Terveystietolomakkeen täyttäminen on ollut tähän mennessä henkisesti kovin paikka adoptioprosessissamme. Sinä aikana piti tosissaan pohtia, mitä merkitsee terveys – sekä oma että tulevan lapsen. Biologisen lapsen kohdalla näitä valintoja ei voi eikä tarvitse tehdä. Onneksi mielessä olivat lääkäriluentoa pitäneen kokeneen lastenlääkärin sanat: ”Miettikää rehellisesti, minkälaisten asioiden kanssa pärjäisitte ja minkälaisten ette.” Joihinkin kohtiin laitoimme ruksin, että tätä emme hyväksy. Monessa muussa rasti tuli hyväksymme-ruutuun.
Suomen terveydenhuolto on maailman huippua. Moni asia on kyllä korjattavissa ja monen sairauden kanssa voi elää hyvää elämää. Tiedämme sen kokemuksesta; Jaakko on syntynyt huuli- ja suulakihalkion kanssa. Kun lomake oli täytetty, päällimmäinen tunne oli helpotus.
Mielen terveys on elinvoimaa
Kun puhutaan terveydestä, ajatus kulkee helposti fyysiseen terveyteen. Terveystietolomakkeessakin kysyttiin erityisesti kehon sairauksista. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus, joka muodostuu kehosta ja mielestä. Kun niistä toinen voi hyvin, toinenkin voi paremmin.
Adoptioprosessi kestää lyhimmilläänkin vuosia, ja lopputulos on epävarma. Aina ei jaksaisi odottaa. Toive lapsen saapumisesta on kova, ja välillä voi tulla takapakkeja. Ehkä hakemusta pitää täydentää, tai ehkä se juuttuu kohdemaassa koneiston rattaisiin. Näihin asioihin ei aina voi vaikuttaa, mutta omaan suhtautumiseensa voi. Meille terveys onkin enemmän kuin vain sairauden puuttumista. Se on elinvoimaisuutta.
Olemme jo nyt pyrkineet iloitsemaan pienistäkin asioista, jotta myös meneillään oleva odotus olisi antoisaa aikaa. Kun saimme tiedon hakemuksemme hyväksynnästä kohdemaa Kolumbiassa, kohotimme maljan. Iloitsemme myös, kun läheiset seuraavat kanssamme adoptioprosessin etenemistä.
Terve elämä on enemmän yhteisiä elinvuosia
Omasta mielestä huolta pitäminen on meistä tärkeää. Adoptioprosessissa ei ole pinnalla vain lapsen terveys vaan myös oma. Ikäeroa meidän ja tulevan lapsen välillä on väkisinkin paljon. Olemme yli nelikymppisiä. Mitä parempaa huolta pidämme itsestämme nyt, sitä todennäköisemmin terveitä yhteisiä vuosia lapsen kanssa on jäljellä enemmän. Terveelliset elämäntavat ovat tulleet adoptioprosessin aikana entistäkin tärkeämmiksi. Siksi haluamme syödä terveellisesti, liikkua paljon ja nauraa – paitsi keskenämme, myös perheen ja ystävien kanssa.
Ilo pitää muistaa myös silloin, kun lapsi on viimein perheessä. Sanotaan, että kaikki adoptiolapset ovat jo taustansa vuoksi erityislapsia. Adoptioperheessä asiat eivät varmasti mene aina kuin Strömsössä.
Tue ja kannattele
Valmennuskurssilla saimme meitä puhuttelevan neuvon, joka sopii mielestämme erinomaisesti kaikille adoptiovanhemmille: tue ja kannattele.
Lapsen tausta ja sen erityispiirteet ovat osa häntä itseään. Hyvä elämä ei kaadu siihen, jos häneltä puuttuu raaja tai jos hänen kuulonsa on huono. Voimme vain yrittää valmistautua parhaamme mukaan ja olla sitten apuna, tukena ja läsnä, kun sitä tarvitaan. Ja tietää, mistä apua saa lisää, kun sitä tarvitsee.
Adoptioprosessissa pitää joka tapauksessa olla valmis kohtaamaan sellaista, mitä ei osaa odottaa. Jos lapsi oppii hyväksymään ja arvostamaan itseään sellaisena kuin on, olemme päässeet jo pitkälle.
Vaikka tulevasta ei voi tietää, optimisteina meidän on helppo luottaa siihen, että lopulta kaikki käy parhain päin.
– Helena ja Jaakko
P.S. Tämä teksti on kirjoitettu kehräävä kissa sylissä. Se jos jokin tuo iloa elämään ja ylläpitää osaltaan hyvää mielenterveyttä.
—————————————————————–
Helena ja Jaakko odottavat ensimmäistä lastaan kansainvälisen adoption kautta. He vuorottelevat lehtemme kolumnistina toisen odottajan kanssa. Täältä pääset lukemaan muita kotimaan ja kv-odottajien kirjoituksia
Jos haluat tietää lisää adoptioprosessista, klikkaa sivuillemme adoptiopolku , juuri odottajille sopivia sisältöjä ja tapahtumia löydät sivultamme Adoptio-odottajille!
