tämän lisäksi kuluja saattaa aiheutua esimerkiksi asiakirjojen tilaamisesta, käännös- ja postikuluista, juurimatkan oppaan tai tulkin maksuista tai muista maakohtaisista kuluista. Myös juurimatkojen järjestetty ohjelma on yleensä maksullista.

Joissain maissa viranomaiset eivät hoida jälkipalvelutyötä, jolloin selvitystyötä tekee paikallinen ihminen tuntipalkalla. Silloin asiakkaan kanssa sovitaan aina ensin työhön käytettävä maksimityöaika ja samalla maksimihinta.

Kokemuksia jälkipalvelusta

”Näin jälkeenpäin ajatellen ei olisi kannattanut nuorempana etsiä omin päin verkon kautta syntymäsukua. Olisin säästynyt monelta surulta.”
– Aikuinen kansainvälisesti adoptoitu

”Juurien etsiminen on tärkeä vaihe haavojen parantumisessa. Adoptiolapset tietävät, että heidät on hylätty. Kun löytää omat juurensa, on helpompi hyväksyä oma elämäntarinansa. Samalla oppii hyväksymään sen, että biologiset vanhemmat ovat antaneet lapsensa adoptoitavaksi, jotta tällä olisi parempi elämä.”
– Asha Miró, Intiasta adoptoitu espanjalainen kirjailija

”Onneksi olin tietoinen oikeuksistani, koska sosiaalityöntekijä ei olisi näyttänyt minulle kaikkia minua koskevia papereitani. Niitä oli hänen mielestään liian paljon.”
– Kotimaasta adoptoitu aikuinen

”Otimme hyvissä ajoin yhteyttä palvelunantajaan. Viimeinen kuukausi ennen juurimatkaa oli tiivistä kirjeenvaihtoa, ja palvelunantaja oli suureksi avuksi juurimatkan järjestelyissä. Halusimme käydä lastenkodissa ja palvelunantajan kautta järjestyi lippuja paikallisiin kulkuneuvoihin, vierailu lastenkotiin ja tulkki. Kaikki meni todella hienosti, ja meille jäi hienot muistot perheenä!”
– Juurimatkalla käynyt perhe

”Lapsestamme ei ole olemassa mitään papereita eikä tietoja hänen taustastaan, joten syntymävanhemmista saamme tuskin koskaan tietää mitään. Olemme käyneet syntymämaassa lomalla.”
– Kouluikäisen adoptoidun äiti