adoptioprosessi
Turvallisesti kotona Suomessa
Helena ja Jaakko
On aika sanoa heippa. Odotuksemme on päättynyt onnellisesti: saimme toukokuussa lapsiesityksen ja kesäkuussa matkustimme Kolumbiaan hakemaan poikaamme kotiin. Uudenlaista perhe-elämää on kirjoitushetkellä eletty kotona kolmestaan (tai kun kissat lasketaan mukaan, viidestään) parin kuukauden ajan.
Adoptio-odottajille Adoptiovanhemmille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Turvallisuus
Ellen
Turvallisuuden tunne on inhimillinen ja jopa välttämätön perustarve. Turvallisuuden tunne – tai sen puute – voi korostua pitkässä ja epävarmuuden täyttämässä adoptioprosessissa. Siinä, missä odotukseen liittyy jännitystä, kutkutusta ja iloakin, on epävarmuus, pelko ja muut turvallisuuden tunnetta haastavat tunteet usein läsnä arjessa. Joskus turvallisuuden tunnetta täytyy etsiä sieltä, mistä sitä ei ensin ajattele löytyvän. Toisinaan sitä ei voi etsiä ja löytää, vaan se syntyy joidenkin asioiden seurauksena. Millaisia turvallisuuden tunteen lähteitä voisi tunnistaa adoptio-odotuksessa? Mistä kumpuaa turvallisuuden tunne tilanteessa, jossa niin moni asia on avoin ja epävarma?
Adoptio-odottajille Adoptiovanhemmille Artikkelit Kotimaan adoptio-odotus
Pelastakaa Lapset ei ota enää 2025 lähtien uusia kv-adoptiopalvelun asiakkaita
Adoptioperheet
Pelastakaa Lapset ry on tiedottanut, että järjestö ei tämän vuoden jälkeen ota vastaan uusia asiakkaita kansainväliseen adoptiopalveluunsa. Syyksi järjestö mainitsee adoptioiden merkittävän vähenemisen. Olemassa olevien ...
Uutiset
Matka oivaltamisen maailmaan
Helena ja Jaakko
Adoptioprosessissa saa oppia pitkin matkaa. Olimme hiljattain laivamatkalla Tukholmaan. Ravintolassa Helena sen totesi ääneen: viereisessä pöydässä väsynyt lapsi purki kiukkuaan, ja joskus se olisi ehkä häirinnyt. Kun adoptioprosessia on takana jo useampi vuosi, oma suhtautuminen tällaiseen tilanteeseen on muuttunut. Enää kiukku ei häirinnyt.
Adoptio-odottajille Kansainvälinen adoptio-odotus
Kymmenen vuotta odotustilassa
Ellen
Olen persoonaltani optimistinen. Muut kuvailevat minua usein iloiseksi. Näen ympärilläni mahdollisuuksia ja saatan täyttyä mielihyvän tunteesta, kun näen jotain kaunista. Tai kun lintulaudalle ilmestyy uusi lintulaji. Se tuntuu etenkin yläosassa kehoani kihelmöivältä, pirskahtelevaltakin. Suuni vetäytyy hymyyn. Vaikka byrokratia on harvoin erityisen kaunista, sekin voi näköjään saada aikaan vastaavia tunteita. Muistan kehon kihelmöineen helpotuksesta, onnesta, innosta ja jännityksestäkin, kun reilu vuosi sitten saimme luvan ”yhden alle 18-vuotiaan lapsen adoptioon”. Meille tulee lapsi!
Adoptio-odottajille Artikkelit Kotimaan adoptio-odotus
Uusi merkitys elämälle
Helena ja Jaakko
Ihminen on osa jotakin itseään suurempaa. Kun meistä toivottavasti tulee jossain vaiheessa adoption kautta vanhemmat, omat elämämme saavat aivan uudenlaisen merkityksen. Silloin kaikella, mitä teemme, on merkitys paitsi itsellemme ja toisillemme myös lapselle. Haluamme tarjota hänelle perheen, joka ei jätä häntä koskaan, ja kiintymyssuhteita, jotka säilyvät aina. Samalla alamme elää samanlaista perhe elämää kuin lapsiperheet kaikkialla. Olemme tärkeitä lapselle, ja hän on tärkeä meille. Hän tietämättään tuo perheeseemme sen viimeisen palan, joka siitä vielä puuttuu. Lapsen hymykin on merkityksellinen, koska siitä välittyy tunne vanhempaa kohtaan silloin, kun yhteistä kieltä ei vielä ole. Meistä tulee osa ikiaikaista jatkumoa, sukupolvien ketjua.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Lapsen oma tarina rakentuu alusta asti
Sointu, joka odottaa toista lastaan kotimaan adoption kautta.
Päädyimme kotimaan adoptioon alkujaan haaveestamme saada aloittaa yhteinen taival mahdollisimman varhaisesta vaiheesta, ja kotimaan adoption kautta se oli todennäköisintä. Sama haave meillä on kuopuksenkin kohdalla. Ensimmäisellä kerralla muistan puhelun tultua harmitelleeni sitä, etten rohjennut tehdä odotusaikana hankintoja. Alun suuret muutokset veivät energiaa niin paljon, ettei hankintojen tekeminen tuntunut siinä turbulenssissa hyvältä.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kotimaan adoptio-odotus
Lupa ja yhteys
Sointu odottaa toista lastaan, joka adoptoidaan kotimaasta.
Vuosi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, ja luvan uusiminen kolmatta kertaa on käsillä. Paperit on kerättynä ja turhautumiseen saakka on juostu lääkärintodistuksen perässä. Lääkärille oli käynyt inhimillinen erehdys, ja hän oli täyttänyt väärän lomakkeen. Uuteen lomakkeen taas olivat pituus ja paino jääneet kokonaan merkitsemättä! Konsultoiva lääkäri, jolle todistukset vielä menevät, ei tietenkään voinut hyväksyä puutteellista asiakirjaa. Jälleen lähti uusi todistus matkaan. Kovasti olisin toivonut paperimme ehtivän seuraavaan lautakunnan kokoukseen. Hieman epätoivoiselta näyttää. Toivon todella, ettei paperimme tarvitse täyttä lautakunnan kokoonpanoa, koska silloin lupamme ehtisi vanhentua. En tiedä mitä merkitsisi, jos lupamme vanhenisi ennen sen uusimista.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kotimaan adoptio-odotus
Pääkoppa kiittää, kun lasi on puoliksi täynnä
Helena ja Jaakko
Täytimme lapsen tausta- ja terveystietolomaketta. Tuntui yllättävän pahalta: miten pystyy valitsemaan, mitä tulevalta lapseltaan kelpuuttaa? Mitä kaikki lomakkeessa mainitut sairaudet edes oikein olivat?
Adoptio-odottajille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Rakkautemme siteillä, sydäntemme juurakoilla
Sointu odottaa toista lastaan kotimaan adoption kautta.
Kevään valo voitelee mieltä ihanasti. Virkistää ja hoitaa pimeästä ajasta väsynyttä kehoa ja mieltä.
Sain keventää mieltäni vuositapaamisessa sydämellisen sosiaalityöntekijämme kanssa. Huomasin, miten oloni keveni huomattavasti hänen suuren empatiakykynsä ja sensitiivisen läsnäolonsa vastaanottaessa adoptio-odotuksesta kertynyttä tunnekuormitustani. Toisen kiinnostunut ja empaattinen läsnäolo on mielenterveydelle parhainta rohtoa, jota toivoa saattaa. Tapaamisia odotusaikana soisi olevan enemmänkin.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kotimaan adoptio-odotus
