Kategoria Artikkelit

Juttu on ilmestynyt lehdessä Adoptioperheet 1/14. Teksti: Antti Matikainen

Digitaalinen pelaaminen kehittää kognitiivisia, motorisia ja sosiaalisia taitoja. Toisaalta pelien väkivalta ja koukuttavuus huolestuttaa. Kuinka hallita pelaamista niin, että se ei saa liikaa valtaa lapsen elämässä?

Digitaalisesta pelaamisesta on tullut merkittävä osa nuorten elämää ja nuorisokulttuuria. Tampereen Yliopiston Pelaajabarometrin mukaan 95 prosenttia 10–19-vuotiaista pelaa digitaalisia pelejä ainakin kerran kuukaudessa. Angry Birds on yhtä merkittävä brändi kuin Disneyn hahmot kymmenen vuotta sitten.

Digitaalinen pelaaminen on yhä harvemmin sidoksissa paikkaan tai aikaan. Konsoli- ja tietokonepelien rinnalle on tullut mobiilipelaaminen kännyköillä ja tableteilla.

Sosiaalinen media ja pelien verkko-ominaisuudet ovat muuttaneet pelaamisen sosiaaliseksi. Verkon yli pelataan toisia vastaan, tai pelien yhteyteen
muodostuu yhteisöjä, joissa keskustellaan ja jaetaan vinkkejä. Diginatiiveille mediavälitteinen vuorovaikutus on yhtä todellista kuin kasvokkain tapahtuva kohtaaminen.

Pelaaminen vaikuttaa vireystasoon

Lastenpsykologien mukaan pelaaminen vaikuttaa lasten vireystilaan ja vähentää liikuntaharrastuksia. Kun lapsi liikkuu vähemmän, hän ei pääse purkamaan aggressiivisuuttaan fyysisen tekemisen kautta.

Pelaaminen imaisee helposti mukaansa. Pitkäkestoisena se saattaa nostaa lapsen tai nuoren vireystilaa. Niillä adoptiolapsilla, joilla on varhaisesta traumataustasta johtuen haasteita vireystilojen säätelyssä, pelaaminen voi vaikeuttaa kierroksien laskua ennen nukkumaan menoa. Siksi lapsen pelaamista ja sen vaikutuksia tulisi seurata aktiivisesti.

Vanhempi voi myös itse tutustua lapsen pelimaailmaan. Esimerkiksi urheilu- ja autopeleissä on monia sellaisia, joista erityisesti isät pitävät.

Pelaamisesta voi kuitenkin tulla sosiaalisen vuorovaikutuksen korvike. Läksyihin, liikuntaan, perheen yhteisiin aterioihin ja keskusteluun käytettävä aika voi jäädä vähemmälle, jos pelaamista ei rajoiteta. Erityisesti fyysisen toiminnan tarve ja aggressiivisuus eivät purkaudu samalla tavalla virtuaalisen toiminnan kautta. Pojille tämä on erityisen tärkeää. Toimintapeli ei korvaa karhunpainia.

Kannattaakin huomioida, että monissa konsoleissa on mahdollisuus käyttöajan ohjelmointiin. Tämän avulla peli saadaan katkeamaan, kun säädetty aika saavutetaan. Myös kotitietokoneesta ja kännykästä voi löytää vastaavanlaiset asetukset.

Pelit ikätason mukaan

Pelit välittävät aina jonkinlaisen viestin todellisuudesta ja tekijöittensä arvomaailmasta.

Suomessa myytävissä peleissä on PEGI-luokituksen mukaiset merkinnät, jotka kertovat, mille ikäryhmälle sisältö soveltuu. Kyseessä ei siis ole luokitus, joka kertoisi vaikeudesta tai pelaamiseen tarvittavista taidoista. Esimerkiksi kun luokitus on 16, väkivalta tai seksuaalinen toiminta esitetään tavalla, joka näyttää samalta kuin tosielämässä. Vanhempien tulisi seurata, minkä ikäisille tarkoitettuja pelejä ostetaan tai pelataan, olivat lapset kotona tai kaveriensa luona.

Vanhempien tulisi olla myös perillä siitä, käydäänkö pelaamisen yhteydessä keskustelua, tai liittyykö peleihin jokin verkkoyhteisö. Kuten kaikessa verkossa tapahtuvassa yhteisöllisyydessä, on peliyhteisöissäkin omat ongelmansa. Niissä voi ilmetä epäterveitä ja vääristyneitä piirteitä, kuten epäasiallista kielenkäyttöä ja jopa uhkailua.

Pelit oppimisen apuna

Pelaamisella on todettu olevan myös positiivisia vaikutuksia. Se kehittää ongelmanratkaisukykyä, sosiaalisia taitoja ja motoriikkaa, kuten silmä–käsi-koordinaatiota.

Oppimisympäristöt, käyttöliittymät ja viihdepalvelut käyttävätkin enenevässä määrin peleistä tuttua logiikkaa ja vuorovaikutuksen muotoja.

Verkosta löytyy jo varsin kattavasti alaluokille suunnattua pelimuotoista oppimateriaalia. Hyviä Suomessa kehitettyjä pelejä ovat matematiikan alakoulun perustaitojen oppimiseen tarkoitettu www.10monkeys.com ja lukemisen harjoitteluun suunnattu ekapeli.fi. Myös vieraitten kielien opiskeluun on tarjolla lukemattomia sovelluksia.

Digitaalinen pelaaminen on tullut jäädäkseen ja se muuttaa lastemme kulttuuria ja tapoja. Moni vanhempi saattaa ihmetellä, minne hävisivät korttelikiekko ja naruhyppely, joita omassa lapsuudessa oli tapana harrastaa.

Pelaaminen on osa nuorisokulttuuria, johon vanhempien tulisi tutustua samalla tavalla kuin muihin lapsiinsa vaikuttaviin asioihin. Pelit tuovat ajanvietteen, palkitsemisen ja oppimisen mahdollisuuksia, mutta sisältävät myös omat ongelmansa ja haasteensa.

X