Oppilas on omassa luokassa ja ryhmässä, eikä itse kiinnitä huomiota, jos opettaja selittää asian hänelle hieman eri tavalla tai antaa eri tehtävän, koska samoin tapahtuu muillekin oppilaille osana tavallista koulunkäyntiä. Yleisessä tuessa keskustelua käydään yleensä oman opettajan, oppilaan ja vanhempien välillä ja sovitaan matalalla kynnyksellä, miten huomattuja asioita voisi helpottaa. Joskus oppilas tarvitsee enemmän ja säännöllisempää tukea. Tehostetussa ja erityisessä tuessa opettajan ja mahdollisesti muiden koulun ammattilaisten täytyy tuottaa kirjallinen arvio tilanteesta. Oppilas ja vanhemmat osallistuvat myös näihin keskusteluihin.
Tukea ei voi rajata vain opiskeltaviin asioihin tai oppitunteihin, eikä se voi olla sidottu määrärahoihin, vaan kunnalla on lakisääteinen velvollisuus järjestää oppilaan tarpeita vastaavaa tukea. Lapsen tuen tarpeeseen vaikuttaa luokan ja koko koulunkin toiminnan järjestäminen. Siksi erot lapsen tuen järjestämisessä eivät vielä kerro siitä, että lapsen oikeudet eivät toteutuisi yhdenvertaisesti. Eroja koulujen välillä kuitenkin on. Valitettavan usein Airaksinen kuulee neuvontapuheluissa, että vaikka kirjauksia on tehty ja tukitoimista sovittu, ne eivät käytännössä toteudu edes kuukausiin. Joskus tilanne on saattanut parantua koulua vaihtamalla.
Vanhemman kannattaa osallistua
Airaksinen suosittelee vanhemmille aloitteellisuutta. Palavereja voi ehdottaa itse ja kirjata tarkkaan, mikä on palaverin aihe, esimerkiksi kotona ilmenevät haasteet. Kotona pitää tietää myös työnjaosta: mikä hoituu koululla ja mitä toivotaan tehtävän kotona lapsen tueksi. ”Vanhempi voi tässä olla ammattilaisen apuna ja kertoa, miten kotona sujuu. Esimerkiksi tukiopetus ei sovi kaikille lapsille, sillä ne ovat lisätyötä, jota lapsi ei välttämättä jaksa”, Airaksinen sanoo. Erityisesti alempien luokkien oppilaille opettaja voi olla hyvin vahva auktoriteetti, jolle ei uskalleta kertoa asioita. Vanhempi voi näissä keskusteluissa olla lapsen tukena, rohkaista kertomaan omasta kokemuksesta ja tehdä tilaa lapsen äänelle. Monet lapset, erityisesti tytöt, ’maskaavat’ eli peittelevät vointiaan tai oireitaan luokassa.
Heillä saattaa olla todella paha olo luokassa, mutta se ei näy opettajalle. Oppilas voi olla hiljainen luokassa, tehdä tehtävät mukisematta, ja romahtaa sitten kotona. ”On luonnollista, että lapsi on kotona erilainen kuin koulussa, kotona pitääkin saada olla oma itsensä. Mutta opettajan on otettava vakavasti vanhemman huoli lapsesta”, sanoo Airaksinen. ”Ei ole väliä, onko taustalla nepsy, autismi tai trauma. Jos lapsi esimerkiksi käyttäytyy kotona aggressiivisesti, on itkuinen tai kirjat ovat täynnä sotkua, apua pitää saada.”
Ei yllätyksiä
Airaksisen mukaan on veteen piirretty viiva, ollaanko yleisen, tehostetun vai erityisen tuen piirissä. Vanhempien ei siis tarvitse pelästyä siirtymistä toiselle portaalle. Se on opetuksen järjestäjän tapa perustella resurssien lisäämistä, mutta lapsen kannalta on olennaista saada juuri hänelle sopivia tukitoimia. Mikäli tukitoimien suunnittelemiseksi tarvitaan moniammatillista työryhmää, vanhemmilla on oikeus vaikuttaa sen kokoonpanoon.
Koululla on yleensä omia vakiintuneita ammattilaisia, mutta lisäksi vanhempi voi pyytää tuekseen jonkun itse ehdottamansa henkilön. Jos tuen syy liittyy terveydentilaan, siihen tarvitaan ammattilaisen selvitys. Kun seurataan tilannetta ja muutetaan tukitoimia tarvittaessa, saadaan kullekin lapselle juuri hänelle sopivaa tukea oppimiseen. Tukitoimet voivat tarkoittaa esim. säännöllistä tukiopetusta, avustajaa, kuraattorin ja erityisopettajan tukea tai lyhennettyä koulupäivää. Oppilasta pitää ehdottomasti aina valmistella mahdollisiin muutoksiin hänen opetuksessaan. Jos lapsi vaihtaa ryhmää tai hän saa uuden opettajan, on vanhempienkin hyvä tietää ajoissa. ”Lapselle ei saa jäädä kuvaa, että opettaja ei hyväksynyt minua tai että tein jotain vääriin, ja siksi vaihdan toiseen paikkaan”, Airaksinen selittää.
