Julkaistu Adoptioperheet 2/23 -lehdessä
Päädyimme kotimaan adoptioon alkujaan haaveestamme saada aloittaa yhteinen taival mahdollisimman varhaisesta vaiheesta, ja kotimaan adoption kautta se oli todennäköisintä. Sama haave meillä on kuopuksenkin kohdalla. Ensimmäisellä kerralla muistan puhelun tultua harmitelleeni sitä, etten rohjennut tehdä odotusaikana hankintoja. Alun suuret muutokset veivät energiaa niin paljon, ettei hankintojen tekeminen tuntunut siinä turbulenssissa hyvältä.
Vaikka muistan harmitukseni hankinnoista, kuopuksen kohdalla en osaa toimia toisin. Esikoiselta on jäänyt jotain tavaraa ja vaatetta varastoon, mutta myös lähtenyt surutta eteenpäin. Suuria hankintoja tuntuu jostain syystä vaikealta tehdä edeltä käsin. Toisinaan jään kuitenkin selaamaan vaunuosaston antia iltaisin. Jää nähtäväksi, tulevatko vaunut ennen vauvaa.
Olemme kuljettaneet perheellistymisemme tarinaa mukana lapsen vauva-ajoista saakka kuvien, kirjojen ja tarinoiden avulla. Lapsemme kuuntelee mielellään uudestaan ja uudestaan, miten ihanaa se olikaan, kun puhelu monen vuoden odotuksen jälkeen tuli, ja miten maailmamme ja sydämemme syöksähtivät järisyttävällä tavalla uusille raiteille. Olemme pyrkineet pitämään biologisia juuria luontevalla tavalla arjen puheissa mukana. Kyselyitä taustasta ei tule tuntemattomilta, mutta monenmoisia pohdintoja olemme kuulleet sukulaislasten taholta. Muun muassa on pohdittu, kuka lapsemme oikein on synnyttänyt, kun minä en ole sitä tehnyt. Onko se sitten ollut mieheni? On myös kysytty, onko kivaa olla adoptoitu. Yllättävät kysymykset mykistävät toisinaan itsenikin. Käymme toki tilanteiden nostamia ajatuksia
ja tunteita keskustellen läpi lapsemme kanssa, ja pyrimme kyselevällekin avaamaan asiaa sopivasti, oman lapsemme rajat huomioiden. Aina se ei ole helppoa.
Olemme kokeneet vertaistuen todella tärkeäksi matkan varrella. Hakeutuminen tapaamisiin ja osallistuminen tapaamisten järjestämiseen ovat mahdollistaneet vertaistuen saannin ja annin. On ihanaa, kun jo puolesta sanasta tulee ymmärretyksi omasta perheellistymisen muodosta. Sama kosketuspinta monelle kokemukselle on kallisarvoista saada jakaa, niin vanhemman kuin lapsenkin. Koen tärkeäksi, että kotimaan adoptiota pidetään esillä, tiedon ja ymmärryksen lisäämiseksi.
-Sointu
Sointu odottaa toista lastaan kotimaan adoption kautta.
Muihin kotimaan ja kv-odottajien kirjoituksiin
Mietitkö, miten kertoa lapselle hänen kehitystasoonsa sopivalla tavalla adoptiosta? Tutustu juttusarjaamme!
- Adoptiosta puhuminen kotimaan adoptioperheissä 1/4 – Askelmerkkejä avoimuuteen, 03/2013 (PDF aukeaa omaan ikkunaan)
- Adoptiosta puhuminen kotimaan adoptioperheissä 2/4 – Löytöretkellä leikki-ikäisen kanssa, 04/2013 (PDF aukeaa omaan ikkunaan)
- Adoptiosta puhuminen kotimaan adoptioperheissä 3/4 – Hyväksyntää ja oivalluksia, 01/2014 (PDF aukeaa omaan ikkunaan)
- Adoptiosta puhuminen kotimaan adoptioperheissä 4/4 – Teini tarvitsee tukea, 02/2014 (PDF aukeaa omaan ikkunaan)
