Adoptiovanhemmat voivat auttaa lasta tulemaan sinuiksi puuttuvien palasten kanssa.
”Haluamme nostaa esille tämän ryhmän tilanteen. On paljon adoptoituja, jotka eivät tiedä mitään biologisista vanhemmistaan, tai joilla on hyvin niukasti tietoja. Kuitenkin tästä ryhmästä puhutaan aika vähän”, sanoo hallinnoija Anna Guwert Adoptionscentrum-järjestöstä.
Etiopiassa ja Kiinassa on laitonta hylätä lapsi, joten biologisten vanhempien on usein ollut pakko salata henkilöllisyytensä. Myös muissa maissa lapsen taustatiedoissa voi olla puutteita. Varhaisissa adoptioissa tietoja jätettiin toisinaan pois lapsen suojelemiseksi ajan hengen mukaan.
”Biologinen äiti on voinut myös toivoa, että hänen henkilöllisyytensä pysyy salassa vaikean elämäntilanteen vuoksi. Hän on voinut kokea olevansa pakotettu luopumaan lapsestaan anonyymisti tai tekaistun henkilöllisyyden turvin. Sukulaisten tai yhteiskunnan paine on voinut olla suuri. Vain harvoissa tapauksissa puutteelliset tiedot johtuvat varsinaisen adoptioprosessin epäkohdista”, Guwert jatkaa.
Tällä hetkellä on harvinaista, että taustatiedot puuttuvat kokonaan Suomen kansainvälisissä adoptioissa. Adoptiot Etiopiaan keskeytettiin 12 vuotta sitten, ja Kiina on vastikään ilmoittanut lopettavansa kansainväliset adoptiot. Kiinasta on saapunut Suomeen muutama lapsi vielä tämän vuoden aikana.
Puuttuvan palasen kanssa oppii elämään
Adoptionscentrumin kanssa asioineet adoptoidut ovat kuvanneet taustatietojen puuttumista esimerkiksi siten, että itsessä on aukko, jota ei voi koskaan täyttää. ”Monilla adoptoiduilla voi olla samankaltaisia tunteita. Mutta jos tuntee taustansa, sukulaisiin voi yrittää ottaa yhteyttä, tai olla yrittämättä. Voi valita itselleen sopivan tavan toimia ja näin hieman ohjata omaa kohtaloaan. Kun tiedot puuttuvat, voi nousta voimattomuuden tai epätoivon tunteita”, Guwert sanoo.
Tuntematon tausta voi aiheuttaa eksistentiaalista surua. Tämä suru on sallittava, ilman että sitä verrataan vallitseviin olosuhteisiin. Voi tuntea surua, vaikka kaikki on juuri nyt hyvin. ”Jos lapsi osoittaa merkkejä surusta, sille tulee antaa tilaa. Vanhemman kannattaa korostaa, että biologisia vanhempia saa surra, vaikka heistä ei ole olemassa tietoja. Vanhempi voi auttaa lasta löytämään työkaluja tunteiden työstämiseen”, Guwert jatkaa.
Osa adoptoiduista voi tuntea häpeää ja ajatella, että on itse käytöksellään aiheuttanut sen, etteivät biologisista vanhemmista löydy tietoja. Vanhempien kannattaakin painottaa, ettei mikään ole lapsen syytä. ”Lapsi voi varttuessaan myös tuntea, että hän jää tavallaan välitilaan. Että hän ei ole kotonaan kotimaassaan eikä adoptiomaassa”.
”Adoptoidun pitää itse saada johtaa identiteettiinsä liittyvää prosessia.”