Opettajalta voi pyytää pedagogista arviota niistä oppiaineista, joissa on haasteita, ja ehdotuksia, mitä lapsen kanssa voisi tehdä. Tehostettu tuki edellyttää tätä asiakirjaa, ja sen tuottaminen kuuluu opettajan virkatehtäviin. ”Joku on hyvä kirjoittamaan tarinoita, toinen selviää matematiikan soveltavissa tehtävissä ja ongelmanratkaisussa. Yksi tietää kaiken muurahaiskarhuista, tämä lapsi soittelee tai laulaa joka välitunnilla”, Airaksinen luettelee. ”Niin tärkeitä kuin hyvät kaveritaidot ovatkin, ne eivät ole pedagogisia taitoja.” Jos oppilas tarvitsee säännöllisempää tukea, eli tehostettua tukea yleisen sijaan, on hyvä miettiä myös tavoitteita. Airaksisen mukaan meillä kaikilla on omat vahvuutemme.
Tehostetussa tuessa ei kannata välttämättä tavoitella ysin tai kympin arvosanoja. Silloin voidaan keskittyä vaikka perusasioihin, kokeissakin. ”Meillä kaikilla on oma tasomme, ja joku ei vain yletä siihen kymppiin, vaikka tekisi kuinka paljon töitä. Se on silloin turhaa työtä.”
Vinkkejä tuen hakemiseen
- Tutustu rehtoriin, koulupsykologiin, erityisopettajaan ja kuraattoriin. Kerro heille lapsestasi ajoissa. Yhteistyöpalaveria kannattaa pyytää heti kouluvuoden alussa.
- Adoptiolaki velvoittaa adoptioneuvonnanantajaa tarjoamaan neuvontaa, apua ja tukea tarvittavassa laajuudessa myös adoption vahvistamisen jälkeen. Sosiaali- tai perhe- työntekijä voi tulla perheen avuksi osaksi moniammatillista tiimiä.
- Pidä lapsen puolia! Kukaan ei tunne lastasi niin hyvin kuin sinä. Jos epäilet, ettei kaikki ole aivan kohdallaan, ota opettajaan tai kouluun yhteyttä välittömästi.
- Mikäli oma lapsi saa tehostettua tai erityistä tukea, pyydä pedagogisten asiakirjojen tarkistusta riittävän usein, tavoitteena vaikka parin kuukauden välein.
- Pyydä ammattilaisia käyttämään ymmärrettävää kieltä ja selvittämään, mikä on huoltajien rooli ja mikä koulun sovituissa tukitoimissa.
- Mikäli lapsesi ei saa mielestäsi riittäviä tukitoimia koulussa, voit edetä asiassa näin: oma opettaja – koulun rehtori – rehtorin esihenkilö – tee itse hakemus kunnalle tehostetusta tai erityisestä tuesta – järeimpänä toimenpiteenä kantelu aluehallintovirastolle tai eduskunnan oikeusasiamiehelle.
Kolmiportainen tuki
YLEINEN TUKI on erilaisia yksittäisiä tai lyhytkestoisia toimia, joita jokainen oppilas tarvitsee jossain kohtaa. Yleinen tuki ei edellytä erityisiä tutkimuksia tai päätöksiä. Yleisen tuen muotoja voivat olla esimerkiksi eriyttäminen (muun muassa oppisisältöjen tai opetusmenetelmien muokkaamista, lisäajan antamista kokeessa tai kotitehtävissä, sekä erilaisia apuvälineitä), osa-aikainen erityisopetus (osa jonkin oppiaineen tunneista opiskellaan erityisopettajan johdolla) tai tukiopetus (lisäopetusta, jota tarjotaan tilapäisesti).
TEHOSTETTU TUKI on säännöllistä ja pitkäkestoista, usein useammasta tukimuodosta koostuvaa. Päätöksen tehostetusta tuesta tekee yleensä oppilashuoltoryhmä. Tehostettua tukea saavat oppilaat opiskelevat yleisopetuksen kotiluokassa tai -ryhmässä. He opiskelevat samoja yleisiä oppisisältöjä kuin muukin ikäryhmä, mutta tavoitteita voidaan painottaa. Tehostetun tuen tarvetta tulee tarkastella säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa.
ERITYINEN TUKI on erityisopetusta joko omaan luokkaan integroituna, pienryhmässä tai yksilöllistettyjä oppimääriä, joskus myös vapauttamista jostain oppiaineesta. Erityinen tuki edellyttää pedagogisen selvityksen tekemistä. Oppilas ja huoltajat osallistuvat keskusteluun, lisäksi mukana on moniammatillinen työryhmä kartoittamassa oppilaan tuen tarvetta ja kokonaistilannetta. Usein hankitaan lisätietoja myös koulupsykologilta tai lääkärin lausunto oppilaan tilanteesta. Pedagogisessa selvityksessä perustellaan, tarvitseeko oppilas yksilöllistettyä oppimäärää yhdessä tai useammassa oppiaineessa. Joskus pedagogisen selvityksen tuloksena todetaan, ettei erityistä tukea tarvita. Erityisen tuen myöntämisestä tehdään hallintopäätös, josta voi myös valittaa. Erityisen tuen tarpeellisuutta tulee säännöllisesti (tai oppilaan tilanteen muuttuessa) tarkistaa. Oppilaalle kuuluu laatia myös henkilökohtainen oppimissuunnitelma, HOJKS.
Aiheeseen liittyvä webinaari 10.9: Oppimisen tuen tarve ja toteutus koulussa
