Juttu on ilmestynyt lehdessä Adoptioperheet 4/23. Teksti: Päivi Suutari
Samoin kuin Etelä-Koreassa myös Suomessa sodat ja jälleenrakennusaika vaikuttivat muiden syiden ohella siihen, että lapsia luovutettiin ulkomaille adoptoitavaksi. Millaiset mahdollisuudet Suomesta ulkomaille adoptoiduilla on saada tietoa taustastaan?
Kiinnostus henkilökohtaisten tapahtumien selvittämiseen saattaa herätä vasta myöhään. Haagin sopimuksen pohjalta laaditussa Guide to Good Practice -käsikirjassa mainitaan esimerkkeinä biologinen äiti, joka etsi lastaan 89-vuotiaana, sekä 96-vuotias adoptoitu, joka halusi saada syntymä- todistuksensa. Tiedon tarve ei katkea edes adoption osapuolten kuolemaan, sillä myös seuraavat sukupolvet voivat haluta löytää juurensa tai adoptioon annetun sukulaisensa jälkeläisiä. Tässä juuriaan etsivien kasvavassa joukossa on myös heitä, jotka on adoptoitu Suomesta ulkomaille vuosikymmeniä sitten.
Huonosti tunnettu aihe
Tarkkoja lukuja Suomesta ulkomaille adoptoitujen lasten määrästä ei ole olemassa, mutta kyse on useista tuhansista lapsista. Arviolta 7000 sotalapseksi Ruotsiin lähetettyä lasta jäi maahan pysyvästi adoption kautta. Joitakin satoja adoptoitiin sotien myötä Tanskaan. Sotavuosien jälkeen lapsia adoptoitiin ulkomaille biologisen äidin kotikunnan ja Pelastakaa Lapset ry:n avustuksella. Adoptioita hoidettiin myös itsenäisesti muun muassa lehti-ilmoittelulla. Biologiset vanhemmat päätyivät kansainväliseen adoptioon lähinnä siksi, että kotimaassa ei ollut tarjolla riittävästi adoptioperheitä. Moni lapsista oli syntynyt avioliiton ulkopuolella. Lastensuojelun tutkimukseen erikoistunut Tampereen yliopiston sosiaalityön professori Tarja Pösö kokosi tutkimuksessaan vuonna 2008 muistoja Pelastakaa Lapset ry:n sosiaalityöntekijöiltä, jotka olivat hoitaneet suomalaislasten adoptioita ulkomaille 1950-luvun puolivälistä 1970-luvun alkuun. Tutkimus on tärkeä, koska aihetta tunnetaan Suomessa huonosti. Pösön tutkimusaineistosta nousee esiin myös ulkomaisten adoptiovanhempien motiiveja suomalaislapsen adoptioon. Kaikissa tapauksissa Suomi ei ollut aivan vieras maa, sillä osalla adoptiovanhemmista oli omia juuria Suomessa. Jopa rakkaus Sibeliuksen musiikkiin mainittiin erään adoption maavalinnan motiivina. Kaikkiaan Pelastakaa Lapset ry:n kautta ulkomaille adoptoitavien lasten määrä vuosina 1960–1976 oli 153–169. Luku vaihtelee eri tilastoissa. Kansainväliset vieraslapsiadoptiot Suomesta ulkomaille loppuivat 1970-luvun puolivälin jälkeen. Tarve kansainväliseen adoptioon hiipui yhteiskunnallisten muutosten myötä. Yksinhuoltajaperheitä koskevat sosiaalipoliittiset etuudet ja tuet alkoivat kohentua, ja päiväkodeissa alettiin tarjota myös kokopäivähoitoa. Uusi aborttilaki otti huomioon myös sosiaaliset perusteet. Lisäksi yksinhuoltajiin kohdistunut stigma alkoi vähitellen murentua.
Löytyykö juuret?
Koska ulkomaille adoptoituja suomalaisia on tuhansia, oletettavasti myös tarvetta juurien selvittämiseen on runsaasti. Tiedon saaminen virallisia reittejä pitkin voi olla haastavaa, ja siksi jotkut ovat etsineet biologisia vanhempiaan muuta kautta. Esimerkiksi Tanskassa Kadonneen jäljillä -ohjelmassa on löydetty aikuiselle adoptoidulle biologinen äiti Suomesta. Sosiaali- ja terveysministeriöstä saadun tiedon mukaan ei ole olemassa tahoa, josta ulkomaille adoptoitujen lasten tietoja olisi saatavissa keskitetysti. Juurien etsintä tulisi siten aloittaa adoption hoitaneen kunnan sosiaalitoimesta tai Pelastakaa Lapsen ry:stä, joka on toistaiseksi saanut vain vähäisessä määrin ulkomaille adoptoitujen yhteydenottoja. Itsenäisesti toteutetuista adoptioista tietoja ei löydy virallisia reittejä. Jos adoptiovanhempi ei ole kertonut asiasta lapselleen tai antanut hänelle dokumentaatiota, voi suomalaisjuurisen adoptoidun olla vaikea löytää juurilleen. Ehkä Suomessakin olisi syytä järjestää kokoontuminen ulkomaille adoptoiduille aikuisille ja heidän jälkeläisilleen. Pystyisimme tarjoamaan osallistujille ainakin vertaistukea ja suomalaisen juuri-identiteetin vahvistamista. Niitä samoja asioita, joita Mirjam kertoo saaneensa omalla juurimatkallaan Etelä-Koreaan.
