Yhteys perheenjäseniin, yhteys ystäviin, yhteiskuntaan ja jopa omiin tunteisiin.
Yhteyksiä on monenlaisia. Tässä tekstissä pohdimme niitä.
Adoptio-odottajina olemme yhteydessä monien ihmisten kanssa, monilla eri tavoilla. On löytynyt aivan uudenlainen yhteys Jaakon harrastuksesta tuttuun kaveriin, joka sattui samalle valmennuskurssille – ja tietysti hänen puolisoonsa. On löytynyt lähistöllä asuva pariskunta, joka odottaa myös adoptiolasta, mutta joista emme ilman adoptiota olisi tienneet mitään. On löytynyt samasta maasta lasta odottavien ryhmä, jonka jäsenten kanssa voi olla yhteydessä, oli oman mielen päällä iloa prosessin etenemisestä tai turhautumista sen seisomisesta.
Nämä yhteydet ovat tässä tilanteessa kullanarvoisia. Kuten monessa asiassa, vertaistuki ja vertaisilo on tärkeää. Lapsen adoptoineet tai sitä odottavat tietävät, minkälaista se on. Heidän kanssaan osaamme puhua samoista asioista samalla kielellä.
Adoptiolapsen elämässä yhteyden saaminen muihin on varmasti vielä tärkeämpää. Voi vain toivoa, että tuleva lapsemme ei koe olevansa ulkopuolinen suomalaisessa yhteiskunnassa. Toivomme, että lapsi pääsee heti päiväkodista lähtien yhteyteen muiden kanssa kuten kuka tahansa muukin lapsi.
Tässä asiassa Suomen valtio ja sen edustajat voivat olla mielipidejohtajina korostamalla tasa-arvon eteen tehtävää työtä, varmistamalla kaikkien yhdenvertaisten mahdollisuuksien toteutumisen ja vastustamalla rasismia.
Adoptoituihin pätee toki sama kuin meihin adoptio-odottajina ja -vanhempina: tarve yhteyteen samassa tilanteessa olevien kanssa. Valmennuskurssilla kuulimme, miten tärkeää Suomeen adoptoiduille on ollut päästä tapaamisiin muiden adoptoitujen kanssa. Hekin jakavat kokemuksia, joita meillä taas vanhempina ei ole.
Tulevina adoptiovanhempina voimme vain toivoa ja tehdä kaikkemme saadaksemme luotua lapseen sellaisen yhteyden, että on mahdollista puhua mistä tahansa mielen päällä olevasta – että lapsella on meidän molempien kanssa sellainen yhteys, että hän uskaltaa luottaa ja uskoutua kummalle tahansa. Ja tietysti: että lapsi ja perheemme kissat ottavat toisensa perheenjäseniksi ja saavat luotua omanlaisensa yhteyden.
Yhteyttä toisiin helpottaa teknologia. Kauas on tultu siitä, kun Nokian “Connecting people” -slogan oli uusi ja langaton yhteydenpito jotakin ihmeellistä. Adoptiolapsen on nykyisin helppo etsiä, niin halutessaan, biologisia perheenjäseniä tai sukulaisia sosiaalisesta mediasta ja olla yhteydessä vaikka toiselle puolelle maailmaa. Näin ei ollut vielä muutama vuosikymmen sitten, kun ulkomaille yhteyttä saattoi pitää lähinnä kirjein tai kaukopuheluin. Siinä suhteessa nykyiset adoptiolapset kasvavat erilaisessa maailmassa kuin ne, jotka ovat tulleet Suomeen ensimmäisessä aallossa. Se muokkaa sitä, minkälaisia yhteyksiä heillä voi olla juuriinsa ja sitä kautta, minkälaisessa maailmassa he elävät.
Kaiken kaikkiaan on siis tärkeää, että yhteys pelaa, kanssakäyminen ja vuorovaikutus toisten kanssa, oli kohde ja tilanne mikä tahansa.
Ollaanpa yhteyksissä!
Helena ja Jaakko odottavat ensimmäistä lastaan kansainvälisen adoption kautta. He vuorottelevat lehtemme kolumnistina toisen odottajan kanssa. Täältä pääset lukemaan muita kotimaan ja kv-odottajien kirjoituksia
Jos haluat tietää lisää adoptioprosessista, klikkaa sivuillemme adoptiopolku tai adoptiota harkitsevalle!