Identiteettiä voi vahvistaa ilman taustatietoja
Kun taustatiedot puuttuvat, muut identiteetin rakennuspalikat voivat Guwertin mukaan muodostua merkityksellisemmiksi. ”Kaikki tieto lapsen elämästä ennen adoptiota on erityisen tärkeää. Varhaisia muistoja voi vaalia, ja lapselle voi kertoa, millainen hän oli vauvana ja pienenä, jos tästä on tietoa. On kuitenkin hyvä muistaa, että aikaiset muistot voivat olla myös kivuliaita ja kaivata käsittelyä.” Lapsen varttuessa on hyvä keskustella adoptiomaan olosuhteista. Kun mahdollisia syitä adoptioon käydään läpi, on kuitenkin tärkeää esittää kaikki mahdollisuudet yhtä todennäköisinä, ettei johda lasta harhaan.
Oman tarinan aukkojen täyttäminen voi olla adoptoidulle tietoinen tai tiedostamaton selviytymisstrategia. ”Vanhemmat voivat myös yrittää liian aktiivisesti täyttää tarinan puuttuvia palasia. Jos he kertovat yhtä ja myöhemmin käy ilmi, ettei asia pidä paikkansa, voi syntyä ristiriitoja”, Guwert toteaa.
Dna-testien antamat tiedot etnisyydestä voivat olla arvokkaita, vaikka sukua ei löytyisikään. Adoptoidun on silti elettävä sen kanssa, että hän ei luultavasti koskaan tule saamaan yhteyttä biologisiin sukulaisiin, mutta taustatietojen puuttumisesta voi myös tulla osa identiteettiä. ”Minä olen tällainen, ja myös se puuttuva osa minun tarinastani on tärkeä”, selittää Guwert. Hän muistuttaa, että kaikkia adoptoituja eivät kiinnosta adoptiomaan asiat.
”Adoptoidun pitää itse saada johtaa identiteettiinsä liittyvää prosessia.”
Älkää antako toisten vähätellä
Kun taustatiedot puuttuvat, on erityisen tärkeää huomioida adoptoidun oikeus yksityisyyteen. Tarina kaupungintalon portaille jätetystä lapsesta, joka löytää vanhemmat adoption kautta voi ulkopuolisista vaikuttaa romanttiselta sadulta, jolla on onnellinen loppu. Tällainen ajattelu mitätöi mahdolliset negatiiviset tunteet. Adoptionscentrum-järjestön tietojen mukaan moni adoptoitu on törmännyt vähättelyyn. ”Älä sure asioita, joihin et voi vaikuttaa.
Helpottavaa ettet tiedä mitään, tieto voisi tehdä surulliseksi. Sinähän asut nyt Ruotsissa, ja olet jättänyt kaiken tuon taaksesi. Tällaisia vastauksia adoptoidut ovat muun muassa saaneet”, Guwert kertoo. Adoptoitu voi tuntea tarvetta selittää, miksi taustan tunteminen on tärkeää. ”Adoptoidulla ei pitäisi olla tarvetta puolustaa itselleen tärkeitä asioita. Hän tietää itse niiden merkityksen.” Muutokset ja vaikeammat jaksot herättävät pohdiskelemaan.
On tyypillistä, että adoptoidun ajatukset omasta taustasta vaihtelevat, ja että elämänmuutokset ja muut mullistukset voivat laukaista mietteet ja tuoda tunteet uudelleen pintaan. ”Uusi koulu, seurustelu, vanhemmuus, ero. Silloin tulee pohdittua omaa elämää ja identiteettiä”, Guwert listaa. Myös median uutiset ja sosiaalisen median sisältö voivat nostattaa tunteita. Ruotsin media on viime vuosina täyttynyt uutisista, joissa käsitellään kansainväliseen adoptioon liittyviä epäkohtia.
Niiden selvittäminen tuntuu useimmista adoptoiduista tärkeältä, mutta jos tausta on tuntematon, uutiset voivat aiheuttaa ristiriitaisia ajatuksia. ”Mediamyllytys voi vaikuttaa adoptoituun ja adoptioperheeseen hyvinkin vahvasti. Se voi herättää huolta ja epäluuloa”, Guwert sanoo.
”Adoptoidulla ei pitäisi olla tarvetta puolustaa itselleen tärkeitä asioita. Hän tietää itse niiden merkityksen.”
