Huomenna 9. joulukuuta 2023 on lähtö Etelä-Koreaan ”Overseas Korean Adoptees Gathering” -tapahtumaan Soulissa. Etelä-Koreasta adoptoituja kutsuttiin eri maista ja Suomeen kutsu tuli minulle. Vaikka minua ei ole adoptoitu Suomeen, olen täysin Suomen kansalainen ja asun Suomessa pysyvästi.
Loin suhteen Etelä-Koreaan 2000-luvulla. Muistan kuinka valmistauduin monta vuotta ensimmäiseen matkaani, paluun juurilleni. Ensimmäinen yhteys eteläkorealaiseen ihmiseen oli kaupungin virastossa Soulissa. Kaupungin viraston kotisivujen kautta tein etsintäkuulutuksen, kun halusin etsiä biologista äitiäni ja etsintämatka johti Daegun kaupunkiin.
Saattaa olla työlästä suunnitella ja toteuttaa matka yksin.
Ensimmäiseen matkaani Etelä-Koreaan verrattuna tämä matka on suunniteltu valmiiksi. Itse tarvitsi vain varata lentoliput ja täyttää lomakkeita sähköisesti. Tänä päivänä kansainvälisesti adoptoidut varmaan arvostavat valmiita matkapaketteja synnyinmaahan. Saattaa olla työlästä suunnitella ja toteuttaa matka yksin, jos haluaa saada enemmän irti maasta, maan historiasta ja kulttuurista.
En lähde matkaan suurella odotuksella, sillä olen tottunut vaatimattomaan elämään Suomessa. Olen isosti kiitollinen, että pääsen tällaiselle ikimuistoiselle matkalle, jonka Etelä-Korea järjestää suurella vaivannäöllä osoittaen hyvää tahtoa meille Etelä-Koreasta adoptoiduille ympäri maailmaa.
Olen isosti kiitollinen, että pääsen tällaiselle ikimuistoiselle matkalle.
Se historia, joka meissä kummittelee, saattaa vaikuttaa siihen, kuinka suhtaudumme asioihin. Minuun vaikuttaa varmaan paljon se, että adoptiomaa ei ole Suomi, mutta olen kasvanut kantasuomalaisessa perheessä ja saanut suomalaisen kotikasvatuksen. Siitä huolimatta suomalaisuuttani kyseenalaistetaan, mikä tuo loukatun tunteen.
Ihmiset joille olen kertonut matkasta, ovat suhtautuneet hyvin myönteisesti lähtööni tälle matkalle. He ovat iloisia puolestani ja se on valtava voimavara ja ilon tunne, jonka olen saanut ennen lähtöä.
