Odotuksen tuskakin lievenee, kun vertaisen kanssa saa pitkää odotuksen taivalta jakaa. Vertaisen tuki on niin verratonta, kun on joku, joka on kulkenut osittain samaa polkua ja kokemuksensa kautta kykenee näkemään samaa sydämen maisemaa.
Pohdinnat ja kokemukset juurista ja yhteydenpidosta, lautakuntaan kerätyt paperinivaskat ja jännittämiset, kelpaammeko vai emmekö kelpaa, selvittelemmekö lisää vai riittäisivätkö nämä todisteet? Lupien uusiminen, jälleen paperien keruu ja jännittämiset, mukavat tapaamiset sosiaalityöntekijän kanssa kuulumisten päivittämisineen, vuosien vieriminen odotuksen tilassa, loputon toivo ja usko, että hän, jota vuosia odotamme, saapuu juuri oikeaan aikaan.
Vastaavasti vihdoin puhelun tullessa vain vertainen voi kokemuksesta ymmärtää, miltä se tuntuu, kun maailma keikahtaa muutamassa minuutissa, ja mikään ei ole kuin ennen. Silloin ei enää tarvitse muistella piinallisimpia odotuksen vaiheita, kun pieni ihme on sylin lämmössä ja adoptio on vihdoin vahvistettu. Ilo ja liikutus suuresta elämänlahjasta saa mielen nöyräksi ja kiitolliseksi. Vahva mielikuva kantaa läpi odotuksen, ja sydämen tasolla kohdattujen ihmisten tuki.
Kohtaamiset ihmisten kanssa, joilla on kyky elää tässä hetkessä ja olla läsnä, antavat paljon elämän matkalla. On muistutettava itseäkin hektisen tuntuisessa ja ärsyketulvaisessa maailmassa olemaan läsnä ihmisille, joita itsekin saan lukuisia päivittäin kohdata. Vertaistukea ei voita mikään, oli se sitten mikä tahansa kokemus, joka toiseen vertaiseen yhdistää. Toivottavasti jokainen ihminen saisi elämässään kokea yhteenkuuluvuutta ja syvää sydänten yhteyttä, jossa oma voimaantuminen suurimmissa määrin tapahtuu.
Kohtaaminen
sydämestä sydämeen
saa silmäni säteilemään
suurta elämäniloa.
Ei tarvita sanoja,
vain halua ymmärtää.
Läsnäolosta huokuva lämpö
tuntuu matkojenkin päästä.
– Sointu
