Haluan, että jokainen lapsi voi haaveilla presidenttiydestä.
Tulevaisuus voi näyttää toivottomalta, ja tunne ulkopuolisuudesta vie uskoa mahdollisuuksiin. Ajattelen, että yleinen turvallisuuden tunne rakentuu palasista. Turvallisuus ei ole vain tunnetta vahvoista rajoista, vaan myös tunnetta siitä, että minä näyn, minä kuulun, minulla on paljon mahdollisuuksia.
Nuoren kokemus turvallisuudesta on fyysistä, sosiaalista ja henkistä. Eikä tunne rajoitu vain perheeseen, vaan se ulottuu koko yhteiskuntaan. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus tuntea, että hänellä on merkitystä ja sopiva paikka suomalaisessa yhteiskunnassa.
Jotta jokaisella on samat mahdollisuudet rakentaa omaa elämäänsä, saavuttaa omat tavoitteensa ja menestyä, tarvitsemme enemmän kuin vain hyvinvoivia rakenteita. Tarvitsemme aitoa, syvää yhteisöllisyyttä, joka kantaa kaikkia. Yhteenkuuluvuuden tunne on avainasemassa turvallisuudentunteen rakentumisessa. Vaikka yhteiskunnassamme on otettu askeleita tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta, kehittämistä riittää yhä.
Liian usein kuulemme nuorten kertovan kohtaamastaan syrjinnästä ja ulkopuolisuudesta. Tämä koskettaa erityisesti niitä, jotka tulevat erilaisista taustoista. Heille turvallisuudentunteen rakentaminen on erityisen tärkeää. Juuri nyt heikommassa asemassa olevat ihmiset tarvitsevat äänensä kuuluviin yhteiskunnassa. Kansalaisjärjestöt ja yhdistykset toimivat haavoittuvien väestöryhmien puolestapuhujina.
Kyse on siitä millaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa. Yhteiskuntaa, jossa turvallisuus ja yhteenkuuluvuus ovat kaikkien saavutettavissa, vai sellaista, jossa ne ovat harvojen etuoikeuksia? Esimerkiksi Suomen perustuslaissa on yhä kohta, joka estää ei-syntyperäisiä suomalaisia asettumasta presidentinvaaleissa ehdolle.
Syntyperäisyydellä tarkoitetaan sitä, että henkilön on täytynyt jo syntyessään saada Suomen kansalaisuus. Tämä on esimerkki rakenteellisesta esteestä, joka ei tue yhdenvertaisuutta. Se on muinainen jäänne, joka olisi aika korjata, jos haluamme aidosti yhdenvertaisen yhteiskunnan. Omasta puolestani haluan, että jokainen lapsi voi haaveilla presidenttiydestä.
Unelmieni yhteiskunnassa jokaisella, taustasta riippumatta, on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa ja olla mitä tahansa: sairaanhoitaja, koodaaja tai ministeri. Tämä vaatii kuitenkin sen, että luomme ympäristön, jossa jokainen kokee olevansa turvassa, hyväksytty ja kuultu. Meidän aikuisten tehtävänä on huolehtia siitä, että kaikilla on oma paikkansa tässä yhteiskunnassa.
