Mistä kumpuaa turvallisuuden tunne tilanteessa, jossa niin moni asia on avoin ja epävarma?
TURVALLISUUDEN TUNNE on inhimillinen ja jopa välttämätön perustarve. Turvallisuuden tunne – tai sen puute – voi korostua pitkässä ja epävarmuuden täyttämässä adoptioprosessissa. Siinä, missä odotukseen liittyy jännitystä, kutkutusta ja iloakin, on epävarmuus, pelko ja muut turvallisuuden tunnetta haastavat tunteet usein läsnä arjessa. Joskus turvallisuuden tunnetta täytyy etsiä sieltä, mistä sitä ei ensin ajattele löytyvän. Toisinaan sitä ei voi etsiä ja löytää, vaan se syntyy joidenkin asioiden seurauksena. Millaisia turvallisuuden tunteen lähteitä voisi tunnistaa adoptio-odotuksessa? Mistä kumpuaa turvallisuuden tunne tilanteessa, jossa niin moni asia on avoin ja epävarma?
ADOPTIOPROSESSIN byrokraattisuus voi aluksi tuntua raskaalta, mutta myöhemmin tuoda vakautta. Jokainen läpikäyty neuvottelu, täytetty lomake ja hyväksytty vaihe on vienyt meitä askel askeleelta kohti toivottua lopputulosta. Prosessi voi antaa turvaa silloinkin, kun oma toivo on hetkellisesti hukassa. Ystävät, perheet, yhteisöt ja läheiset, jotka tarjoavat ymmärrystä, empatiaa ja keskusteluseuraa, ovat korvaamaton tuki ja turva niin hyvissä kuin toivottomissakin hetkissä. Vaikka adoptio-odotus on erittäin henkilökohtainen matka adoptiovanhemmille, en hetkeäkään ole tuntenut tekeväni tätä matkaa kahdestaan puolisoni kanssa. Tukiverkoston myötä on turvallista iloita, pelätä, surra, innostua, suunnitella, elää ja odottaa.
Paradoksaalista kyllä, voin kokea suurta turvallisuutta siitä, että odotus on kesken ja mitään ei vielä hetkeen tapahdu. Miten asia, jota yhtenä päivänä ei jaksa tai siedä enää ollenkaan, voi toisena päivänä tuoda turvaa ja levollisuutta? Ehkä vaihtelu heijastelee omaa yleistä hyvinvoinnin ja jaksamisen tasoa. Kun väsyttää, on ihanaa, että odotus on kesken. Kun on elinvoimaa, on tuskallista, että odotus on kesken.
LOPULTA KAI turvallisuuden tunteessa on myös kyse luottamuksesta. Meillä on luottamus toisiimme ja siihen, että kaikesta voi puhua. Juuri me olemme paras mahdollinen tiimi hoitamaan meille eteen heitettyjä haasteita. Meillä on myös luottamus siitä, että prosessi etenee. Niin hitaalta kuin se voikin tuntua, se silti etenee. Adoptio ei ehkä ole nopea ja helppo tie, mutta se ei tarkoita, etteikö se voisi olla turvallinen ja antoisa tie. Läheisten ympäröimänä, prosessin tukemana ja luottaen siihen, että yhdessä selvitään tulevasta, on turvallista odottaa. Hei lapsemme, sinä siellä jossain! Haluamme vain kertoa, että täällä sinua odottaa turvallinen kasvuympäristö, rakastavat vanhemmat ja aivan suunnattoman arvokas ja hieno tukiverkosto. Saisimmepa pian tutustua sinuun ja esitellä sinut elämääsi ilmestyville turvallisille ihmisille.
– Ellen
