Juttu on ilmestynyt lehdessä Adoptioperheet 1/17. Teksti: Veera Adolfsen
Samaa sukupuolta olevat suomalaiset avioparit voivat nyt mennä adoptioneuvontaan ja adoptoida muutenkin kuin perheen sisäisesti – ainakin periaatteessa.
Tasa-arvoinen avioliittolaki tuli voimaan Suomessa ensimmäinen maaliskuuta. Samaa sukupuolta olevilla aviopareilla on nyt myös oikeus adoptioneuvontaan. Kaikilla adoptioluvan saaneilla pareilla on myös sukupuolesta riippumatta oikeus tulla harkituiksi adoptiovanhempina.
Jaana ja Minna jonottavat parhaillaan adoptioneuvontaan yhtenä ensimmäisistä sateenkaaripareista Suomessa. Pari on haaveillut lapsesta vuosia, ja lasta yritettiin ensin hedelmöityshoitojen avulla. Jaana, joka aloitti lapsettomuushoidot jo ennen Minnan tapaamista, laskee käyneensä hedelmöityshoidoissa yhteensä 14 vuoden ajan.
”Voisi kuvitella, että naisparin on helppoa saada lapsi, mutta me osoittauduimme molemmat tällaisiksi hankaliksi tapauksiksi”, Minna hymähtää.
Ajatus adoptiosta tuli alunperin tutulta naisparilta, joka pohti myös adoption mahdollisuutta. Tasa-arvoinen avioliittolaki oli hyväksytty, ja vähitellen alkoi näyttää siltä, että laki ja myös adoptio-oikeus tulisivat voimaan. Kymmenen vuotta yhdessä olleet Jaana ja Minna alkoivat selvittää adoptioprosessin kulkua eri järjestöjen kautta.
”Olisimme halunneet adoptioneuvontaan jo viime vuonna. Adoptioneuvonnan antaja kuitenkin sanoi, että rekisteröity parisuhde rinnastetaan avoliittoon eikä avopareille anneta adoptioneuvontaa. Se oli kyllä pieni järkytys, koska rekisteröity parisuhde rinnastetaan muuten kaikkialla avioliittoon”, Jaana muistelee.
”Samaa sukupuolta olevilla pariskunnilla on lähes kaikkialla heikommat mahdollisuudet saada sijoitettu lapsi tai adoptiolapsi.”
Heikommat mahdollisuudet
Sateenkaariperheet ry:n ja Setan keräämässä adoptiotietopaketissa ennakoidaan, että adoptio saattaa jäädä ainakin toistaiseksi samaa sukupuolta oleville pareille harvinaiseksi tavaksi saada lapsi. Perusteena ovat tilastot maista, joissa lainsäädäntö on ollut yhdenvertainen jo pidempään. Samaa sukupuolta olevilla pariskunnilla on lähes kaikkialla heikommat mahdollisuudet saada sijoitettu lapsi tai adoptiolapsi.
”Adoptio- ja sijoitusprosessiin liittyy paljon eri ammattilaisia, joilla ei usein ole mitään kokemusta samaa sukupuolta olevien vanhempien perheistä. Syrjintä ei välttämättä ole tahallista. Riittää, että yksi ammattilainen kokee epämukavaksi ehdottaa biologiselle vanhemmalle lapsen sijoittamista samaa sukupuolta olevalle parille”, Sateenkaariperheet ry:n toiminnanjohtaja Juha Jämsä arvioi.
Kansainvälisen adoption palvelunantajilla on kumppaneita maissa, joiden oma lainsäädäntö ei suoraan kiellä luovuttamasta lasta samaa sukupuolta olevalle parille. Palvelunantajien nykyisten kumppanien linjaukset asiasta eivät kuitenkaan ole tiettävästi selvillä, eivätkä palvelunantajat ole aktiivisesti lähteneet etsimään sellaisia kumppaneita, joiden toiminnoissa samaa sukupuolta oleva pari olisi tasa-arvoisessa asemassa.
Jaana ja Minna ovat pohtineet erilaisia vaihtoehtoja siihen, miten he voisivat elää lapsiperheessä tai olla muulla tavoin merkityksellisiä lapsille. Sijaisvanhemmuus ei tunnu heidän tilanteeseensa sopivalta ratkaisulta. Sen sijaan Jaana ja Minna nauttivat tukiperheensä lapsista, jotka viettävät heidän luonaan yhden viikonlopun kuukaudessa ja jotka ”vievät museoihin, kirjastoon ja luontoon”
Kotimaan adoption onnistuminen on Jaanan ja Minnan tapauksessa epätodennäköistä. Suomessa adoptioon tulevia lapsia on hakijoihin nähden erittäin vähän, ja lapset ovat yleensä vauvaikäisiä. Minna on 47-vuotias, kun adoptiolain mukaan ikäero vanhemman ja lapsen välillä saa olla korkeintaan 45 vuotta.
”Olemme valmiita laittamaan paperit sinne, mistä lapsen saaminen voisi olla mahdollista. Tällä hetkellä on aika usvainen tilanne, mutta jospa se siitä”, Minna kiteyttää.
