Kylläpä maisema muuttuikin nopeasti viime kirjoitukseni jälkeen! En todella osannut edes aavistella koronan tuloa ja sen tuomia muutoksia ympäristössäni, kun laadin kirjoitustani helmikuussa.
Esikoisemme nykyisiin leikkeihin kuuluvat vahvasti mielikuvitusystävät, jotka ilahduttavat päivittäin läsnäolollaan, minne ikinä menemmekin. He pääsevät kylään silloinkin, kun muutoin vierailuja on täytynyt vähentää. Leikeissä kuuluu, miten monet asiat peruuntuvat ja useaan paikkaan ei voi mennä, kun virus on nyt liikkeellä, tietää pieni ihminen. Mitä kaikkea tämä aika pieniin ihmismieliin jättääkään. Ehkä he joskus vielä meille sitä avaavat.
Tunnetaitojen hallinta on noussut voimakkaana tarpeena ihan jokaiselle meistä, josko ne huusivat tarvettaan jo ennen pandemian leviämistäkin. Koronan tuomien muutosten nostattamat tunteet kehossamme, mielessämme ja käyttäytymisessämme on jotain, mitä monikaan meistä, jos kukaan, on osannut edes kuvitella. Psykopodiaa-podcastissa käsitellään useammassa jaksossa korona-ajan nostattamia tunteita ja reaktioita, joita meissä tänä aikana on noussut esille. Olen kokenut ne antoisiksi.
Lasten ilmaisut ikävästä isovanhempiensa luokse, kosketuksen kaipuusta ja mielen myllerryksistä kaikkien näiden muutosten keskellä, ovat saaneet minunkin suruni läikkymään, heidän kokemuksiaan kuunnellessani ja lukiessani. Tämä muutosten aika on kysynyt voimavaroja ja omien verkostojen vahvuutta. Omien turvaverkkojen merkitys on korostunut entisestään.
On ollut ilo lukea, kokea ja nähdä ihmisten halua yhteyteen ja toinen toisensa auttamiseen vaikeiden tilanteiden keskellä. Kiitollinen mieli on ollut videoyhteyksien mahdollisuuksista. Miten valtavan tärkeää on tulla nähdyksi ja kuulluksi! Rakkaiden läheisten kasvot ruudulla lieventävät ikävää ja tuovat lämpöä sydämeen puolin ja toisin.
Kiitollinen olen laajoista verkostoista, joihin saan kuulua ja kokea tunneyhteyttä. Koulutusryhmämme on osoittautunut vahvaksi tukiverkostoksi muutosten keskellä, ja ei ole vertaistuen voittanutta! Sitähän meillä on tässä tilanteessa tavallista enemmän saatavilla, jos vain rohkenemme ottaa tukea vastaan toinen toisiltamme. Toivon sydämestäni, että jokaiselle on löytynyt verkostoa, joista on voinut saada tukea läheisilleen ja itselleen.
Mieleni maisemassa
verkkoni punottu vahvaksi,
minua ja kipujani kantavaksi.
Paksut vahvat verkon yhteydet ristikkäin
hiertyneiden ja ohenneiden kanssa
Katkenneetkin joukossa muistuttavat
aikanaan vaikuttanee
turvaverkkoni vahvuuteen.
Kaikki ne kertovat tarinaansa,
kauniista ja karuista karikoiden kohtaamisista.
Kaikki kohtaamani,
ennen verkon laskua ja elämänvirrassa uinnin jatkua,
muistuttavat mieleni maisemassa,
verkkoni kantavan.
– Sointu
Sointu odottaa toista lastaan, joka adoptoidaan kotimaasta. Hän vuorottelee Adoptioperheet-lehdessä toisen, kv-odottajan kanssa.
Muihin kotimaan ja kv-odottajien kirjoituksiin
Lue lisää adoptioprosessista sivultamme adoptiopolku tai adoptiota harkitsevalle!
